olen aivan rikki. Mieheni ilmoitti vuodenvaihtumisen jälkeen ettei tiedä haluaako jatkaa suhdettamme. Kolme vuotta ollaan jo oltu yhdessä. Mies on sitä mieltä ettei jaksa enää, että meillä menee niin huonosti. Itse olen eri mieltä ja vaikka nyt on menossa jakso että menee huonommin rakastan siitä huolimatta miestäni niin paljon etten voi käsittää miksi hän haluaisi erota. Sanoo vaan ettei ole hyvä olla.
Mutta eihän aina voi mennäkään hyvin? Itse olen ehdottanut että tauko tekis hyvää..nyt ei olla nähty neljään päivään. Kauhulla odotan sitä kun mies ilmoittaa päätöksestään. En missään nimessä halua erota, rakastan miestäni liikaa..
Mutta eihän aina voi mennäkään hyvin? Itse olen ehdottanut että tauko tekis hyvää..nyt ei olla nähty neljään päivään. Kauhulla odotan sitä kun mies ilmoittaa päätöksestään. En missään nimessä halua erota, rakastan miestäni liikaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, tosin poikaystävä halusi miettiä asiaa ennen joulua ja tulla sitten uudenvuoden aattona mun luo. No, eipä tullut vaan soitti, että ei tule ja juttu on ohi, eikä olla toisistamme kuultu sen jälkeen. En voi jäädä roikkumaan, mutta hämmennys jäi kova. Heippa vaan, 4 hyvää vuotta (minun mielestäni). Nyt yritän jatkaa eteenpäin yksin. Onneksi olin ihan hyvä loppuun asti, ei tarvitse häpeillä. Kurjinta oli, että kovat oli miehen puheet, teot aivan jotain muuta.
mäkin sain kokea.. vaik kaksi poikaakin on ja oikeesti rakastin mut meillä taas tuli tilanne että vaimo lakkasi rakastamasta.. ja sillehä ei sit enää mitään voi nyt on kaks vuotta erosta lasten ja exän kans sillee hyvis väleis muuten on oma elämä viel hakoteil...:)
tsemppiä...
Kun mies sanoo että ei jaksa suhdetta enää ja menee huonosti, se tarkoittaa että juttu on loppu ja pahimmassa tapauksessa on jo uusikin katsottuna. Itsekin näitä juttuja kokeneena voin sanoa että varaudu kaikkeen. Varsinkin siihen tuskaan mitä ero tuo tullessaan. Elämä tuo sinulle varmasti jotain uutta tullessaan, mutta kovinhan se koskee nyt....
Voimia sinulle!
Hei!Ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Minä ja mieheni olemme olleet avoliitossa jo 10vuotta ja nyt olen 4kuukaudella raskaana.Raskaus ei ollut suuniteltu ,mutta toivottu kyllä.
Nyt sitten mies haluaa erota..kun ei kuulemma jaksa enää tätä.Riitoja on meillä ollut, mutta aina me olemme selvinneet niistä ei ne ole ollut niin suuria asioita.
Pahalta tuntuu jäädä yksin.Ja huomata ettei toinen rakastakkaan.Ja ei haluakkaan perustaaa perhettä.Me emme ole enää mitään teinejä.Voimia myös sinulle!!Sitä tarvitaan!!
Sinä olet sitä mieltä, että teillä ei mene huonosti, sinä rakastat, sinä et halua erota.
Samoihin asioihin et voi toista ihmistä pakottaa, ehkä hän ei enää rakasta, hän voi huonosti, hän haluaa erota, oliskohan hänellä oikeus siihen.
moikka
Voit uskoa että tiedän mistä puhut. Minulla katkolla lähes 10 vuoden avoliitto. Olemme molemmat kertaalleen eronneet. Minulla 2 lasta edellisestä avioliitosta ja avomiehellä 3. 10 vuoteen mahtuu monta ongelmaa. Lapset 19, 18, 17, 15, 14. 17 ja 15 vuotiaat omiani. Tosin niitä hyviä hetkiä on monta. Halusin aikalisän huhtikuun alussa 2006. Kaikki puhuttiin ja oli ok. Itse tein töitä sen luottamuksen saavuttamiseksi. Mies kävi 2 kertaa viikossa baarissa hukuttamassa tuskaa meidän menettämisestä. Tai ainakin näin minulle kertoi. Kävin lasteni kanssa lokakuussa lomalla etelässä. Kuukausi lomani jälkeen kävi ilmi että hänellä on toinen nainen. Vielä samana iltana kun vei naisen kotiinsa, lähetti minulle viestin että rakastaa minua aina, paljonko tarvitsen aikaa. Nukuin tun viestin tultua, en pystynnyt vastaamaan ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Nyt olen taistellut 1,5 kuukautta rakkauteni takia. Olen pyytänyt, suorastaan ruokoillut että voisi vastata minun esittämiini kysymyksiin rehellisesti.Uuden suhteensa aikana on käynyt rakastelemassa minua kuitenkin 4 kertaa. Tuntuu että petän itseäni. Tänään kun tulin töistä, oli hän täällä meidän kotona hakemassa tyttöäni syömään. Kysyin, mitä haluat ja vielä meillä on jotakin. Sain vastauksen , en tiedä olen sekaisin. Olen henkisesti aivan rikki.
AIVAN, ymmärrän hyvin sua. Tänään tuli mieheni kotiin yöllä baarireissusta ja kertoi kaiken muun löpinän jälkeen, että haluaa lopettaa suhteen. Rakastaa mua paljon ja olisi onnellinen mun kanssa, mutta kun mulla on lapsi. Ei halua elää tällaista elämää, muttei tiedä mitä muutakaan sitten haluais. Kahden vuoden seurusteluumme (käytännössä saman katon alla koko ajan oltu) on paljon mahtunut kaikenlaista, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta tänä aikana, kun on sanonut haluavansa lopettaa, mutta seuraavana päivänä pyörtänyt puheensa useimmiten kännin piikkiin. Muuten kaikki olisi hyvin, mutta kun mulla on lapsi. ????????????? Ja vielä vajaa viikko sitten oli halukas muuttamaan yhteen ja ehkä saamaan omankin lapsen. ??????????? En jaksa enää ymmärtää.
ymmärtää vaan kunnioittakaa mitä toinen osapuoli tahtoo. Toisellakin ihmisellä on tunteet ja ne eivät vaan ole enää samanlaisia kuin ennen...kurjaltahan se tuntuu, mutta ilmeisesti se on sitten niin tarkoitettu.
Niin, oikeastaan tällaseen syy löytyy sieltä peilistä, ei vaan olla tehty suhteen eteen töitä, se ei todennäköisesti johdu kuka mies on vaan se miten itse et tee töitä suhteen eteen...
Esim. nainen jolla ollut suhteita vaikkapa 15 kpl ja useimmiten tullut jätetyksi, johtunee vastarakkauden puutteesta jota ei heru miehelle ??? sitten lopputuloksena on että mies kuittaa ja vaihtaa ihanaan naiseen jolta saa myös vastarakkautta, se vaan on niin arvokas asia...myös miehille...
ei se kyllä ihan noinkaan ole..! itse tarvitsen läheisyyttä todella paljon ja osaan myös antaa sitä. Siitä tässä nyt ei todellakaan ole kyse että itse olisin jollain lailla "kylmä" toista kohtaan..ehei..kyllä se mun mielestä on niin että kummankin osapuolen tulee tehdä töitä suhteen eteen. minkäs sille sitten voi jos toinen ei enää halua..
Olen itse ihan samassa asemassa kun monet täällä. Kaksi viikkoa ennen joulua poikaystävä pyysi paussia yli kolmen vuoden seurustelun jälkeen. 2 päivää myöhemmin ilmoitti että suhde on kyllä nyt loppu. Sanoo että ei ole valmis suhteeseen ja että ei enää rakasta. Oltiin jopa selvitty vuosi erossa kun olin ulkomailla ja silloin oli joskuskin puhetta naimisiin menosta. Hän ei oo perunnut kertaakaan. Omasta mielestä kaikki oli hyvin. Ja mielestäni hellyys ja rakkaudenosoitus oli aina molemminpuolista. En ymmärrätänyt mitä oli tapahtunut, en vieläkään ymmärrä.
On vaan pakko yrittää unohtaa tunteet ja jatkaa elämää. Ei ole mitenkään helppoa, itken melkein päivittäin ja on niin monta kysymystä mihin ei edes poikaystävä (pitäisi varmaan sanoa entinen) voi vastata.
Tsemppiä kaikille samassa tilaanteessa, kyllä elämää vielä joskus meille hymyilee!
Jospa ole itse ajanut miehesi nurkkaan. Miehellä saattaa olla haluja sitä et voi tietää vaikka näin luuletkin!