Eilinen ilta oli oikeata piinaa. Kerron teille jutun alusta lähtien.
n. 5 vuotta sitten tapasin ex-kaverini (naispuolinen). Olimme olleet samassa koulussa, ja tunsimme sieltä toisemme. Ystävyys tuli tiiviimmäksi, ja olimme bestiksiä. Mikään ei erottanut meitä. Pystyimme puhumaan kaikesta, ja (molemmat) sinkkuina pystyimme vilkuilemaan miehiä, yms.
Jokin kuitenkin muuttui n. 6kk sitten. Minulla oli toinen, uudempi kaveri, jonka kanssa tahdoin olla, ja yritin venyttää aikaani sekä ex-bestikselle, ja uudelle kaverilleni. Tuloksena olivat valtavat riidat ex-bestiksen kanssa. Lopulta aikani riitti oikein kunnolla ex-bestikselleni, mutta riitelimme koko ajan. Yleensä minä olin riidan aiheuttaja, mutta riidat johtivat siihen, että minä lähdin kävelemään.
Sitten, viime syksynä, menin nettiin, ja löysin sieltä kultani, jonka tapasin, ja jonka kanssa aloin seurustelemaan. Ex-bestikselleni tämä oli taas vaikea asia, koska tietenkään en voinut suhteen alkuvaiheessa tapailla muuta kuin poikaystävääni. Minun oli valittava; ex-bestis tai poikaystävä. Valitsin poikaystävän. Silti ex-bestikseni jatkoi kiukkuamistaan, ja haukkui poikaystävääni siitä, että hän muka sekoitti ystävyytemme. Asia ei mielestäni ole näin. Enhän minä nyt koko elämääni halua ystävän kanssa elää... Tapasimme vielä viime vuotena tapaninpäivänä, sitten päätimme että emme pidä enää yhteyttä. Lopetimme ystävyytemme sovussa.
Juuri, kun luulin että kaikki on ohi...
Eilen iltana, ex-bestikseni laittoi viestiä vanhoista kuvistaan, jotka olivat minulla. (Olin tarjonnut kuvat hänelle aikaisemmin, mutta hän ei halunnut niitä, joten viskasin ne pois.) Kerroin viestissä, että minulla ei enää ole niitä. Ex-bestikseni pyysi minua katsomaan uudelleen laatikoitani, ja yllättäen laittoi viestiin; "Oletko liian kaulapannassa antaakseni ne minulle?" Siitäkös minä suutuin, koska viesti viittasi selvästi siihen, kuinka tiiviisti olemme yhdessä poikaystäväni kanssa. Minä asiallisesti sanoin viestissä, että ei tarvitse aloittaa vittuilua, niin siitäkös ex-bestikseni suuttui. Hän haukkui poikaystävääni tavalliseksi kaduntallaajaksi, ja chattipojuksi, ja ennusti että suhteemme ei kestä. Minä olin sitten hänen mielestään raukka, joka ei kestänyt kritiikkiä itsestään. Lopulta minun oli kirjoitettava hänen mailiinsa viesti, jossa kerroin vaihtavani mailiosoitetta ja puhelinnumeroa. Hän laittoi uuden viestin, jossa haukkui minua pelkuriksi, ja nälvi uudestaan poikaystävääni.
Lopulta viesti, jossa uhkasin antaa hänen yhteystietonsa poliisille, sekä poikaystävälleni, sai hänet lopettamaan viestittelyn. Todellakin toivon, että Ex-(hirviö) Bestikseni ei ota minuun enää yhteyttä. Onneksi minulle tulee elämässäni kuitenkin suuri muutos, ja sen jälkeen Ex-Bestikseni ei saa minuun varmasti enää yhteyttä. Pidän myös huolen, että poikaystäväni salaa osoite-ja nimitietonsa, että ex-bestikseni ei saa häneenkään yhteyttä.
Eikö teistä ole selvästi hänen käytöksessään ole havaittavissa pientä kateutta? (Hän on vuoden nuorempi, ei koskaan seurustellut.) Hänen käyttäytymisensä yllätti minut täysin, luulin että hän selviäisi siitä, että en voi viettää aikaani hänen kanssaan. Aina kun olen nähnyt häntä, hän on väittänyt olevansa onnellinen (HAH!) meidän puolestamme! Onko tämä onnellisuutta? Onko häiriköinti ja haukkuminen iloisuutta meidän suhteemme puolesta?
Onneksi kuitenkin suhteemme jatkuu normaalisti, meillä on molempien vanhemmat ja (muut) ystävät tukenamme, ja suhteemme vain vahvistuu vastoinkäymisistä.
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän, jopa tänne kirjoittaminen, ja tämän asian jakaminen teidän kanssanne on erittäin terapeuttista, ja olo on parempi! :)
--> Tahtoisinkin tietää, onko muilla kokemusta häiritsevistä ex-kavereista?
Hyvää jatkoa!
n. 5 vuotta sitten tapasin ex-kaverini (naispuolinen). Olimme olleet samassa koulussa, ja tunsimme sieltä toisemme. Ystävyys tuli tiiviimmäksi, ja olimme bestiksiä. Mikään ei erottanut meitä. Pystyimme puhumaan kaikesta, ja (molemmat) sinkkuina pystyimme vilkuilemaan miehiä, yms.
Jokin kuitenkin muuttui n. 6kk sitten. Minulla oli toinen, uudempi kaveri, jonka kanssa tahdoin olla, ja yritin venyttää aikaani sekä ex-bestikselle, ja uudelle kaverilleni. Tuloksena olivat valtavat riidat ex-bestiksen kanssa. Lopulta aikani riitti oikein kunnolla ex-bestikselleni, mutta riitelimme koko ajan. Yleensä minä olin riidan aiheuttaja, mutta riidat johtivat siihen, että minä lähdin kävelemään.
Sitten, viime syksynä, menin nettiin, ja löysin sieltä kultani, jonka tapasin, ja jonka kanssa aloin seurustelemaan. Ex-bestikselleni tämä oli taas vaikea asia, koska tietenkään en voinut suhteen alkuvaiheessa tapailla muuta kuin poikaystävääni. Minun oli valittava; ex-bestis tai poikaystävä. Valitsin poikaystävän. Silti ex-bestikseni jatkoi kiukkuamistaan, ja haukkui poikaystävääni siitä, että hän muka sekoitti ystävyytemme. Asia ei mielestäni ole näin. Enhän minä nyt koko elämääni halua ystävän kanssa elää... Tapasimme vielä viime vuotena tapaninpäivänä, sitten päätimme että emme pidä enää yhteyttä. Lopetimme ystävyytemme sovussa.
Juuri, kun luulin että kaikki on ohi...
Eilen iltana, ex-bestikseni laittoi viestiä vanhoista kuvistaan, jotka olivat minulla. (Olin tarjonnut kuvat hänelle aikaisemmin, mutta hän ei halunnut niitä, joten viskasin ne pois.) Kerroin viestissä, että minulla ei enää ole niitä. Ex-bestikseni pyysi minua katsomaan uudelleen laatikoitani, ja yllättäen laittoi viestiin; "Oletko liian kaulapannassa antaakseni ne minulle?" Siitäkös minä suutuin, koska viesti viittasi selvästi siihen, kuinka tiiviisti olemme yhdessä poikaystäväni kanssa. Minä asiallisesti sanoin viestissä, että ei tarvitse aloittaa vittuilua, niin siitäkös ex-bestikseni suuttui. Hän haukkui poikaystävääni tavalliseksi kaduntallaajaksi, ja chattipojuksi, ja ennusti että suhteemme ei kestä. Minä olin sitten hänen mielestään raukka, joka ei kestänyt kritiikkiä itsestään. Lopulta minun oli kirjoitettava hänen mailiinsa viesti, jossa kerroin vaihtavani mailiosoitetta ja puhelinnumeroa. Hän laittoi uuden viestin, jossa haukkui minua pelkuriksi, ja nälvi uudestaan poikaystävääni.
Lopulta viesti, jossa uhkasin antaa hänen yhteystietonsa poliisille, sekä poikaystävälleni, sai hänet lopettamaan viestittelyn. Todellakin toivon, että Ex-(hirviö) Bestikseni ei ota minuun enää yhteyttä. Onneksi minulle tulee elämässäni kuitenkin suuri muutos, ja sen jälkeen Ex-Bestikseni ei saa minuun varmasti enää yhteyttä. Pidän myös huolen, että poikaystäväni salaa osoite-ja nimitietonsa, että ex-bestikseni ei saa häneenkään yhteyttä.
Eikö teistä ole selvästi hänen käytöksessään ole havaittavissa pientä kateutta? (Hän on vuoden nuorempi, ei koskaan seurustellut.) Hänen käyttäytymisensä yllätti minut täysin, luulin että hän selviäisi siitä, että en voi viettää aikaani hänen kanssaan. Aina kun olen nähnyt häntä, hän on väittänyt olevansa onnellinen (HAH!) meidän puolestamme! Onko tämä onnellisuutta? Onko häiriköinti ja haukkuminen iloisuutta meidän suhteemme puolesta?
Onneksi kuitenkin suhteemme jatkuu normaalisti, meillä on molempien vanhemmat ja (muut) ystävät tukenamme, ja suhteemme vain vahvistuu vastoinkäymisistä.
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän, jopa tänne kirjoittaminen, ja tämän asian jakaminen teidän kanssanne on erittäin terapeuttista, ja olo on parempi! :)
--> Tahtoisinkin tietää, onko muilla kokemusta häiritsevistä ex-kavereista?
Hyvää jatkoa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
"tietenkään en voinut suhteen alkuvaiheessa tapailla muuta kuin poikaystävääni. Minun oli valittava; ex-bestis tai poikaystävä. Valitsin poikaystävän." Mua ihmetytti toi sun lause... Oon seurustellu itse yli 4 vuotta. Kyllä ystävillekin pitäisi löytyä aikaa, vaikka seurusteleekin. Mun yhelle tutulle kävi niin, että unohti ystävät seurustellessaan ja oli yksinäinen, kun suhde päättyi... Luulen, et sun ex-bestis on niin loukkaantunu tosta,et siksi käyttäytyy noin. En sano, että se on oikein, mutta onhan se tympeää jäädä yhtäkkiä yksin... Tuskin enää teidän ystävyys voi parantua, jos on noin tulehtuneet välit. Mut vinkki tulevaisuutta varten: älä unohda ystäviä! (Mulla on löytyny aikaa kummallekin, se on itsestä kiinni.) Sit vielä: ei ystävyyden pitäis olla mikään itsestäänselvyys. Et heti kun alkaa seurusteleen, voi ystävän unohtaa ja sen pitäis ymmärtää.
Tämä mun "ystävä" ei siedä poikaystävääni ollenkaan. Tottakai rakkauden huumassa alussa ei puhunut muuta kuin poikaystävästä. Sitten kun päätin olla hiljaa, niin "ystävä" alkaa kysellä siitä, ja taas samaa rataa. Mun ex-bestis ei sietänyt mun poikaystävää ollenkaan, vaikka väitti niin. Siksi se oletti että mä voin olla sen kanssa aina silloin kun sille sopii. No, kun muutamana päivänä olin vapaa, seura ei kelvannutkaan. Sain myöhemmin tietää, että se olisi halunnut mut vaan pois poikaystäväni luota, eikä sillä ollut aikomustakaan olla mun kanssa.
Munkin mielestä ystävät on tärkeitä. Ja mun mielestä sä olet kohdellut tuota ex-bestistä todella huonosti. Mahtoiko mikään bestis ollakaan jos jäi aina syrjään, kun ilmaantui jotain "parempaa" (uusi ystävä, poikaystävä)...
Miksi halusit noin hirveesti erottaa eri ihmiset toisistaan? Varmasti bestis tunsi olonsa kurjaksi kun ei häntä pyydetty mukaan sun uuden ystävän kanssa tai että sinä "tietenkään et voinut suhteen alkuvaiheessa tapailla muuta kuin poikaystävääsi". Miksi muka piti valita jompikumpi? Tottakai voi saada molemmat, mutta ilmeisesti et sitten halunnut, kun annoit poikaystäväsi tulla sinun ja ystäväsi väliin.
En myöskään ymmärtänyt tota "Enhän minä nyt koko elämääni halua ystävän kanssa elää... "-kommenttia, ootkohan käsittäny bestiksen poikaystävän korvikkeeksi tms?! Ei se ihan niin mee... Toki poikaystävä voi olla bestis, mutta on se hyvä ylläpitää muitakin sosiaalisia suhteita eikä poltella kaikkia siltoja takanaan. Mä ainakin haluan pitää oman bestikseni koko elämäni! Poikaystävät on vaihtunu kummallakin, mutta ystävyys on pysynyt. Voi sullekin tulla bestistä ikävä, kun parisuhteessa on kriisivaihe... Onkai poikaystävälläsi sinun lisäksi muita ystäviä?
Aika kunnioitettavaa bestikseltäsi, että hän pystyy kaiken kokemansa jälkeen olemaan vielä onnellinen puolestasi. Täydet pisteet hänelle!
Teidän välit tuskin enää korjaantuu täysin, mutta jos olisin sinä, niin haluaisin kyllä olla edes jonkinlaisissa väleissä ystäväni kanssa.
Hyvää jatkoa! Koitahan rauhoittua ja mieti sitten asiaa uudelleen!
Ei ex-bestis jäänyt syrjään, se vetäytyi. Se ei tykännyt olla sen mun uuden kaverin kanssa, se halusi olla vain mun kanssa. Ja se riitely, jos minä en sitä aloittanut, niin hän aloitti valittamalla jostain, ja kehitti sen riidaksi vaikka yritin olla ihan hiljaa.
En halunnut erottaa ihmisiä toisistaan, tutustutin ex-bestikseni uuteen ystävääni, mutta tutustumisen jälkeen ex-bestis sanoi, että hän ei halua olla kuin minun kanssa.
Tarkoitin tuolla kommentillani, että en tahdo elää VAIN bestiksen kanssa. Hän tiesi kyllä, että aika hänen kanssaan tulee vähenemään, mutta en silti jätä häntä. Hyvä esimerkki oli, että sanoin että menen poikaystäväni luokse viikoksi, ja en pääse kaupunkiin, yms. Hän kuitenkin väitti vastaan, ja sanoi että olen pettänyt hänelle tekemiä lupauksia. Kysyin, että mitä esimerkiksi. Ja hän sanoi; Lupasit olla minun kanssani koko ajan. En ollut luvannut tuollaista. Sanoin hänelle, että hänellä on muita kavereita, ja minä olen hänen kanssaan silloin kun tulen pois.
Poikaystävälläni on vain yksi paras kaveri.
Tiedän kyllä, että bestikseni ei ole onnellinen puolestani, se varmistui eilen täysin...
Selvä mustasukkaisuus tapaus poitsu rakastaa sua ja sinä et sitä vaan toista.Voi nuoret.!
...puhuivat molemmat pelkkää asiaa!!! Täsmälleen samaa mieltä olen heidän kanssaan. Ota opiksesi noista viisaista neuvoista ja todellakin mene itseesi.
Jos ei ex-bestikseni ymmärrä että en aina voi olla hänen kanssaan, niin olkoon onnessaan. Jos kaikki onkin minun syytäni, eikä kateellinen ex-bestikseni ymmärrä minua, niin olkoon niin, että ystävyytemme on ohi. Jos se tekee minusta paskapään, niin sitten olen.
Kaikki nyt jostain kumman syystä pitävät väliemme rikkoutumista minun syynäni, mutta ex-bestikseni kanssa olimme sopineet jo aikoja sitten, että ystävyys päättyy jonkin ajan kuluttua. Syynä olivat ainaiset riidat pienistä asioista, ja bestikseni arvostelu minun ystävistäni, sekä se, että tarkoitukseni oli muuttaa pois, ja uskoimme että kaukoystävyys ei kestäisi. Kummatkin löysimme uusia kavereita, ja silloinkin kun en vielä seurustellut, jouduin olemaan yksin, koska bestikselläni oli kuulemma "tärkeämpiäkin ystäviä kuin minä". En kuitenkaan ollut mitenkään kostonhimoinen, yms.
Ja tämä uusi ystäväni, minun oli välttämättä oltava hänen kanssaan usein, koska hän oli samalla luokalla kuin minä, ja meitä yhdisti koulutehtävät, yms, ja nyt myöhemmin tiivis ystävyys.
Miten ystävyyden päättymisestä voidaan muka sopia etukäteen? En tajua. eli luultavasti se ystävyys ei sulle mitään merkinny. kaukoystävyys on vähän eri asia kun kauko(seurustelu)suhde. ei ystävyys vaadi jatkuvaa yhdessäoloa. Itse opiskelen eri paikkakunnalla kun paras ystäväni, eikä me nähdä kovin usein. Molemmilla on tottakai muuta elämää ja ystäviä, mutta eipä tämä ole meidän ystävyyteen millään lailla vaikuttanut.
Mun mielestä sun teksteistä kuultaa läpi kauhee omien tekojen puolustelu, taidat tietää, ettet hoitanu ystävyyssuhdetta parhaalla mahdollisella tavalla. Täällä on vielä tosi helppo (yrittää)esittää asia niin mustvalkoisena (you good-she bad). Tuskinpa olist kuitenkaan ollu sen kaveri niin kauan jos se olis aina ollu yhtä "kamala".
Mun sympatiat on edelleen sun ex-ystävän puolella, joka on iloinnu sun poikaystävästä ja sä uhkailet sitä poliisilla...
Eli ystäväni ei todellakaan ole iloinnut puolestani, teeskennellyt vaan. Eilisen tekstiviesti häiriköinnin jälkeen oli pakko sanoa, että ilmoitan poliisille, jos ei lopeta. Lopetti se.
Ystävänä hän oli mahtava, niin kauan, kun aloin seurustelemaan. Selvää kateutta, ovat sanoneet vanhempanikin, jotka tuntevat hänet todella hyvin.
Minusta tuo sinun kaverisi käytös kuulostaa ihan sairaalloiselle mustasukkaisuudelle. Onhan se nyt ihan ymmärrettävää että seurustelun alkuvaiheessa varsinkin haluaa viettää aikaa sen oman kullan kanssa... Todellinen ystävä ymmärtää sen mutta tuollainen sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen ystävä käyttäytyy kuvailemallasi tavalla. Jutustasi ymmärsin että olet kuitenkin parhaasi mukaan pyrkinyt järjestämään yhteistä aikaa kaverisi kanssa mutta sehän ei kaverillesi riitä. Luultavasti esimerkiksi kieltäytyminen tapaamisesta aiheuttaa aina raivokohtauksen tai ainakin ilkeitä sanoja ja piikittelyä... Teit ihan oikean ratkaisun kun valitsit seurustelukumppanin kaverin sijasta... Anna kaverisi kasvaa henkisesti jotta hänkin pystyisi toimimaan niin kuin todelliset ystävät toimivat.
Todellakin, Maiskis kirjoitti asiaa. Täällä on vähän omituista tuo, että aina kun on keskustelua kavereiden kaikkoamisesta seurustelun myötä, niin monet täällä tuntuvat leimaavan sen seurustelevan huonoksi osapuoleksi ystävyydessä. Miten muka voi sitä "yksinäistä" ystävä-osapuolta sanoa tosi ystäväksi, jos ei pysty hyväksymään toisen onnea ja tukemaan sitä. Rakkautta kai sitä jokainen etsii, ei pelkkiä ystäviä, vaikkakaan ilman ystäviä elämä olisi tyhjää. Mutta niin myös ilman rakkauttakin.
Seurustellessa erottaa sinkkukavereista jyvät akanasta. Itse olen joutunut kokemaan eräältä kaveriltani ainaista piikittelyä poikaystävästäni. Meillä on poikaystävän kanssa pitkä välimatka, joten minulla aikaa on ollut yhtä lailla kavereille nyt kuin ennen seurustelua.
Kuitenkin saan osaksi häneltä vaan piikittelyä. Olen tullut tulokseen että kaverini on kateellinen minulle. Muiden kavereiden kanssa menee mukavasti. Seurustelu erottaa jyvät akanoista.
Tosi lapsellista touhua. Ensin kohtelet ystävääsi huonosti ja sitten tuut tänne kerjäämään sympatiaa. Miehet ei harrasta tämmöstä, onneksi.
Kerroin kokemukseni muille opetukseksi, en kerjätäkseni sympatiaa. Ehkäpä sinä miehenä kirjoitit poikkeavan vastauksen, että saisit minut vastaamaan sinulle? Älä olettele, vaan tiedä mitä mieltä olen!
Oli ikävä lukea miten solmuun olette ystävyyssuhteenne saaneet. Iän tuomalla kokemuksellani päätin kommentoida muutamalla sanalla. Ystävyyssuhteet ovat arvokasta pääomaa, jotka kasvavat korkoa, tämä on hyvä muistaa, vaikka tunteet kuohuvat. Myös ystävyyssuhteita tulee hoitaa, eikä ystäviä poisteta elämästä seurustelun takia. En halua tuomita tai arvostella, mutta mielestäni olisit voinut hoitaa tilanteen paljon fiksummin ystäväsi kanssa. Nyt suostut itsepintaiset katsomaan asiaa vain omalta puolueelliselta kannaltasi. Olet kuitenkin vielä nuori, ja aikuistuttuasi varmasti pystyt tarkastelemaan tätäkin asiaa empaattisemmin ja tajuamaan sen mittasuhteet. Ei kaikki ole niin mustavalkoista, kuin mitä kirjoituksestasi voisi päätellä, älä unohda tätä. Peiliin on hyvä katsoa aina välillä, ettei "mopo lähde käsistä". Jos kaveri sanoo olevansa onnellinen puolestasi, usko häntä, älä provosoi häntä omalla käytökselläsi vaihtamaan mielipidettään.
Toivottavasti saat ystävyyssuhteesi kuntoon, hyvää matkaa kohti aikuisuutta teille kaikille.