En nyt tiedä tuliko tämä aivan oikealle alueelle, mutta menkööt.
Eli olen tässä jo hetken aikaa tapaillut erästä mukavaa mimmiä. Itseasiassa kävimme kahvilla jo silloin, kun hän vielä oli avoliitossa. Asiasta kuitenkin silloin puhuttiin ja molemmilla oli sama kanta; vanhaa suhdetta ei pistetä poikki minun takia, mutta eri asia on, jos heille tulee stoppi muista syistä.
No näinhän siinä sitten kävi ja ero heille tuli (nainen jätti). Tyttö muutti omaan asuntoonsa ja on nyt asustanut siinä muutaman kuukauden ja olemme tapailleet tihenevään tahtiin siitä lähtien.
Tämä kyseinen kaveri on ainoa mies, jonka kanssa tämä nainen on ikinä seurustellut, eikä asiaa helpota se, että heidän suhde kesti vaatimattomat 7 vuotta.
Kihlasormus pysyy naisen sormessa edelleen ja ramppaa hän hakemassa koiraansakkin sieltä alituiseen. Muutenkin tuntuu, että kovasti hän vielä kaipailee exäänsä.
Ongelmana olenkin ehkä enemmän minä itse. Jotenkin se on kovan vaikea uskoa, että tyttö olisi heti valmis uuteen suhteeseen, varsinkaan kun on elämässään ollut tasan yhden miehen kanssa ja erosta on vain kuukausi-pari.
Olenko siis vain pahimman hetken hätävara, jonka voi heti olon huojennettua heittää menemään? Jos koskaan juttumme etenee vakavaan seurusteluun asti, nakkaako hän minutkin pihalle, koska haluaa vielä kokea ne villit ja huikeat sinkkuhetket, joista on jäänyt paitsi?
Eli onko juttumme auttamatta tuhoon tuomittu heti lähtöviivoilla ja olisiko minun vain parempi vetäytyä koko hommasta ja antaa hänen ensin päästä ylitse vanhasta suhteestaan ja hoitaa villit sinkkuilunsa pois alta?
Tuli pitkät stoorit. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja vastata ;)
Eli olen tässä jo hetken aikaa tapaillut erästä mukavaa mimmiä. Itseasiassa kävimme kahvilla jo silloin, kun hän vielä oli avoliitossa. Asiasta kuitenkin silloin puhuttiin ja molemmilla oli sama kanta; vanhaa suhdetta ei pistetä poikki minun takia, mutta eri asia on, jos heille tulee stoppi muista syistä.
No näinhän siinä sitten kävi ja ero heille tuli (nainen jätti). Tyttö muutti omaan asuntoonsa ja on nyt asustanut siinä muutaman kuukauden ja olemme tapailleet tihenevään tahtiin siitä lähtien.
Tämä kyseinen kaveri on ainoa mies, jonka kanssa tämä nainen on ikinä seurustellut, eikä asiaa helpota se, että heidän suhde kesti vaatimattomat 7 vuotta.
Kihlasormus pysyy naisen sormessa edelleen ja ramppaa hän hakemassa koiraansakkin sieltä alituiseen. Muutenkin tuntuu, että kovasti hän vielä kaipailee exäänsä.
Ongelmana olenkin ehkä enemmän minä itse. Jotenkin se on kovan vaikea uskoa, että tyttö olisi heti valmis uuteen suhteeseen, varsinkaan kun on elämässään ollut tasan yhden miehen kanssa ja erosta on vain kuukausi-pari.
Olenko siis vain pahimman hetken hätävara, jonka voi heti olon huojennettua heittää menemään? Jos koskaan juttumme etenee vakavaan seurusteluun asti, nakkaako hän minutkin pihalle, koska haluaa vielä kokea ne villit ja huikeat sinkkuhetket, joista on jäänyt paitsi?
Eli onko juttumme auttamatta tuhoon tuomittu heti lähtöviivoilla ja olisiko minun vain parempi vetäytyä koko hommasta ja antaa hänen ensin päästä ylitse vanhasta suhteestaan ja hoitaa villit sinkkuilunsa pois alta?
Tuli pitkät stoorit. Toivottavasti edes joku jaksaa lukea ja vastata ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä kuulostaa kovin siltä että olet tämänhetken lohduttaja.Sormuksen sormessa pitäminen kertoo jo paljon.Koiran hakeminen on varmasti vain syy nähdä vanhaa, josta ei ole päässyt irti.Seitsemän vuotta on kumminkin aika pitkä aika yhdessä-oloon ja muistot varmasti kaihertaa.Tietysti aika parantaa, mutta kannattaa antaa hänelle tilaa, ettet tukehduta alkuunsa surutöiden aikana.
Itsellä päättyi reilut pari vuotta sitten 8 vuoden seurustelu. Olin se jätetty osapuoli. Ensimmäinen vuosi oli täyttä helvettiä masennuksen ja epätoivon kourissa enkä olisi voinut kuvitellakaan kiinnostuvani kenestäkään. Toisena vuotena alkoi jo helpottamaan ja menojalka alkoi kummasti vipattamaan. Menokautta kesti puolisen vuotta, mutta siltikään en pystynyt oikein kenestäkään vakavissani kiinnostumaan. Nyt kahden vuoden jälkeen olen tosissasi aloittamassa seurustelua ja nyt vasta tuntuu että olen päässyt itseni kanssa tasapainoon (enkä kasaa exäni "syntejä" uuden miehen päälle).
Toki ihmisiä on erilaisia ja he surevat eri tavalla ja toisilla se vaan kestää pidempään, mutta kuitenkin luulisi että 7 vuotta ei noin vain pyyhkäistäsi pois. Ole siis tosi varovainen!
Itsellä keväällä päättyi 7-v avoliitto ero näytti väistämättömältä jo kolme vuotta sitten,mutta vängällä oltiin yhes ja tuona aikana tunteet kuoli viimein molemmin puolin,kun näki ettei toinen enää välitä minusta.
Surutyö tuli tavallaan tehtyä jo etukäteen ja tarvetta yhteydenpitoon ei ollut juurikaan eron jälkeen. Jos homma ei tuona aikana toimi,niin ei se tule toimimaankaan.
Noin kuukauden kuluttua erosta aloimme molemmat seurustella tahoillamme itse olen seurustellu aivan tosimielellä puoli vuotta ja ex on kuulemma jo kihloissa.
Että tämä on hyvin tapauskohtaista,mutta mielestäni ratkaisee se,onko ex:ään tunteita jäljellä ei niinkään aika,kauanko erosta on kulunut. Jos naisellasi on yhä tunteita entiseensä,olet kyllä vähän heikolla jäällä,mutta sanoisin et seuraile tilannetta vähän aikaa,jos olet aidosti kiinnostunut hänestä eipähän jää harmittamaan hätiköinti jälkikäteen.
Todennäköisesti sinä olet "vain" välivaihe. Jos sinulla kerran voi sellainen ajatus edes pyörähtää mielessä, ni se pitää paikkansa. Olen itse ollut suhteessa 6 vuotta, kunnes erottiin ja käyttäydyin aika lailla samalla lailla. Ja taas toisinpäinkin sen sain tuta eli erosin juuri miehestä, joka ei ollut päässyt yli entisestä suhteestaan, joka kesti vaivaiset 12 vuotta! Jokainen tarvitsee pitkän suhteen jälkeen välivaiheen, jotta voi tuntea itsensä haluttavaksi ja näin ollen varmistaa "paikkansa markkinoilla".
Itse vetäytyisin suhteesta vähitellen pois. Jos nainen on tosissaan kanssasi kyllä hän ottaa yhteyttä parin/kolmen viikon tauonkin jälkeen. Tuntuu oudolta että hän voisi aloittaa uutta suhdetta ilman ettei ole käsitellyt eroaan vielä kunnolla. Ja kokemuksesta voin sanoa että jos eroa ei käsittele itsekseen rauhassa koituu siitä vielä paljon harmia tulevaisuuden suhdetta/suhteita ajatellen. Toivotaan ettet satuta itseäsi.
Seurustelin lähes kolme vuotta naisen kanssa. Asuimme yhdessä noin 1,5 vuotta. Kertomansa mukaan ei ole ollut kuin aviomies ja minä. Nyt uutena vuona kävi ilmi, että hänellä ollut koko ajan haku päällä ja lisäksi kierroksessa useita miehiä. Sellaset ne ovat. Lisäksi oli uskonnollinen. Minä uskoin kaikki, kunnes alkoi hiljaisuus. Ei vastannut puhelimeen, enkä saanut selvyyttä, miksi häijytteli. Siitä vyyhti alkoi sitten purkaintumaan.