niin,meille tuli ero avopuolisoni mukaan siitä syystä,ettei hän omistanut talostani mitään.meillä on yksi yhteinen lapsi ja avokillani kolme lasta aikaisemmasta avioliitosta.elimme avoliitossa ja hän olisi halunnut omistaa talostani puolet(jotta hänen aikaisemmasta avioliitosta olevat lapset olisi perinneet minun omaisuuttani).en voinut tehdä sitä omalle ainoalle lapselleni joten meille tuli ero.onko minulla kohtalotovereita?mitä mieltä olette yleensä tilanteesta?en voi ymmärtää,nyt hän asuu kerrostalossa vuokralla eikä ainakaan voi omistaa mitään,en ymmärrä????
erosta ymmällään
onko toista tapausta?
92251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uh.. on varmaan vaikea hyväksyä että puoliso oli kanssasi vain omaisuus silmissään. Välttele jatkossa YH-mafiaa niin elämä on helppoa ja iloista.
kyllä.
lähinnä tulee mieleen, että olisi halunnut omistaa puolet, erota ja ottaa rahat itselleen. Ei ole suremisen arvoinen ihminen jos rahan ja rakkauden sekoittaa...Jaksamista sinulle, ajanmyötä löydät varmasti paremman.
Et ole yhteiseen pesään osannut puhaltaa...
Eiväthän hänen jälkeläisesä olisi perineet edelleenkään Sinua vaan hänet?
Ja Sinä haluat etteivät he peri mitään? kun haluat että hänen rahansa käytetään joka päiväisiin menoihin? REILUU????
Olet saanut just sen minkä ansaitset, eli tyhjän
toimiva horatsu saa sen minkä ansaitsee, eli tyhjän. Jos joku haluaa lapsensa perivän kaiken, ei siihen ole muilla nokan kopauttamista.
Miksi horatsun lapsien pitäisi periä kiertoteitse? Ai niin, rahan takia.
joten katso peiliin.
Missä se ongelma oli? Ettekö päässeet sopuun sen talonpuolikkaan hinnasta? Vai onko se joku perintötalo jota haluat lapsesi asuvan sitten kun heität itse veivisi?
Toisaalta, vaikkei olisi mitään tuollaistakaan, ymmärrän. Elän avoliitossa minun omistamassani asunnossa, joka on koti myös omalle kahdelle tyttärelleni. Tyttäret ovat jo lähtökuopissa omaan elämäänsä. Avopuolisoni omistaa saaren ja mökin siellä, ja kuvittelemme että omaisuuksiemme arvo on ehkä noin yhtä suuri. Avopuolisolla on kaksi aikuista lasta. Olemme myös pohtineet molempien omaisuuksien myymistä ja uudelleenjärjestelyjä tässä muuttuvassa tilanteessa - esim. toisenlainen asunto toisenlainen kesäpaikka, mikä voisi palvella meitä paremmin tulevaisuudessa. Mutta kyllä tässä tarkkana saa olla, minäkään en halua mieheni kuoltua joutua riitelemään perinnöistä hänen lastensa kanssa, enkä missään tapauksessa halua, että jos itse kuolen ensin, joutuvat minun lapseni riitelemään. Olemme ajatelleet, että jos millään lailla alamme pistämään rahojamme yhteiseen pussiin, teemme paperit ja sopimukset lakitoimistossa valmiiksi kaiken mahdollisen varalta.
Arjessa minä vastaan oman asuntoni, autoni sekä lasteni menoista. Mies vastaa kesäasunnostaan ja itsestään ja maksaa minulle yhtiövastikkeesta pientä osaa "vuokrana". Eli en käytä ketään hyväksi enkä koe että minua käytetään hyväksi. Toki on niin, että mies voi riidan syttyessä kokea helposti olonsa turvattomaksi, kun minä yksin omistan asunnon ja voisin periaatteessa "heittää hänet pellolle". Jos teilläkin oli kyse siitä? Toisaalta minullakin on kädet sidottu, jos riita sattuu; minähän nyt en voi kotoani toisaalta ruveta mihinkään lähteä myöskään lätkimään.
Oletko mies vai nainen?
olimme yhdessä n.12v ja siitä n.5v avoliitossa.
jos olisin mennyt esim naimisiin niin olisihan ex
silloin eron sattuessa saanut talostani puolet ja tätä kautta exän aikaisemmasta liitosta olevat lapset olisi joskus perineet minun omaisuutta ja minun oma lapseni olisi näin ollen menettänyt perintöosuutta toisille.ja onhan exän lapsilla oma isänsä jonka he perivät.