Ei pitäisi suostua kaikkeen mitä sukulaiset ehdottaa, tiedän.
Mutta millä ihmeellä saan katkeamaan perinteen (?), jossa minä, lapseton ihminen joudun todella usein katsomaan systerin perheen lapsia! Mitään vastapalveluskäytäntöä meillä ei ole, eli kyse on ihan hyväksikäytöstä, ja vielä usein liian lyhyellä varoitusajalla? Korvaukseksi saatan saada esimerkiksi 1 sipsipussin koko päivän ( yön) hoidosta. Juhlaisaa...
Tätä on jatkunut nyt jonkin aikaa, ei olisi pitänyt alunalkaenkaan suostua, mutta minkäs teet kun on niin höntti ettei osaa sanoa ei ja muut käyttää hyväksi!
Mutta millä ihmeellä saan katkeamaan perinteen (?), jossa minä, lapseton ihminen joudun todella usein katsomaan systerin perheen lapsia! Mitään vastapalveluskäytäntöä meillä ei ole, eli kyse on ihan hyväksikäytöstä, ja vielä usein liian lyhyellä varoitusajalla? Korvaukseksi saatan saada esimerkiksi 1 sipsipussin koko päivän ( yön) hoidosta. Juhlaisaa...
Tätä on jatkunut nyt jonkin aikaa, ei olisi pitänyt alunalkaenkaan suostua, mutta minkäs teet kun on niin höntti ettei osaa sanoa ei ja muut käyttää hyväksi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä nyt on niin, että ihan itse joudut kieltäytymään hommasta, jos se on epämieluisa. Liika kiltteys on monessa naisessa huonoin piirre, josta eniten kärsii nainen itse. Vastuu tekemisistään ja sanomisistaan on nyt vain otettava itse.
Jos ei osaa sanoa ei, on varmasti jatkossakin kynnysmattona, eikä vain sukulaisille.
Olen siis pahoillani, mutta tilanne ei kyllä ratkea muuten, kuin tekemällä ryhtiliike viimeistään nyt. Sano suoraan, että sinulla on jo suunnitelmia (tuskin siskosi vaatii sinua selvittämään mitä suunnitelmia). Sano, että katsot mielelläsi hänen lapsiaan esim. kerran parissa kuukaudessa, kunhan asiasta on sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Omia suunnitelmiasi et kuitenkaan ole valmis muuttamaan sisaresi menojen takia. (riippuu tietysti menon laadusta) Koska menosi eivät sisarellesi kuulu, ei sinun tarvitse keksiä sen ihmeempiä selityksiä.
Toivottavasti saat asiat selviksi ja vapaa-aikasi itsellesi...
Mä en haluaisi katsoa hänen lapsiaan enää koskaan. En edes kerran kuussa. Miksi pitäisi antaa käyttää itseäni hyväksi? Mutta miten ihmeessä tämä täyskäännös on mahdollista? Tässä voi mennä välitkin!
Miten jotkut pystyvät pokkana tekemään kaikkea kieltäytymistä mutta silti säilyvät välit?
Jos siskosi soittaa sinulle ja kyselee kuulumisia tjms. Niin kysy sinä vastavuoroisesti häneltä, että jos aiot "lapsenlikaksi" pyytää, niin vastaus on nyt, että EI KÄY. Jos suuttuu, niin anna suuttua. Kyllä ne sitten leppyy ajallaan. Sinua on niin helppo pyytää, kun siskosi kuvittelee, että olet vallan ihastuksissasi moisesta lasten kaitsemisesta, eikä hänelle tule edes mieleen, että joskus vois vaikka jonkun muunkin pyytää.
Ehdotan, että rupeat keksimään itsellesi varastoon tekosyitä eli valkoisia valheita.
"Voi kuule, kun just silloin mun on oltava..."
"Mä ehdin luvata jo..."
"Olen menossa vanhan ..."
Onhan näitä.
joko sisimmäs haluut hoitaa siskos lapsia, etkä siksi osaa sanoa EI, tai sitten ett vaan osaa sanoa EI, koska kyseessä on a) OMA SISKO,tai b)oot vaan yksinkertaisesti niin höntti ja kiltti ettet osaa sanoa EI. Hinnoittele, hyvä ihminen edes ittes! Sanot ett se on 3e/h. VÄHINTÄÄN, sanot ett se on lapsenvahtien yleinen taksa ja jos ei kelpaa niin käske suunnittelemaan menonsa tarkemmin ja hommaamaan vahdin esim. MLL:tä.
ennenkuin ihminen tajuaa ettei paska maistu hyvälle. Sulla ei taida kiintiö olla vielä ihan täynnä? Jatka entiseen malliin vielä muutamia vuosia, mitä väliä sillä omalla elämällä nyt on.
Voi apua, pelkään että itse huomaan olevani pian samassa tilanteessa. Tosin olemme onneksi siskoni kanssa hyvin avoimia sanomaan ajatuksemme ääneen, joten toivon että kun aika koittaa joskus vuoden päästä ensimmäiselle piikomisreissulle, uskallan sanoa mikä on liikaa.
Yksi likkakaveristani yritti jallittaa minut kiinni itseensä ja henkilökohtaiseksi avustajakseen, pyytämällä minut lapsensa kummiksi. Ei onnistunut, vaan hoidan kummin tehtäviä yhtä harvoin kuin he pitävät yllä yhteyksiä minuun päin.
Jotenkin vaan alkaa heräämään siihen uskomukseen, että nämä lapsia maailmaan pukkaavat kokevat lapsettomien olevan vapaita hoitamaan heidän lapsiaan. He eivät ikäänkuin käsitä, että toiset rakentavat elämänsä muiden arvojen, ei omien tai toisten lapsien mukaan.