Pitkin syksyä vaimon kanssa asiasta väännettyämme menemme tulevana maanantaina jättämään eropaperit.Kaikki on sovittu sulassa sovussa ja toista kunnioittaen, lasten tapaamiset molempien ehdoilla, talon myynti,elatukset, autot kaikki mikä elämäämme on liittynyt. Mukavaa kun voi ilman helvetinmoisia oikeudenkäyntejä sopia asiat ihan kahdestaan ja mainitsen vielä että itse olen se jätetty osapuoli tosin en siitä mitenkään katkera. Muutama kuukausi ja olen velaton, vapaa mies maailman tuuliin ja uusiin haasteisiin. Eipä voi paremmin vuosi alkaa.....
Eron voi hoitaa myös näinkin...
Nigger Jones
193502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
nostaa hattua!
Noinhan se pitäisi olla, siinä on mallia muille. Upeeta : D
meni ja nyt olen vapaa.
voi ihan oikeasti käydä. Minäkin syksyllä erosin ja sovussa ollaan exän kanssa edelleen. Omaisuudesta ei tapeltu, hopeet jaettiin yhteisymmärryksessä, lapsen osoitteesta vähän piti kipuilla, mutta sekin on onneksi selvitetty. Sovittiin isän luokse, kun on taloudellisesti vahvemmilla ja itsekin niin kovasti sitä toivoi. Oli aikanaan paljon työn takia pois kotoa, kun lapsi oli pieni. Parinkymmenen vuoden liitto takana ja ystävinä jatketaan. Ei kaunoja, ei katkeruutta. Pientä sanomista tuli syksyllä, mutta nekin on puhuttu pois. Ex-mies soittelee silloin tällöin kuulumisia, kysyy tarviinko jotain apua ja pärjäänkö rahallisesti.
Että semmoisia ne kunnon miehet on, vaikka aviorakkaus loppuisikin. No, en minäkään ihan kehno nainen ole ollut :)
mutta mieheni tuntien kaikesta pitää vääntää ja lujaa, jos meinaa osuutensa saada.
Kaikesta pitää varmasti taistella vaikka yhteistä taivalta on 30 ja luulisi että pystyttäisiin eroamaan suht koht sovulla.Voisin vaikka jättää tavarat jakamatta,mutta kun mies on pahasti alkoholisoitunut ja tiedän mihin kaikki valuisi,niin olen päättänyt pitää puoleni.Jää aikuisille lapsille joskus jotain muistoksi omasta lapsuuden kodista.Uskon kuitenkin tulevaisuuteen.vaikka tällä hetkellä kyllä sattuu.
vapaa?
Vaimostasi kyllä
Lapsistasi et
Vaimosta eroa haenkin....en lapsista!
..huonoksi muuttuu. Meillä ainakin muuttui vaikka alussa homma meni juuri noin kuin teillä, paitsi meillä oli avioehto että omaisuudesta ei tarvinnut edes sopia. Viimeistään siinä vaiheessa kun kuvioon astuu uudet suhteet niin alkaa satamaan paskaa. Huomaat että exän yhteydsenpito alkaa tuntua kyttäämiseltä ja sama menee myös päinvastoin. Kasvatuksesta tulee erimielisyyksiä. Lapset oppii molempien mielestä kaiken pahan juuri toisen luona... lista on loputon. En sano että näin käy kaikille, mutta meille kävi ja lähtötilanne oli juuri samanlainen kuin teillä. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.
Joo, kun tulee kummallekin uudet kumppanit kuvaan, asiat voi kääntyä päälaelleen.
Yhteydet katkeaa/katkaistaan.
Kannattaa mahdollisimman pian tehdä kaikki selväksi, ettei myöhemmin tarvitse käydä
raskaita ja kuluttavia käräjiä.
Sopueroa ihannoidaan ihan tyhjän takia.
Kun erotaan, niin erotaan sitten kunnolla.
kärjäjoiminen on ihan mielenkiintoista puuhaa.
Mies haki eroa ja sai juosta asianajajien puheilla. Minä en laittanut tikkuakaan ristiin.
Olin kuin enkeli siihen asti kunnes uudet naiset astuivat kuvaan. Sitten annoin täydeltä laidalta yhtään säälimättä.
Mitä säälimistä pettäjässä on?
Avioero on yhtä rankka homma kuin kolmas maailmansota. Se käydään vain toisin asein.
Kunnon löylytyksen jälkeen on seesteinen ja puhdas olo. Mitään ei jäänyt sanomatta eikä yhtään kiveä kääntämättä. Miehet eivät kiinnosta enää pätkääkääkään. Siis avioeroa voi pitää elämän korkeakouluna. Säälin elokuvien käsikirjoittajia. Tästä meidän avioerosta saisi upean elokuvan. Mutta en suostu siihen. Keksikää ihan itse juonenkäänteet. Siitähän teille maksetaan.
että sun mieles on hyvä! Nyt sitten onnellisena voi hieroa käsiä yhteen, kun on saanut koston kautta sovituksensa.Ai että on hyvä olla!!!
Näin myös meillä, sano jopa tuomari, että onpa harvinainen pari.Kaikki sovittu rahallisesti sekä lapset voi aina nähdä mut (isä) ku haluaa. Luin tän tekstin, ja ajattelin onhan näitä muitakin jotka voi sopii. TIMO
Kyllä meitä sopijia on, mutta tällä palstalla ehkä vähemmistönä.
On hienoa istua lakimiehen edessä, hymyillä vinosti vieressä istuvalle ex:lle ja tuntea jotain sisäistä ylpeyttä molempien puolesta - Me olemme näin aikuisia, osaamme päättää parisuhteen vaikkei se kaikkina vuosina hieno ollut.
Meillä erohetki oli riitoja täysi, tappomeininkiä, mutta muutama kuukausi ja kaikki tyyntyi, kuin myrsky vesilasissa.
tästä vuodesta tulee parempi, meille kaikille.
ja halpaa on sopia asioista nätisti, koko ero taitaa hoitua parilla, kolmella sadalla eurolla?!
Sovussa voi erota. Ei meilläkään riidelty lasten tapaamisista ja ositus meni pienellä kädenväännöllä ; ). Omat tuskansa kumpikin kipuili itsekseen. Ei se aina helppoa ollut, mutta lapsia ei meillä käytetty lyömäkassaroina vaan kaikki sovittiin heitä ajatellen. Asiat puhuttiin halki ja tänä päivänä ollaan hyvissä väleissä vaikka molemmilla uudet kumppanit. Voisinpa jopa kuvitella, että istuttaisiin joskus saman pöydän ääreen kaikki neljä : ).
Tällä palstalla olen lukenut kaikenlaisia sotia ja (ex)puolison haukkumista, miesten halveksuntaa, naisten halveksuntaa, yleistämistä ja nokkavia neuvoja. Ensin luulin että palsta on osa harvojen ja valikoituneiden sekopäiden parantolan terapiaa. Sitten ymmärsin että nämä kirjoittajat ovat tosissaan, vapaalla jalalla toteuttamassa katkeria kostojaan. Niin kovin vähän on asiallisia ja tasapainoisia kommentteja. Kun itse lopulta erosin mainitsemallasi tavalla ja lukaisin jälleen näitä kirjoituksia-- päädyin jälleen saamaani ensivaikutelmaan.
Kaikkea hyvää jatkossakin Nigger Jones - en lukenut saamiasi vastauksia, enkä lue.
Kiitos sinulle....Maailma joka jo muutenkin välillä on kovalla kädellä kouluttanut poikaansa, niin miksi enää lisätä toisen tuskaa tai miksi olla katkera toiselle, mitä se auttaa ja onko silloin kun itse omastamielestään on kaiken voitavansa tehnyt pelastaakseen parisuhteensa ja huomaa että kaikki kuitenkin valuu käsistä kuin hiekka niin silloin voi hyvillämielin luovuttaa ja antaa toisen mennä, vihalla ja riidalla ei kukaan voita mitään. Meidän välille jäi ystävyys, ei se ole huono lopputulos....
on joskus arvokkainta mitä on!
Menestystä!
ajattelin ja kyselin mitenhän tulis menetellä, tosin epäillen hieman toisen osapuolen vakuuttelujen suhteen. - Soviteltu on jne, joten minustakin tämä on mahdollista ja lopulisen pisteen laittavat viranomaiset, eli päätöksen sopimillemme asioille, jotka ovat paperille tehty. Näin ollen sovussa.
Viisaasti hoidettu.Itselläni 1,5 vuotta sitten samantapainen juttu.Lapsien kanssa en halunnut lähteä sossun tätejä tapaamaan,kukapa tietää paremmin kuin me,miten homma pelaa,vaikka ei ihan putkeen mennyt tuo parisuhde 17 v.yrityksestä huolimatta.Nyt ehkä parisuhde ja koko elämä saanut himppasen erilaista näkökulmaa,ei ero ole huono asia, pelkästään.,Myös "lokaa" olen saanut niskaani tässä taipallella,mutta lienee ihan mitätön juttu,kun ajattelee hiukan isompia ympyröitä.Kaikkea hyvää..