Minä menin ja tein sen, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni...eli petin miestäni. Tapahtuneesta on nyt 4 päivää ja morkkikset on vieläkin aivan kamalat!! Olen niin pettynyt itseeni ja käytökseeni. Mutta se kuitenkin nyt tapahtui, eikä sitä muuta enää mitkään asiat.
En ole vielä kertonut asiasta, enkä varmaan kerrokaan...en uskalla, en halua satuttaa...voi itku, että sitä pitää olla typerä :(
En ole koskaan aikaisemmin katunut mitään tekoani näin paljon...mutta silti jokin pieni "sairas" osa minusta muistelee tapahtunutta, niin että "voi kuinka se tuntui hyvältä, kun joku piiiiiitkästä aikaa helli ja halusi minua". Omassa suhteessani ei nimittäin ole tapahtunut mitään seksuaalista tai edes hellyyttä pitkään aikaan ja olenkin jo aikaisemmin pelännyt, että suhteemme on anyway tullut tiemme päähän...
Äääää, mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä?? Toisaaltaan olisi ehkä parempi luovuttaa...mutta toisaaltaan en halua...I hate this!!
En ole vielä kertonut asiasta, enkä varmaan kerrokaan...en uskalla, en halua satuttaa...voi itku, että sitä pitää olla typerä :(
En ole koskaan aikaisemmin katunut mitään tekoani näin paljon...mutta silti jokin pieni "sairas" osa minusta muistelee tapahtunutta, niin että "voi kuinka se tuntui hyvältä, kun joku piiiiiitkästä aikaa helli ja halusi minua". Omassa suhteessani ei nimittäin ole tapahtunut mitään seksuaalista tai edes hellyyttä pitkään aikaan ja olenkin jo aikaisemmin pelännyt, että suhteemme on anyway tullut tiemme päähän...
Äääää, mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä?? Toisaaltaan olisi ehkä parempi luovuttaa...mutta toisaaltaan en halua...I hate this!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Luulenpa että jos parisuhde on jo tohon asti saanut valahtaa ilman että kumpikaan on asiaa ottanut puheeksi tms. niin ei kannata jatkaa...
Jos kerrot pettänees ei suhde voi olla entisensä enää koskaan. Jos taas et kerro, sä tuhoat ittes.
Jos haluat lopettaa suhteenne, kerro. Muussa tapauksessa kärsi tekosi omantuntosi kanssa ihan itse, äläkä kippaa kuormaa kumppanisi kannettavaksi.
Miksi aina pitää luovuttaa, jos tulee ongelmia suhteessa? Miksi ei voisi nostaa kissaa pöydälle ja puida ongelmia?
Miksi sitten jälkeenpäin vasta huomataan, että mitä kaikkea tuli menetettyä.
Onko se tämä heti-mulle-kaikki-tänne-meno joka saa meidät ihmiset heti luovuttamaan.
Tämä vuodatus ei sitten ollut omakohtaista pettyneen ihmisen valitusta, vaan olen pirun tyytyväinen omaan suhteeseeni.
Pyysin useasti syksyn aikana mieheltäni, että keskustelisimme "vakavasti" näistä meidän ongelmista. Mutta hän ei suostunut keskustelemaan... :/ Minusta on välillä tuntunut siltä, että olen tässä suhteessa yksinäisempi, kuin mitä olisin yksinäisenä/sinkkuna.
En tästäkään huolimatta halua mitenkään puolustella tekoani. Tunnen edelleen tehneeni todella väärin...
Jospa miehellä on samanlaiset aatokset eli on kyllästynyt ja pettynyt teidän suhteeseen ja siksi ei jaksa/halua keskustella.
Ehkä kertomalla teet molemmille palveluksen ja pääsette eroon huonosta suhteesta.
"Omassa suhteessani ei nimittäin ole tapahtunut mitään seksuaalista tai edes hellyyttä pitkään aikaan"
Miten niin ei ole tapahtunut? Odotatko että mies tekee suhteessanne kaiken työn?
Omapa oli vikasi, miksette ole puhuneet keskenänne? Ei tarvitsisi pettää jos parisuhteessa olisivat asiat kunnossa.
sika-mies, sä ansaitset paljon parempaa, ku tollasen miehen, jonka muija pettää!.
"Minä menin ja tein sen, mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni...eli petin miestäni. Tapahtuneesta on nyt 4 päivää ja morkkikset on vieläkin aivan kamalat!! Olen niin pettynyt itseeni ja käytökseeni. Mutta se kuitenkin nyt tapahtui, eikä sitä muuta enää mitkään asiat."
Tapahtuneesta on "jo" neljä päivää ja vieläkin tuntuu pahalta? Tuo kohta paljasti sun todelliset tunteet. Meinasitko, että parin viikon päästä et enää edes muista koko pettämistä? Ja yleensäkin, mies tai nainen joka pettää, on pettäjäluonne ollut jo aikaisemmin, ei pettämiseen aja mitkään satunnaiset, yllättävät hetket tai olosuhteet, vaan pettäjäluonne pettää ennemmin tai myöhemmin, ellei 17-vuotiaana, niin sitten vaikka 42-vuotiaana. Turha selitellä, että tuntuisi oikeasti kovinkaan pahalta.
Minua ei kiinnosta sinun tekopyhä ripittäytymisesi. Olet eläimen tasolla, kuten suuri osa ihmisistä, joka ensin menee impulsiivisten luola-aikaisten viettiensä perässä ja jälkeenpäin esittää sivistynyttä, katuvaa ihmistä, joka syyttömänä ajautui pettämään.
parisuhdeongelmanne kertaheitolla. Enää et voi toimia kuin yhdellä tavalla. Ja etenkin, jos suhteessa ei enää ole mitään jäljellä, mitä sitä enää pitkittämään. Voihan se olla että miehesi kituu ihan samalla tavalla, ehkä jopa samasta syystä. Erotkaa. Sanot ihan suoraan pettäneesi häntä, ilman sen suurempia tekosyitä ja verukkeita. Olet pettänyt etkä enää itse katso olevasi luottamuksen arvoinen. Niinhän se toimii paremmissakin piireissä, jos ihan rehellisesti asioita viedään eteenpäin. Ei tuo ole luovuttamista, silkkaa järjenkäyttöä,selkärankaisuutta. Vaikka, tietysti, onhan se paljon helpompi olla lierokiero, ja valehdella, kun ei halua satuttaa ketään. Juu-ei, eihän sitä kukaan huomaa, jos mättää pännii ja vituttaa joku (se pettäminen) mutta ei kerro kuitenkaan. Kumppanithan on yleensä niin sokeita ettei ne mitään huomaa. Huoh.
Kai olet miehesi kanssa puhunut tästä, että sullakin on haluja? Kuinkas kauan olette olleet yhdessä? Varmaan arki tullut suhteeseen ja sullekin muutama liikakilo? Mitäs jos sama jatkuu sun ja sun miehen välillä? Oletko sä sitten taas menossa hakemaan sitä hellyyttä ja parrua haarojen väliin joltain toiselta? PUHU sen miehes kanssa! Kerro mitä kaipaat ja mitä et ja jos ei muutosta tule, niin parempi pistää suhde poikki.
Älä nyt ainakaan kerro mitään.
eikö kumppanilla ole oikeus tietää minkälaisen mulkun kanssa on suhteessa?
Eikö kumppanille pitäisi lyödä kaikki kortit pöytään ja antaa hänelle vapaus valita?
Pettäjällä on mielestäni täysi velvollisuus kertoa loukatulle, ja antaa tämän päättää huoliiko pettäjäänsä vielä vai ei.
Jos ei tiedä, on tietämättään ihmisen kanssa joka on tehnyt sen kaikkein pahimman mitä suhteessa väkivallan jälkeen voi toiselle tehdä.
ja jos kaikki paljastuu, sanotaan vaikka vuoden päästä... auta armias, silloin se soppa vasta on suuri. tulee mukaan valheet ja salailut. Mun silmissä sellaisesta kumppanista lähtisi jopa ihmisen arvo.
Kelle muille nuota satujasi kerrot kuin itsellesi .
Kävit pettämässä ja nautit siitä ..
Nyt kerrot kaksoismoraalisesti että kadut sitä ja kuitenkin paljastat sisäiset halusi tehdä se heti uudelleenkin kun saat siihen tilaisuuden .
Toisaalta myös leuhkit muille sillä kuinka mahtavaa oli saada kunnon hoito .. Ilkut miehesi kustannuksella sillä että siitähän sai kun ei nainut ja paijannut sua niiin,, kuin sä sä olisit halunnut . Kysymättä kuitenkaan itseltäsi mikä sussa on vikana kun et pinnistele parisuhteesi puolesta vaan nussit asiat "morkkikseen" ja haluaisit nyt viellä sääliä meiltä siskoilta omaan pikku pikku todellisuuteesi .
Jos todella haluat olla rehellinen itsellesi ota ja lähde .. Jos haluat olla rehellinen myös oikealle sulhollesi kerro totuus ja keskustele siitä onko hän halukas asian antamaan anteeksi !
En nyt oikein ymmärrä tätä asennetta, mikä monilla on ollut alkuperäiseen viestiin. Itse en tulkinnut sitä ollenkaan niin kuin esim. sinä. Minun mielestäni ap. ei leuhkinut pettämisellään tai ilkkunut miehensä kustannuksella, vaan kertoi rehellisesti, miltä hänestä tuntuu. Hän ei mielestäni myöskään halunnut sääliä, vaan neuvoja siitä, mitä tehdä.
"Kysymättä kuitenkaan itseltäsi mikä sussa on vikana kun et pinnistele parisuhteesi puolesta vaan nussit asiat "morkkikseen" "
-> Miten niin, ap:han oli pitkään yrittänyt saada miestään puhumaan suhteen tilasta? Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa odottelin yli vuoden sitä, josko mies suostuisi puhumaan kanssani, miksi suhteestamme oli seksi ja hellyys kadonnut. Hän ei halunnut puhua, ja se oli kuin kylmä suihku niskaani: tuntui, ettei mies sen vertaa välittänyt suhteestamme.
Minä lopulta jätin hänet, mutta hän oli ihan samaa mieltä siitä, ettei tilanteessamme kannattanut jatkaa. Likainen työ eli suhteemme lopettaminen jäi minulle, vaikka hänellä oli suhteemme kuntoon laittamiseen minua vähemmän motivaatiota. Muistan, kuinka ajattelin ap:n lailla, kuinka sen jälkeen oli ihanaa saada hellyyttä ja tuntea jonkun haluavan minua. Oma mieheni ei ollut enää vuoteen oma-aloitteisesti halannut minua, ja seksiäkin oli äärimmäisen harvoin (ja lähinnä minun aloitteestani).
En hyväksy pettämistä, enkä ole koskaan pettänyt, mutta ymmärrän ap:n tilanteen. Suhde on todennäköisesti jo kuollut, mutta tottumus pitää molempia kiinni siinä. Voi olla, että ap:n mieskin on pettänyt tai ainakin suunnitellut sellaista tai miettinyt eroa, sillä miksi mies ei halua yrittää pelastaa suhdetta (eli puhua), kun ap. kerran on tehnyt siihen aloitteen?
Minä kertoisin totuuden, ja jos se johtaa eroon, niin ehkä sekin on parempi kuin kituuttaa toimimattomassa suhteessa. Se olisi myös rehellistä ja suoraselkäistä toimintaa tässä tilanteessa. Nosta kissa pöydälle, äläkä lakaise ongelmia maton alle.
ja varmasti teet sen uudelleenkin, kunhan saat taas itsesi kasaan.
siihen ei varmasti kauaa mene, kun nyt jo kerrot että tuntui niin hyvältä.
ehkäpä se vaan on kerrottava sille miehellesikin, ettei sinun varaasi ainakaan liikoja suunnittele.
ei auta itku markkinoilla! eikö voinu yhtää ajatella asiaa ennen ku toimi?! ois kannattanu. ois kannattanu uskoa ja kuunnella viisaampia!
siinäpä opit kantapään kautta.
omassa liemessäsi muhit!
Mäkin petin mun entistä tyttöystävää. Suhteemme oli suoraan sanottuna täysin paska.
Hän ei esim. siivonnut, vienyt roskia, tehnyt ruokaa tai tehnyt muitakaan kotitöitä oma-aloitteisesti, puhumattakaan, että makkarin puolella olisi jotain tapahtunut hänen aloitteestaan tai tahdostaan.
Seksi oli tosi tylsää, aina samassa paikassa samaan aikaan, ei ikinä näyttänyt, että olis halunnut mua.
Tapasin sitten tytön jonka kanssa aloimme tapailla ja muutaman tapaamiskerran jälkeen harrastimme seksiä. Tyttöystäväni ei ollut saanut mua neljän vuoden yhdessäolon aikana kertaakaan tuntemaan itseäni halutuksi ja tämä kokemus oli upea.
Tottakai asia rupesi vaivaamaan ja parin viikon päästä ilmoitin muuttavani yksin, kun ei tästä suhteesta tule mitään, en kertonut hänelle pettämisestäni enkä ole kertonut vielä tähän päivään mennessäkään.
Nyt tapahtuneesta on noin vuosi ja asustelen erittäin tyydyttävässä suhteessa tytön kanssa jonka kanssa exääni petin.
Voin sanoa, että en olisi pettänyt jos olisin tuntenut itseni halutuksi ja suhteemme olisi toiminut muutenkin.
antaa miehellesi mahdollisuus onneen jonkun uskollisemman naisen vierella. Haluaisitko itse jatkaa suhdettanne, jos miehesi olisi pettanyt?
mulla oli ihan sama juttu: elin viisi vuotta suhteessa exän kanssa. viimeinen vuosi meni ihan päin helvettiä, exää ei kiinnostanut mun mielipiteet tai ajatukset, hän kuittasi ne vähättelyllä mikä taas johti hirveisiin riitoihin. seksi ei sujunut ollenkaan, ja väheni lopulta ehkä kerran kuukaudessa tapahtuvaksi kunnes kuoli kokonaan. minä en nauttinut ollenkaan meidän seksistä. aloin sitten tapaamaan suhteen aikana muita miehiä ja lopulta petin exää. vuosi sitten kohdalle osui elämää suurempi mies, jonka kanssa minulla oli ihana viikonloppu. tajusin silloin, että mun on lähdettävä ja jätettävä exä. kerroin hänelle pettämiseni ja pidin pääni, lähdin suhteesta ja muutin pois hänen luotaan ja toiselle paikkakunnalle. nyt seurustelen ja asun saman miehen kanssa, jonka kanssa exää viimeisen kerran petin. suhteemme on hyvä, me pystytään puhumaan kaikesta ja lopultakin joku huomioi minut ja hellii ja rakastaa eikä yritä muuttaa mua.
OLET HILJAA KOKO LOPUN ELÄMÄÄSI JA UNOHDAT TAPAHTUNEET TAI VÄHIN ÄÄNIN LOPETAT SUHTEEN KERTOMATTA MIEHELLESI MITÄÄN. Pysyy välit ehjinä, nääs.