Olen ollut useamman vuoden naimisissa mieheni kanssa. Kun alussa tapasin hänen maanmiehiään/naisiaan, ajattelin että ajan kanssa opin tuntemaan heitä ja tulen kuulumaan heidän yhteisöönsä. Näin on käynytkin, mutta vain osittain. Miehet ovat ystävällisiä ja hyväksyvät minut, mutta naiset eivät. Heissä muutama poikkeus, mutta yleistäen voin näin sanoa. Aika ei tätä asiaa tule muuttamaan, siihen en enää usko. Haluaisin nyt tietää onko jollakin vastaavia kokemuksia?
Oletteko kokeneet saman?
Outsider?
182191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..mistä päin maailmaa miehesi on kotoisin?
Uskonpa tietäväni mitä tarkoitat. Kielitaidon puute ei enää vaivaa, siitä ei ongelmaa ole. Ajattelen, että johtunee kateudesta. Ei mistään varallisuudesta tai käsittämättömästä kauneudesta;) Kyse on ennemminkin siitä, että olen itsenäisempi ja voin tehdä asioita ihan oman haluni mukaan. Minut on kasvatettu itsenäiseksi,mutta en tunne ylenmääräistä tarvetta tuoda asiaa esiin joka paikassa. En odota miehen pitävän minusta taloudellisesti huolta, en siis ole riippuvainen hänestä. Olen mitä olen, itsenäinen teeskentelemätön suomalainen nainen. Just sellanen, jota ei heikolla itsetunnolla varustetut suomalaismiehet voi sietää;)
Tämä on oma kokemukseni, tuntemukseni, että minulla on jotain sellaista mitä he eivät millään keinolla voi saada. Joku voi muuta väittää, mutta ei minua paremmin asiaa kuitenkaan voi tietää. Tilanne ei tule koskaan muuttumaan enkä ikinä tule saamaan todellista ystävää niistä naisista. Minä en yksinkertaisesti luota heihin niin paljoa, että voisin uskoutua kuten oikealle ystävälle pitäisi voida tehdä. Juorut on heille elämän suola ja "toisena" olen tietysti ollut oiva ja kiinnostava kohde.
Ymmärtänet mitä tarkoitan?
Vähän väittäisin, että varsinkin patriarkaalisimmista maista tulleet naiset pitävät suomalaisia naisia ns. huonoina naisina, lähinnä miesten pääsylippuina Suomeen. Lisäksi he eivät pidä suomalaisten naisten löyhästä moraalista seksin suhteen.
Olen eri kirjoittaja, kuin tuo, jolle vastasit. Ainakin minun tapauksessa, luulisin että aviopuolisoni maalaiset naiset ovat minulle kateellisia siitä, ettei minun tarvitse valita puolisoani varallisuuden ym. maallisten seikkojen perusteella. Heidän nimittäin täytyy, vaikkei ihan kehitysmaasta olekkaan kysymys. Se on vain siellä tapana, tai ainakin ihanne.
että olet väärässä. Elämässä on kuule paljon muutakin kuin seksi.Oletko huomannut? Sinä et taida lainkaan ymmärtää mistä on kyse? Tuo väitteesi on niin pinnallinen ja selkeästi jostain syystä katkeroituneen miehen(?) ajatus, että antaapa asian jäädä tähän.
Olen itsekin joskus miettinyt, miksen ole enempää tutustunut mieheni naispuolisiin kansalaisiin tai yleemsä sieltä päin tulleisiin. Ehkä se on se, että olemme liian erilaisia? Minä elän hyvin erilaista elämää kuin he, jotka elävät lähinnä kotipiirissä ja eivät oikein ole kiinnostuneetkaan muusta ja näinhän heidät on kasvatettukin olemaan..
Tai ehkä se voi sekin, että itse en ole mitenkään aktiivisesti etsinyt kontaktia, ehkä jos vain aukaisisin suuni joku kerta pihalla ja siitä se lähtisi. Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että ehillä on fiilis, että länsimaisesta naisesta tarttuu vielä jotain pahoja tapoja, siksi ei yleensäkään tutustuta suomalaisiin naisiin tai miehiinkään..halutaan pitää omat, helpot, tutut kuviot. Ja meidän voi olla joskus vaikea ymmärtää, että nämä naiset eivät yleensä ole kouluja käyneet ja yleissivistys, tieto muista kansoista voipi olla minimaalinen. Ovathan suomalaisetkin yleensä ihmisten kanssa, joiden kanssa ovat samalla aaltopituudella..
Esim. yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskelevien ns. kolmansista maista tulleiden naisten kanssa voisi kummasti enemmän olla jutun juurta..? En tiedä ovatko he kateellisia meille suomalaisille naisille? Joskus tuntuu, että materia on heille hyvinkin tärkeää, joten ehkä pitävät varakasta miestä vain täysin järkeenkäypänä ratkaisuna.
Mieheni sisko asui jonkin aikaa Suomessa. Vaikka tunsimme suurta yhteenkuuluvuutta, niin oli joitakin asioita joita en suomalaisena voinut käsittää. Esimerkiksi, hän pukeutui käsittämättömän epäkäytännöllisesti. Liukkaita kenkiä, korkokenkiä keskellä metsää, minihameita, liian heppoisia vaatteita.... niinkuin ei olisi ollut mitään käsitystä ilmastosta. Mieheni mielestä tämä oli ihan normaalia ja "hurmaavaa". Jassoo, olisi ollut mukavaa nähdä mieheni mielipide, jos olisin mätkähtänyt mahalleni keskellä Mannerheimintietä liukkaine korkokenkineni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Etnosentrismi
Etnosentrismi
Etnosentrismi on näkemys, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä, ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat tai ne mielletään muita paremmiksi. Etnosentristinen näkemys korostaa oman kansan ihailua ja vastaavasti muut kansat ja niiden jäsenet nähdään toisarvoisina tai alemmalla tasolla olevina. Etnosentrismi on ajatusrakennelma, joka tuottaa sekä yltiöisänmaallisuutta että piilevää rasismia.
maissa olisi kuin lännessä..kuulkaas kukkahattu katkeron viljelijät arabit ja afrikkalaiset ovat juuri etnosentrisiä...kannattaistko ottaa ne aivot käyttöön pikimmiten?
Oletko koskaan miettinyt, miksi ylipäätään suomalaisen naisen ulkopuoliset ystävät ovat yleensä aina miespuolisia, oli kyse sitten länsimaisesta tai muusta kulttuurista? Miksei suomalaisilla naisilla yleensä ole ulkomaisia naispuolisia ystäviä?
Tuota kannattaa sunkin miettiä.
Oletko koskaan miettinyt, miksi ylipäätään suomalaisen naisen ulkopuoliset ystävät ovat yleensä aina miespuolisia, oli kyse sitten länsimaisesta tai muusta kulttuurista? Miksei suomalaisilla naisilla yleensä ole ulkomaisia naispuolisia ystäviä?
Tuota kannattaa sunkin miettiä....
Miksi sitä miettisin? Ajattelitko, että kirjoittamani koskisi koko maailman naisia? Ei koske kuin yhtä pientä ryhmää ihmisiä. Ei edes kaikkia tuttavia siinä kyseisessä maassa. Minulle ystävyys on niin suuri ja syvällinen juttu, että ystävä nimityksen suon vain harvoille tuttavilleni. Naispuolisia tuttavia kyllä löytyy monestakin maasta. Mies puolisia ulkomaalaisia tuttuja ovat mieheni tutut. Siis mikä on ongelmasi, en ymmärrä?
Jaksamista sulle.
Ongelma ei minun, vaan teidän mokunaikkosten joita ulkkisnaiset eivät kunnioita.
Taidat olla liki ainoa ruikuttaja? Naiset keskusteli asiasta, sinä ruikutat tyhjää.
Tiedätkö on olemassa eri kulttuureja! Ja sille et voi mitään ettei kaikkialla ole samanlaista kuin täällä lintukoto-Suomessa...
Eikä ole sinullakaan. Ei saa valehdella.
Hmm, bangladeshilaiset naiset ovat ihan ystävällisiä enemmän epämiellyttäviä tapauksia on ollut miehen maamies kavereiden suomalaisten vaimojen kanssa... Ystävällisyys tietysti kuuluu siihen kulttuuriin. Miehen mies puolisia kavereita näkee kuitenkin enemmän, että he tuntuvat sitten läheisimmiltä kuin heidän vaimonsa (suomalaiset tai ulkomaalaiset).
Sitä ei sitten voi tietää onko ystävällisyys vain kohteliasta pintaa vai jotenkin syvällisempää hyväksyntää.
Eikä sekään etteivät miehen kaverin suomalaiset vaimot juurikaan tervehdi kadulla vastaan tullessaan ole välttämättä mitään muuta kuin normaalia ujoutta tai kehtuuttamista (kehtuuttaa nostaa kättä henkilö b:lle, koska olen nähnyt hänet vain kerran eikä ole läheiset välit)
Banglanaiset tervehtivät lähes aina ja tulevat juttelemaan kaupungilla, jos tunnistavat.
Voihan olla etten itsekään aina tervehdi, vaikka joku olettaisi, että minun pitäisi tuntea hänet... banglamiesten kohdalla käy yleensä niin, jos ei sitten ole oikein hyvä tuttu. Huvittavaa kun jossain porukassa mukana ollut kaveri pitäisi tunnistaa yksittäistapauksena torilla.
Mies motkotti kerran kun en tervehtinyt jotain hänen mies tuttuaan, väitti, että tein tästä miehestä pilaa ja kitisi, että nyt ainakin kaikki pitävät hänen vaimoaan hulluna... hoh hoi, totesinpa vain, jos se tuosta kiinni on, niin senkun pitävät. Totesin vielä, että otan ensi kerralla sitä miestä korvista kiinni ja pussaan, niin loppuu se motkottaminen morjestamisesta;D
Huvittavaa myös suomalaisena, että kaikki ovat kyselemässä toisiltaan ja minulta, mitä sinulle kuuluu, aina kun näkevät (siis miehet kuin naisetkin), vaikka tuskin kukaan on oikeasti nyt niin kiinnostunut kuulumisista, kunhan kyhnyttävät.
Ystävistä vielä, ettei itselläni ole kuin vain hyviä tuttuja täällä, yhtä suomalaista miestä voin melkein pitää ystävänä ja tietysti oman miehen kanssa olen myös ystävä. Parhaat ja pitkä aikaisemmat ystävät ovat sitten vähän kauempana .
Jonkinlainen ystävätärsuhde oli kenialaisen tytön kanssa kun pyöritiin samoissa avustusporukoissa mutta vähän on elämät meillä muuttuneet kun hän on raskaana ja opiskeleekin muualla eikä itsellänikään ole vapaa-aikaa, että voisin asioikseni häntä tavata.
Omanikäinen naisystävä on hakusessa, yleensä vain tuppaan tutustumaan itseäni reilusti vanhempiin naisiin (kotimaisiin tai ulkomaalaisiin).