Onko muita, joita loukkaa tämä petettyä syyllistävä "Ei puoliso petä, jos avioliitto on kunnossa."
Pitkässä liitossa on monenlaisia kausia: on opiskeluaikoja, on pienten lasten aiheuttamaa väsymystä, on työkiireitä - vuoroin toisella ja vuoroin toisella.
Kun saa tietää 25 vuoden avioliiton jälkeen, että puolisolla onkin toinen, tieto tulee kyllä monelle täysin puun takaa.
Näin minulle kävi.
Mieheni joutui työnsä takia matkustamaan paljon, joten oli luonnollista, että hän oli paljon poissa kotoa, myös öisin. Mutta luulin kaiken olevan ok. Ja mies vahvisti monin tavoin luuloni: muisti minua, minä en udellut hänen töitään, hoidin työni ohella kotona kaiken mallikelpoisesti. Myös mies muisti kiittää siitä.
Sitten yhtenä pääsiäislauantaina mieheni sanoi ihan yllättäen kesken lounaan, että saan lähteä, hänellä on toinen nainen.
Hän sanoi sen sivistyneesti ja kiihtymättä.
Yllätys minulle oli mieheni uusi sydämen valittu. Hän oli mieheni ns. oikea käsi töistä. Samanikäinen, molempien tuttu, oikein tyylikäs nainen.
Minulla ei siis ollut minkäänlaista aavistustakaan asiasta. Teimme jonkinlaisen muutaman viikon rauhoittumissopimuksen. Mies mietti, haluaako naida sen toisen.
Sitten yhtenä päivänä menin käymään mieheni työpaikalla, sitä en vuosien mittaan ollut montakaan kertaan tehnyt.
Yllätys yllätys! Sieltähän minä bongasin kyyhkyläiset "liikennevalojen" takaa (ovi ei ollut lukossa). Löysin siis rysän päältä!
Olen odellyttänyt MOLEMMILTA yhteistä anteeksipyyntöä. Ei kuulemma onnistu. Nainen palaili takaisin yhtä yllättyneen miehensä luokse.
Nyt meitä onnettomia on toistakymmentä työpaikka kyräilee.
Vasta nyt avioliitto ei ole kunnossa. Eikä loppua näy.
Pitkässä liitossa on monenlaisia kausia: on opiskeluaikoja, on pienten lasten aiheuttamaa väsymystä, on työkiireitä - vuoroin toisella ja vuoroin toisella.
Kun saa tietää 25 vuoden avioliiton jälkeen, että puolisolla onkin toinen, tieto tulee kyllä monelle täysin puun takaa.
Näin minulle kävi.
Mieheni joutui työnsä takia matkustamaan paljon, joten oli luonnollista, että hän oli paljon poissa kotoa, myös öisin. Mutta luulin kaiken olevan ok. Ja mies vahvisti monin tavoin luuloni: muisti minua, minä en udellut hänen töitään, hoidin työni ohella kotona kaiken mallikelpoisesti. Myös mies muisti kiittää siitä.
Sitten yhtenä pääsiäislauantaina mieheni sanoi ihan yllättäen kesken lounaan, että saan lähteä, hänellä on toinen nainen.
Hän sanoi sen sivistyneesti ja kiihtymättä.
Yllätys minulle oli mieheni uusi sydämen valittu. Hän oli mieheni ns. oikea käsi töistä. Samanikäinen, molempien tuttu, oikein tyylikäs nainen.
Minulla ei siis ollut minkäänlaista aavistustakaan asiasta. Teimme jonkinlaisen muutaman viikon rauhoittumissopimuksen. Mies mietti, haluaako naida sen toisen.
Sitten yhtenä päivänä menin käymään mieheni työpaikalla, sitä en vuosien mittaan ollut montakaan kertaan tehnyt.
Yllätys yllätys! Sieltähän minä bongasin kyyhkyläiset "liikennevalojen" takaa (ovi ei ollut lukossa). Löysin siis rysän päältä!
Olen odellyttänyt MOLEMMILTA yhteistä anteeksipyyntöä. Ei kuulemma onnistu. Nainen palaili takaisin yhtä yllättyneen miehensä luokse.
Nyt meitä onnettomia on toistakymmentä työpaikka kyräilee.
Vasta nyt avioliitto ei ole kunnossa. Eikä loppua näy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on ihme juttu, että vaikka ne miehet niin sanovat rakastavansa toista ym. ym. niin sitä luontoa ei sitten riitä kertoa puolisolle, että avioliitto on loppu.
Miehesikin olisi voinut tehdä homman fiksusti:
ensin ero ja sitten voi sukeltaa sihteerikkönsä ymmärtäviin pöksyihin.
Voi helvetti.
Miksi mennä avioon jos tarkoitus on vain "koodata" tuhansiavuosia vanhaa biologista lisääntymisviettiä ja toteuttaa sitä?
Minusta avioliittoon kuuluu, toistensa kunnioittaminen, hyväksyminen sellaisena kuin hän ihmisenä on, tasa-arvo, tukeminen, auttaminen ja myös oman "tilan" ja ajan antaminen, mutta ei yhdenyön suhteissa hyppiminen.
Kun ja jos on yhdessä päätetty ja saadaan lapsia niin hoidetaan yhdessä vastuu ja kasvatustehtävät. Samoin sitoudutaan perheen hyvinvoinnin edistämiseen yhdessä sekä henkiseen, kuin myös taloudelliseen!
Jokaisessa parisuhteessa on hyviä ja huonoja aikoja ja on turha hakea syitä tai syyllisiä, vaan keskittyä ratkaisemaan millä ja mikä auttaisi meitä yhdessä eteenpäin, mistä löytäisimme "uuden sävelen" niiden kaikkien yhdessä kokemimme sävelten lisäksi.
En todellakaan ymmärrä näitä onnen onkijoita!
Ehkä mun pitäisi elää jossin muussa aikakaudessa.
osaa kohdella toisiaan kunnioittavasti ja humaanisti, ei etenkään niitä jotka ovat läheisiä. Kunnia ja rakkaus on jotenkin kadonnut tästä maailmasta.
Raskasta lukea tällaisista kohtaloista, niitä on niin paljon nykyään. Media ajaa tällaista peliä ikäänkuin trendinä..salarakkaat ovat muotia.
Pidä itsesi ihmisenä, vaikka kaiken uhallakin. Usko itseesi ja omiin arvoihisi. Sinunkaltaisia uskollisia tarvitaan, usko pois. Ja täällä on vielä ihmisiä, jotka arvostavat uskollisuutta, rehellisyyttä ja toisten elämän kunnioittamista.
AJAN MENEVÄN OHI .ON KUIN PIRU OLISI PÄÄSSYT IRTI (EN OLE ERITYISEMMIN USKOVA)MUTTA JOTENKIN TUNTUU JOS JUMALA ON OLEMASSA NIIN MIKSEI HÄN AUTA PERHEISSÄ HEIKOMPAA PETETTYÄ OSA PUOLTA JA LAPSIA ?MIKSI EI ANNA VIISAUTTA ,MIKSI YLIPÄÄTÄÄNKÄÄN ON ANTANUT HIMON IHMISELLE JOKA EI SITÄ HALLITSE.KOKO TÄMÄ IHMISKUNTA ON JOTENKIN VINKSAHTANUT ALUN PERIN "AATAMISTA JA EEVASTA" ASTI .SATUA KAIKKI! JA VIELÄ ,ON TUNNE ETTÄ MIEHET ETUPÄÄSSÄ OVAT AINA ENSIMMÄISENÄ "HÄNTÄ" PYSTYSSÄ MENOSSA VIERAISIIN "PAREMMILLE APAJILLE(NUOREMPIIN)ONPA MINKÄ IKÄINEN HYVÄNSÄ.JOPA SEITSEMÄÄ KYMMENTÄ KÄYVÄ UKKO VIEGRANSA"HUKANNEEN"."MUISTI KATKOS" KUULEMMA ,KÄY VIERAISSA.MIEHET KUN EIVÄT TUNNUSTA KOSKAAN....SIINÄ SITTEN VIELÄ VANHOILLA PÄIVILLÄ IHMETELLÄÄN MISSÄ ON SE VANHENEMISEN HARMONIA
että puoliso ei petä jos avioliitto on kunnossa, vikahan voi olla siellä pettäjän puolella. Mielestäni petetyt aivan turhaan syyllistävät itseään jos kumppani rakastuu toiseen tai pettää vaikka vain yhden kerran. Pitkässä liitossa tosiaan on monenlaisia kausia, mutta siinä väistämättä tulee myös jonkinlainen kyllästyminen (onko ihminen edes tarkoitettu elämään saman kumppanin kanssa koko elinaikansa?)ja silloin on helppo langeta pettämiseen, ehkä toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa. Vaikka pitäisikin olla puolisolle rehellinen, niin harvalla on pokkaa aloittaa keskustelu aiheesta: "Olen totaalisen kyllästynyt sinuun, mitäs nyt tehdään? Juostaanko molemmat vuosi vieraissa ja palataan sitten takaisin yhteen?" Se loukkaa melkein yhtä paljon kuin pettäminen, jota useimmiten ei ole tarkoituskaan kertoa puolisolle. Silti pettäjälläkin on paha olla, eihän sitä tahallaan haluaisi satuttaa ihmistä, jota on joskus rakastanut todella paljon ja johon kaikesta huolimatta on edelleen kiintynyt. Minulla on takana 25 vuoden liitto, joka päättyi eroon minun tahdostani eikä todellakaan ollut helppo sanoa rakkaalle ja tärkeälle ihmiselle, että en vaan enää pysty olemaan sinulle sellainen vaimo, jonka ansaitset. En oikein jaksa uskoa, että pettämisen jälkeen pystyisi rakastamaan ja luottamaan yhtä aidosti kuin ennen, jotain hyvin arvokasta särkyy silloin, kun petetään. Kannattaako sinun tuhlata ehkä "parhaat vuotesi" riitelyyn miehesi kanssa vain sen takia, että et halunnut erota lasten tai jonkun muun syyn takia? Miehesi todennäköisesti pettää sinua uudelleen, kunhan toipuu tästä nykyisestä suhteesta...
Minun miehelleni tuli avioliiton sivusuhteesta seurauksena impotenssi. Ei kai itse kestä erinomaisuutensa murtumista. Minusta se on vähän kohtuuton rangaistus minulle kaiken muun lisäksi. Mies sentään viittä vaille viiskymppinen vasta.
16-vuotiaat kaksospoikani, jotka joutuivat kuulemaan isänsä suhteesta ja tunsivat naisenkin, sanoivat minulle, että jospa annetaan isän kokeilla muutama kuukausi sen toisen kanssa ja katotaan millä mielellä mies palaa takaisin.
Että näin meillä.
Mutta eihän mies osannut koskaan päättää. Ei lähtenyt, ei saanut minua lähtemään eikä sitten oikein osannut jäädäkään täysillä.