, että joku vuonna 2003 kirjoittaa tuollaisen jutun kuin tuossa edellä.Maassa,joka on saanut olla ylpeä vuodesta 1906 asti muun maailman silmissä siitä,että meillä ensimmäisenä maailmassa NAISET saivat ää
nioikeuden ja oikeuden osallistua niin kunnnalliseen- kuin valtiolliseen päätöksentekoon siinä missä miehetkin. Samalla myös oikeuden omata jokin "virka" siinä, missä miehetkin ja käsittääkseni olisimme ilman tätä perusoikeuksien puutetta mieletön ambomaa.
Mitä tulee naisen hoivaamisviettiin, niin on meidän miesten kannalta suorastaan suotavaa, että myöskin "lajissa" ihminen tämä vietti esiintyy yhtä vahvana kuin eläinkunnassakin.
Tässä liikutaan vahvasti eettisessä arvomaailmassa, jossa empaattiset tunteet näyttelevät vahvaa roolia ja ne opitaan elämän ensivuosikymmenillä ja ne jalostuvat elämän varsitiellä.Minä myönnän ja myöskin väitän eettisten arvojen olevan aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin voimakkaaasti sidottuja, mutta kehoittaisin kanssakulkevaa "veljeäni" miettimään myöskin hieman perimmäisiä asioita,elikkä siirtymistä olevaisuudesta tuonpuoleiseen. Minä ainakin toivoisin,että minun vaimoni olisi se joka pitäisi minua kädestä lähdön hetkellä,sillä me miehet olemme sietokyvyltämme naisia heikompia ja lähdemme täältä useimmiten aiemmin, vaikka naiset tekevätkin usein kaksikin työpäivää peräkkäin(työssä/kotona)he elävät silti kaikkine taakkoineen pidempään.
Joku sana vielä tunteilla elämisestä,empaattisuudesta ja päätöksenteosta.
En ole tavannut ainuttakaan lappuliisaa,ensiavun hoitajaa, poliisia,tullivirkailijaa, kunnan- kaupungin- tai valtion virkanaista joka empaattisten tunteiden vallassa olisi jättänyt velvollisuutensa tekemättä ja harvassa ovat nekin naiset jotka äiteinä ovat jättäneet valvomatta sairaan lapsensa vuoteen vieressä.
Päätöksenteosta ja vastuunkantamisesta kehoittaisin jututtamaan niitä joitakin päähänpotkittuja sotaveteraaneja jotka ovat tositilanteessa joutuneet ottamaan yhteen naissotilaiden kanssa niin kuulisit varmasti sen kuinka kovia naiset myös osaavat olla ja puolustaa maataan haavoittuneenakin antautumatta.Äläkä tule höpöttämään,etteikö naiset osaa puolustaa aatettaan johon he uskovat, sillä siitä ehkä rankin näyttö saadaan "Aatun leireiltä", jossa tunteettomimpia vartijoita olivat sen koulun läpikäyneiden kertoman mukaan naiset.Tasapuolisuuden nimissi todettakoon,että sitä samaa ilmiötä kerrotaan esiintyneen myös itäpuolen leireillä.
Mutta väittämä,että naiset tekisivät päätöksia pehmoilemalla on naurettava ja mikä hiivatin demokratia se sellainen olisi jossa ei myös otettaisi huomioon vähemmistöjen olosuhteita, eikä tarvitse tulla väittämään,että demokratiassa vähemmistö tyytyy enemmistön päätöksiin ja sillä selvä:Sellainen demokratia yököttää, sillä siitä puuttuu inhimillisyys, elikkä juuri se joka on kivenä kirjoittajan kengässä!
nioikeuden ja oikeuden osallistua niin kunnnalliseen- kuin valtiolliseen päätöksentekoon siinä missä miehetkin. Samalla myös oikeuden omata jokin "virka" siinä, missä miehetkin ja käsittääkseni olisimme ilman tätä perusoikeuksien puutetta mieletön ambomaa.
Mitä tulee naisen hoivaamisviettiin, niin on meidän miesten kannalta suorastaan suotavaa, että myöskin "lajissa" ihminen tämä vietti esiintyy yhtä vahvana kuin eläinkunnassakin.
Tässä liikutaan vahvasti eettisessä arvomaailmassa, jossa empaattiset tunteet näyttelevät vahvaa roolia ja ne opitaan elämän ensivuosikymmenillä ja ne jalostuvat elämän varsitiellä.Minä myönnän ja myöskin väitän eettisten arvojen olevan aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin voimakkaaasti sidottuja, mutta kehoittaisin kanssakulkevaa "veljeäni" miettimään myöskin hieman perimmäisiä asioita,elikkä siirtymistä olevaisuudesta tuonpuoleiseen. Minä ainakin toivoisin,että minun vaimoni olisi se joka pitäisi minua kädestä lähdön hetkellä,sillä me miehet olemme sietokyvyltämme naisia heikompia ja lähdemme täältä useimmiten aiemmin, vaikka naiset tekevätkin usein kaksikin työpäivää peräkkäin(työssä/kotona)he elävät silti kaikkine taakkoineen pidempään.
Joku sana vielä tunteilla elämisestä,empaattisuudesta ja päätöksenteosta.
En ole tavannut ainuttakaan lappuliisaa,ensiavun hoitajaa, poliisia,tullivirkailijaa, kunnan- kaupungin- tai valtion virkanaista joka empaattisten tunteiden vallassa olisi jättänyt velvollisuutensa tekemättä ja harvassa ovat nekin naiset jotka äiteinä ovat jättäneet valvomatta sairaan lapsensa vuoteen vieressä.
Päätöksenteosta ja vastuunkantamisesta kehoittaisin jututtamaan niitä joitakin päähänpotkittuja sotaveteraaneja jotka ovat tositilanteessa joutuneet ottamaan yhteen naissotilaiden kanssa niin kuulisit varmasti sen kuinka kovia naiset myös osaavat olla ja puolustaa maataan haavoittuneenakin antautumatta.Äläkä tule höpöttämään,etteikö naiset osaa puolustaa aatettaan johon he uskovat, sillä siitä ehkä rankin näyttö saadaan "Aatun leireiltä", jossa tunteettomimpia vartijoita olivat sen koulun läpikäyneiden kertoman mukaan naiset.Tasapuolisuuden nimissi todettakoon,että sitä samaa ilmiötä kerrotaan esiintyneen myös itäpuolen leireillä.
Mutta väittämä,että naiset tekisivät päätöksia pehmoilemalla on naurettava ja mikä hiivatin demokratia se sellainen olisi jossa ei myös otettaisi huomioon vähemmistöjen olosuhteita, eikä tarvitse tulla väittämään,että demokratiassa vähemmistö tyytyy enemmistön päätöksiin ja sillä selvä:Sellainen demokratia yököttää, sillä siitä puuttuu inhimillisyys, elikkä juuri se joka on kivenä kirjoittajan kengässä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kumpa kaikki ajattelisivat noin, ja perustelisivat mielipiteensä noin hyvin. Tässä meillä on empaattinen, ja hyvä mies! :)
..kaikki ääliöt naistenparjaajat. Vaikka lahdata ne pitäs, kaikki tyynni. Anteeksi.
sentään kaikkija saunantaka.Jäis monta lasta syntymättä,joskin myös monet itkut itkemättä, vaikka oliskoos toi joittenki kohdalla kumminki ihan paikallaan.
niin.. uusi-seelantilaiset naiset saivat ensimmäisinä MAAILMASSA äänioikeuden. suomalaiset saivat ekana EUROOPASSA äänestää
epäilen vahvasti tuota väittämää, sillä Uusi-Seelanti kuului niin pitkään alusmaihin,ettei juttu mielestäni istu sinne.Kuka ties voin olla väärässäkin.