Olen vähäsen yli 20w naisen alku. Viime kesän aikana kaatui maailma niskaa, ja ylipainoa tuli kasa. En saa itseeni liikkeelle, vaikka haluaisin. Rakastin liikuntaa viellä muutama vuosi sitten. Harrastin paljon ja monipuolisesti. Nytten en edes halua mennä lenkille!
Mistä saisin motivaation siihen että jaksaisin ja haluaisin taas liikkua?! Katson mitä syön ja yritän välttää kaikkea "huonoa". Helppoa se ei ole, sillä asun avoliitossa ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään väliä mitän hän suuhunsa laittaa, eikä suostu syömään mitään terveellistä. Hän ei kuntoile, eikä liiku minnekkään suuntaan.
Kiitoksia kaikille vastanneille.
Mistä saisin motivaation siihen että jaksaisin ja haluaisin taas liikkua?! Katson mitä syön ja yritän välttää kaikkea "huonoa". Helppoa se ei ole, sillä asun avoliitossa ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään väliä mitän hän suuhunsa laittaa, eikä suostu syömään mitään terveellistä. Hän ei kuntoile, eikä liiku minnekkään suuntaan.
Kiitoksia kaikille vastanneille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sun täytyy vaan oikeesti ottaa hetki itelles ja miettii et mitä haluat. Jos oikeesti kärsit siitä, että oot ylipainonen, ni mieti sitä, että sun elämä menee ohi kelatessa kuin ihana ois olla hoikkana. Mieti, mitkä asiat olis erilail jos oisit niinku ennen. Varmaan ainaki itsetunto ja yleisesti muidenki kunnioitus ois iha erilaist.
mulla kans kävi niin, että harrastin itelleni tosi tärkeetä kilpalajia yli 10 vuotta. Kuitenki erinäisistä syistä jouduin lopettaa ja sen jälkee tuntu et maailma kaatu niskaan. Kaikki kaverit jäi sinne joukkueesee eikä niil ollu aikaa enää oikeetsaan nähä ku harkkoja 20h viikossa koulu. Olin tosi yksinäinen ja hain kai sitte helpotusta ruuasta, jota olin joutunu säännöstelee edelliset viis vuotta lajini takia. aina välillä sain itteeni niskasta kiinni mut toisinaan taas itsekuri petti. sain kyllä uusiakin kavereita (tosin en edelleenkää vanhojen veroisia), mut tää syöminen/ahmiminen ei ollukaa niin helppo lopettaa. jokainen päivä oli SE päivä ku ryhdistäydyin mutta aina ennemmin tai myöhemmin sorruin siihen samaan jamaan. nyt kuitenki jostain syystä sain syksyllä itestäni niskasta kiinni ja aloitin sil periaatteel et kilo viikossa. aluks se onnistu helposti ja nyt loppuaikoina oon jääny vähän jälkeen tavoitteest, mut kuitenkin näiden 11 viikon aikana olen laihtunut 9 kiloa, mikä on mielestäni hieno saavutus, kun ottaa huomioon, että lihosin 13 kiloa 1½ vuodessa. vielä neljä jäljellä, mutta en ota niistä paineita.
Toivottavasti onnistut tavoitteessasi, etkä anna avomiehesi häiritä unelmaasi.
Kaikkea hyvää :)
Sun kirjoituksesi oli ihan kuin minun suusta liikunnan osalta. Ennen rakastin liikuntaa. Silloisen seurustelun alettua lopetin treenaamisen (harrastin silloin kilpaurheilua), painoa tuli hetkessä lisää reilusti ja kunto huononi kovaa tahtia.
Sittemmin olen löytänyt liikunnan ilon uudelleen ainakin hetkittäin, mutta vielä on kateissa se pysyvä innostus. Sinun kohdallasi tärkeää on se, että olet pitänyt liikunnasta! Ehkä tämä nykyinen jaksamattomuus ja liikuntavastaisuus ovat seurausta siitä, että kuntosi on huonontunut ja liikunta ei ole enää yhtä mukavaa. Omalla kohdallani toivon, että parin kuukauden treenaamisella voisin jo saavuttaa taas sen liikunnan ilon. Ja kun sen saavutan, en aio enää pitää pitkiä taukoja liikunnassa!!