Olen tapailluit monia miehiä, käynyt siis treffeillä muutamia kertoja heidän kanssaan. Mulla on myös kaksi pidempää seurustelusuhdetta takana. No kuitenkin; vaikuttaa siltä, että kukaan mies ei ikinä sillä lailla "iske" minuun. Aina on jotain pahempaa vikaa tai sitten en osaa määritellä, mikä on vikana.
Ja aina nämä miehet taas ihastuvat minuun - se on aika hassua. En halua kuulostaa itserakkaalta - sitä en todellakaan ole - mutta nää kaikki tapailevani miehet (jotka eivät mua sitten ookaan kiinnostaneet) ovat aina ihastuneet muhun kovasti.
Silloin harvoin, kun itse taas huomaan olevani kiinnostunut, niin miehen puolelta löytyy se ongelma. Ikinä mulle ei oo suoraan sanottu, että "ei kiinnosta", mutta jokin häikkä kuitenkin on, että juttu ei vaan onnistu, vaikka haluaisinkin.
Tällä hetkellä itseäni melkein naurattaa asia, kun olen taas siinä tilanteessa, että olen päättänyt yhden "tapailujutun" erään miehen kanssa.
Kellään samaa ongelmaa? Ja kommentteja muutenkin saa laittaa!
Ja aina nämä miehet taas ihastuvat minuun - se on aika hassua. En halua kuulostaa itserakkaalta - sitä en todellakaan ole - mutta nää kaikki tapailevani miehet (jotka eivät mua sitten ookaan kiinnostaneet) ovat aina ihastuneet muhun kovasti.
Silloin harvoin, kun itse taas huomaan olevani kiinnostunut, niin miehen puolelta löytyy se ongelma. Ikinä mulle ei oo suoraan sanottu, että "ei kiinnosta", mutta jokin häikkä kuitenkin on, että juttu ei vaan onnistu, vaikka haluaisinkin.
Tällä hetkellä itseäni melkein naurattaa asia, kun olen taas siinä tilanteessa, että olen päättänyt yhden "tapailujutun" erään miehen kanssa.
Kellään samaa ongelmaa? Ja kommentteja muutenkin saa laittaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
ainakin, ja voin sanoa että ihan hyvin voin, enkä tosiaan halua mitään näsäviisasteluja vastaukseksi haluisin kirjoittaa lisää..palaan myöhemmin omilla kokemuksilla jaksetaan vaan olla tänäänkin YSTÄVÄLLISIÄ .MIELENSÄ HILLITSEVÄ ON VAHVENPI KUIN KAUPUNGIN VALLOITTAJA, Jos EHDIT JA KIINOSTAA NIIN KÄY LUKEMASSA ihannemies ja ihannenainen osio.
Kirjoitin sinne aluksi ajateltavaa meille kaikille palataan..
Tiedän paremmin kuin tajuatkaan. Minulla ovat riesana jopa NAAPURIN JÄTKÄT, jotka näkyisivät olevan "armottoman ihastuineita" minuun (ainakin ulkoisesti)...voi LUOJA, kun itseä ei NAPPAA YHTÄÄN ja suomeksi sanottuna lauma pölhöjä juoksee perässä!
jo muutaman vuoden sisällä eikä kukaan juokse perässäsi
Äläpäs ole niin "toiverikas". Olen jo NYT "kolkyt ja risat" ja aina vain nuoremmat kollit kuolaavat perääni.
Ja nuorekkaana aion pysyäkin. (en tosin MIESTEN vuoksi)
> Silloin harvoin, kun itse taas huomaan olevani
> kiinnostunut, niin miehen puolelta löytyy se
> ongelma.
Se ongelma? Siis mikä niistä?
Tiedät kai, ettei ongelmatonta/täydellistä ihmistä ole olemassa kuin Cosmopolitanin saduissa?
Jos haluat löytää kestävän parisuhteen, ota mies huonojen ominaisuuksien perusteella (siis valitset sen, jonka ongelmia voit kestää).
Hyviä ominaisuuksia kun on jokaisesta löydettävissä, ja varsinkin jos rakastuu.
Jos oikeasti iskee, niin silloin kestää "ongelmatkin", jopa näkee ne viehättävinä ens alkuun. Jos ei iske, niin ongelmia syntyy tyhjästäkin. Ei siinä ole mitään erikoista jos 22-vuotiaaseen ei ole vielä kukaan silleen todella iskenyt, se tapahtuu vain enintään muutaman kerran elämässä. Joillekin epäonnisille ei koskaan.
Tunge se kemia hanuriisi,myönnä jotta se on ihmisen omasta päästä kiinni ja omista asenteista eikä mistään perhanan kemioista.
Kyllä nainen keksii vaikka millaisia selityksiä jos ei haluta olla jonkun kanssa tekemisissä.
Väkisin kannattaa yrittää ihmisen kanssa, joka ei ole yhtään kiinnostava. Ihan vaan siksi, että kyllähän sitä toinen voi yhtäkkiä muuttuu kiinnostavaksi kunhan tarpeeks kauan hokee itelleen. Niinkö sun mielestäs? Kerron sulle uutisen: tylsästä ei tule kiinnostavaa!!! Kyllä sitä voi ittensä kiduttaa hengiltä nopeemminkin kun totaalisen väärässä seurassa. Ellei sitten satu olemaan masokisti. :)
Sitähän se "kemia" juuri on, että joidenkin kanssa ei halua olla. Jos sinun kanssasi ei joku halua olla, hän ei vain tunne sitä minkäänlaista kemiaa sinua kohtaan. Syytön se minä siihen olen! Ja luonnollisesti haluttavia yksilöitä kohtaan on halpompi tuntea sitä jotain, niin on luonto suunnitellut ja joskus vähemmän haluttaviakin lykästää ja joku tuntee sitä myös heitä kohtaan ja jos oikein onnekas sattuma käy niin tunne on molemminpuolinen. Tällöin yleensä puhutaan juuri siitä kemiasta.
sillä jo kymmenen vuoden kuluessa sinua ei enää naurata
ja jääkylmä etkä pysty tuntemaan rakkautta tai ihastumista.
nirsoksi voi kutsua, sinä vain tiedät mitä haluat. Olin itse nuorempana ihan samanlainen. Miksi tyytyä vähempään kuin on tyytyväinen? Tapasin minäkin sitten aikanaan sen joka todella kolahti, onnellisesti naimisissa jo pitkän aikaa. Hän on minulle juuri se oikea, muuta en ole enää kaivannut.
Olet vielä nuori, katsele rauhassa, kyllä se vielä vastaan tulee sinullekin.
samansuuntaisesti. On vaan vahvan itsetunnon ja -tuntemuksen merkki, että haluat ensin deittailla monia, etkä huoli ketä tahansa. Kyllä meillä kaikilla on alitajunnassa tunne siitä, millainen on juuri minulle sopivin. Ja kun Hänet kohtaat, huomaat sen kyllä...
Miehenä arvostan eniten juuri niitä naisia, jotka tietävät, mitä haluavat, eivätkä sorru jokaisen rasvaisen gigolon leikkikaluksi. Nainen, jolta lähes kuka tahansa mies saa, kun jaksaa hiukan vongata, ei ainakaan minussa herätä arvostusta.
Jonka lisäksi olet myös harvinaisen tunnekylmä ja huono ihminen.
Ei nyt vaineskaan. Miksi tyytyä paskaan, jos tietää aivan hyvin, että kultaakin on kuitenkin tarjolla?:)
Joku ihmetteli, tuota lausahdustani "ongelma löytyy miehen puolelta". Oli aika hassusti sanottu, myönnetään. Mutta tarkoitin siis, että silloin miehellä on "vaikea elämäntilanne" tms. eikä pysty tämän vuoksi jatkamaan kanssani. Näin on käynyt tässä muutaman vuoden kaksi kertaa (näinä kahtena kertana olen siis ollut todella kiinnostunut miehestä).
Ja en ole kylmä tai tunnevammainen. Sanoinhan jo, että mulla on pidempiä suhteita takana. Nää miehet eivät olleet läheskään täydellisiä - heissä vain oli se jokin. Nyt etsin taas miessä, jossa olisi se jokin, joka minuun kolahtaa. Eli kyse on kai juuri niistä kemioista. En todellakaan etsi täydellisyyttä.
Miten olisi jos lopettaisit etsimisen ja miesten ajattelemisen? En usko että mies löytyy sen paremmin vaikka etsisit, uskon että se sitten tupsahtaa kun on tullakseen =)
*kokemus tupsahduksesta -(nykyinen)*
Tsemppiä!
Voisit miettiä, miksi sua kiinnostaa miehet, joilla on vaikea elämäntilanne?
Kun vastaat rehellisesti itsellesi, niin olet askeleen lähempänä sitä mitä oikeasti tarvitset.
"Miten olisi jos lopettaisit etsimisen ja miesten ajattelemisen? En usko että mies löytyy sen paremmin vaikka etsisit, uskon että se sitten tupsahtaa kun on tullakseen =)"
Eli väität, että mitä vähemmän etsii ja mitä vähemmän liikkuu ihmisten seurassa, sitä todennäköisemmin tapaa oikean miehen? Uskot varmaan myös horoskooppeihin, "Siihen Oikeaan" ja muuhun naisten hölynpölyyn.
Ihmetyttää että lähdet tekemisiin miesten kanssa jotka ei kiinnosta. Lopeta se sitten. Oikeaa saa kai hakea.
"Ihmetyttää että lähdet tekemisiin miesten kanssa jotka ei kiinnosta. Lopeta se sitten. Oikeaa saa kai hakea."
Säkö tiedät heti ensinäkemiseltä kuka kiinnostaa ja kuka ei? Äläs nyt ole typerä. Monia olen tapaillut juuri selvittääkseni kiinnostavatko ne vai eivät.
Oikeaa todellakin saa hakea.