Miten suhtaudutte entisiin esimiehiin tai vastaaviin, joihin törmäätte esim. (vuosia) irtisanomisen jälkeen (silloin, kun ko. henkilöllä on jotain tekemistä irtisanomisenne kanssa)? Minä en todellakaan pysty iloisesti rupattelemaan ja kertoilemaan työttömyysvuosistani ja nykyisestä huonopalkkaisesta hommasta, enkä siis halua, että kukaan kysyy, mitä minulle nyt kuuluu (lapsistani voisin ehkä kertoakin, mutta "urastani" en). Jos en nyt olisi töissä, niin tuskin tervehtisin ollenkaan, nyt sain mumistua epäystävällisen vastauksen tervehdykseen, jonka jälkeen käännyin äkkiä kannoillani.
Tietysti ko. henkilö(t) ei(vät) ole syyllisiä siihen, etten ole saanut helposti uutta työtä enkä ainakaan sellaista, mitä haluaisin, mutta koen heidän kuitenkin olevan osasyyllisiä tilanteeseeni. Minun tilalleni otettiin aikanaan 26-vuotias nainen (olin itse silloin 32) sekä irtisanottu mies otettiin takaisin töihin (kyse miesvaltaisesta alasta). Minä olen katkera tästä ja tulen aina olemaan! Äitiysloman jälkeen eräs henkilö ei "halunnut" minua enää töihin, ko. henkilöä en halua nähdä enää ikinä ja onneksi en ole nähnytkään!
Tietysti ko. henkilö(t) ei(vät) ole syyllisiä siihen, etten ole saanut helposti uutta työtä enkä ainakaan sellaista, mitä haluaisin, mutta koen heidän kuitenkin olevan osasyyllisiä tilanteeseeni. Minun tilalleni otettiin aikanaan 26-vuotias nainen (olin itse silloin 32) sekä irtisanottu mies otettiin takaisin töihin (kyse miesvaltaisesta alasta). Minä olen katkera tästä ja tulen aina olemaan! Äitiysloman jälkeen eräs henkilö ei "halunnut" minua enää töihin, ko. henkilöä en halua nähdä enää ikinä ja onneksi en ole nähnytkään!
Vastaukset 3
Vanhimmat
suoraan sanottuna hämmästyin kun eräs entinen "nestepäinen pikkupomo" tervehti minua erittäin ilahtuneena. Itse en edes tervehtisi sellaista ihmistä, jota kohtelisin samoin kuin hän kohteli minua... toisin, toivon etten koskaan kohtele ketään ihmistä samoin.
Jälleennäkemiset ovat kannaltani olleet miellyttäviä.
Eräässä, minulle potkut antaneessa yrityksessä, olen jopa vieraillut muutaman kerran.
Hankkiuduin naapurifirmaan töihin ja kiusaus kävi ylivoimaiseksi.
Ko. yritys antoi vielä, työsopimuksen laittoman purkamisen kylkiäisenä, 30000E rahaa.
Pahimmoillaan olen ollut työttömänä 13 kalenteripäivää joten minusta on ollut mukava hyväntuulisesti "virnistellä" parantuneista olosuhteista katsoen.
Olen kai hieman ilkeä?
Yhdellä sentään oli kanttia sanoa etteihän siinä käynyt kuinkaan.
Mitä muuta tähän voi vastata kuin: Elämää on XX:n ulkopuolellakin. Kaikki eivät vaan ymmärrä sitä!
Yhden työnantajan kohdalla sattui vielä niin että jouduin vaihtamaan 14-vuotta vanhan autoni tehdasuuteen lopputilin jälkeen.
Tälläisiä lapsellisia symboleja ihmiset tuntuvat tuijottavan.
Mulkut työnantajat ja entiset poulisot on tavatessa, kuin ilmaa. Puree tosi hyvin!