Luin suomenkielisestä Wikipediasta tällaisen tekstin:
"Psykoanalyytikko Nancy Chodorowin mielestä pojat tajuavat oidipaalivaiheessa että äiti on erilainen, eivätkä enää samaistu häneen. Tytöt taas eivät ikinä lopeta samaistumistaan äitiin, jonka he näkevät oman itsensä jatkeena. Kun tytöt oidipaalivaiheessa erottautuvat äidistä, he pyrkivät samaistumaan isäänsä, mutta eivät ikinä pysty tähän täydellisesti. Tästä seuraa se, että vaikka suurin osa naisista kehittyy heteroseksuaaleiksi, he kokevat yleensä lähimmät emotionaaliset suhteensa toisten naisten kanssa."
Heteronaisilla siis olisi läheisempi suhde naisystäväänsä , kuin mieheensä? Sekunnin ajan se kuulostaa hullulta, mutta kun katsoo ympärilleen kaikkia pareja, niin tuohan on täysin totta! Tässäkö onkin se kaiken selittävä syy, etten millään löydä naista, jonka kanssa mulla menis ajatukset samalla aaltopituudella? Tähän saakka kaikki aikaisemmat tuttavuudet pikkuhiljaa kuihtunu pois, kun tuntuu, että nainen odottaa multa tiettyä käytöstä (perinteisen heteromiehen?) ja minä odotan naiselta tiettyä käytöstä (samaa, kuin kaverinaiset keskenään?)
Ei tule varmaan sekään yllätyksenä, että useamman kerran on, en tiedä kuinka tosissaan, mutta ainakin kyselty, että olenko homo tai naisten taholta vihjailtu.
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seksuaalinen_suuntautuminen
Saman ongelman kanssa eläviä miehiä tai naisia? Tai tiedättekö tuttua miestä tai naista, joka ei millään löydä itselleen kumppania vastakkaisesta sukupuolesta? Olisiko syy tuossa ylempänä?
"Psykoanalyytikko Nancy Chodorowin mielestä pojat tajuavat oidipaalivaiheessa että äiti on erilainen, eivätkä enää samaistu häneen. Tytöt taas eivät ikinä lopeta samaistumistaan äitiin, jonka he näkevät oman itsensä jatkeena. Kun tytöt oidipaalivaiheessa erottautuvat äidistä, he pyrkivät samaistumaan isäänsä, mutta eivät ikinä pysty tähän täydellisesti. Tästä seuraa se, että vaikka suurin osa naisista kehittyy heteroseksuaaleiksi, he kokevat yleensä lähimmät emotionaaliset suhteensa toisten naisten kanssa."
Heteronaisilla siis olisi läheisempi suhde naisystäväänsä , kuin mieheensä? Sekunnin ajan se kuulostaa hullulta, mutta kun katsoo ympärilleen kaikkia pareja, niin tuohan on täysin totta! Tässäkö onkin se kaiken selittävä syy, etten millään löydä naista, jonka kanssa mulla menis ajatukset samalla aaltopituudella? Tähän saakka kaikki aikaisemmat tuttavuudet pikkuhiljaa kuihtunu pois, kun tuntuu, että nainen odottaa multa tiettyä käytöstä (perinteisen heteromiehen?) ja minä odotan naiselta tiettyä käytöstä (samaa, kuin kaverinaiset keskenään?)
Ei tule varmaan sekään yllätyksenä, että useamman kerran on, en tiedä kuinka tosissaan, mutta ainakin kyselty, että olenko homo tai naisten taholta vihjailtu.
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Seksuaalinen_suuntautuminen
Saman ongelman kanssa eläviä miehiä tai naisia? Tai tiedättekö tuttua miestä tai naista, joka ei millään löydä itselleen kumppania vastakkaisesta sukupuolesta? Olisiko syy tuossa ylempänä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaa ihan ettiä sitä vikaa itsestä, eikä syytellä kaikkia muita naisia :)
mistä sen käsityksen sait? Jos naiset enimmäkseen haluaa erilaisen miehen mitä minä edustan, niin minkä minä sille voin. Toisenlaiseksi kun en aio muuttua, niin täytyy vaan toivoa, että joskus löytäisin sen sielunkumppanin.
ajatuksenkulustasi mitään (enkä viitsinyt noita linkkejä lukea), mutta sen tiedän kokemuksesta, että jos mies ymmärtää naisen ajatuksenjuoksua paremmin kuin miehet keskimäärin ja jos on lisäksi seksuaalisesti melko haluton, niin naisista saa kyllä ystäviä, ei juuri muuta. Niin ja noita homoepäilyjä alkaa kyllä sadella.
Itse luulen, että minun on niin paljon helpompi ymmärtää naisia, kuin monien muiden miesten, juuri siitä syystä, että haluni ovat vähäiset. On paljon helpompaa oikeasti kuunnella ja ymmärtää toista, jos ei koko ajan mieti kuinka hurmaan tuon (tai lähinnä kuinka pääsen pillun päälle).
jos jäi epäselväksi, vaikka mielestäni tajusit mitä tarkoitin. Omasta mielestäni olen monenkin naisen kanssa samalla aaltopituudella mut tiettyyn rajaan saakka: sitten kun minä näytän olevani kiinnostunut muutenkin kuin vain tuttuina, nainen ottaa etäisyyttä.
"Itse luulen, että minun on niin paljon helpompi ymmärtää naisia, kuin monien muiden miesten, juuri siitä syystä, että haluni ovat vähäiset. On paljon helpompaa oikeasti kuunnella ja ymmärtää toista, jos ei koko ajan mieti kuinka hurmaan tuon (tai lähinnä kuinka pääsen pillun päälle). "
Itse taas en usko tuohon. Luulen, että se ero syntyy siitä, millaiset aivot (tai jos joku uskoo johonkin henkiseen puoleen) miehellä on. Toiset (aika monetkin?) näkee naiset paljon yksipuolisemmin, itse taas moniulotteisemmin. Omista haluista sen verran että kun oikea nainen tulisi vastaan, niin sitten voi jotain tapahtua. Muuten naiset saa olla mun puolesta rauhassa. :)
ettei tytär suinkaan pyri samaistumaan isäänsä vaan pyrkii muuttumaan sellaiseksi, että isä haluaisi mennä naimisiin hänen kanssaan. Eli voidaan olettaa, että pyrkii muistuttamaan äitiään. Oidipaalivaiheessahan lapsi rakastuu vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Freudin teoria on aikansa tuote ja se kannattaa pitää mielessä, kun lukee psykoanalyytikkojen juttuja.
En ihan ymmärrä tuota väitteen logiikkaa. Itselle tulee lähinnä mieleen, että naisen on helpompi olla läheinen toisten naisten kanssa jos hän on etäisen isän tytär. Silloin miehet jäävät hänelle lapsuudessa vieraiksi eikä emotionaalinen läheisyys miesten kanssa tunnu luontevalta välttämättä aikuisenakaan. Tästä päästään siihen faktaan, että psykoanalyyttinen teoria on vain yksi tapa selittää yksilön kehitystä. Muilla teorioilla on omat näkökulmansa ja yleensä kaikilla on tosielämän kanssa yhteneviä pointteja.
Yleensäkin tuntuu siltä, että ihmiset painottavat liikaa samaa sukupuolta olevan vanhemman merkitystä lapsen kehityksessä. Vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi on satavarmasti aivan yhtä tärkeä, koska siitä suhteesta lapsi saa itselleen mallin vastakkaisesta sukupuolesta ja mallin suhteesta vastakkaiseen sukupuoleen.
Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että todella monet naiset ovat läheisempiä naisystäviensä kuin jopa aviomiestensä kanssa. Se on selkeästi nähtävillä. Ja tottakai se vaikuttaa myös parisuhteiden toimivuuteen. Se on päivänselvää. Toisaalta miehelläkin on omat taakkansa, jotka hän tuo parisuhteeseen.
tarkottanu niin olevan, että naiset on tunnesiteiltään läheisempiä toisen naisen kanssa, kuin kumppanin? Eli evoluution kannalta miehen ja naisen läheiseen tunnesiteeseen ei ole ollut tarvetta. Samoin kun seksuaaliset vähemmistöt on evoluution näkökulmasta epäolennaisia (ei mitään vähemmistöjä vastaan), niin jospa yhtä epäolennaista ihmisen hengissäsäilymisen kannalta on ollut, että mies ja nainen muodostaa sen läheisimmän tunnesiteen keskenään??
Ja jos tunneside ei ole ollut tärkeä, niin jäljelle jää se toinen juttu, minkä takia miehet ja naiset hakeutuu toistensa seuraan, eli seksi. Eli pelkkään alkuhuumaanko kaikki perustuu? Siinä tapauksessa en ihmettele, että "miehet on Marsista ja naiset Venuksesta", ja ettei miehet ja naiset kokonaiskuvaa ajatelllen tule ollenkaan toimeen keskenään. Näkeehän sen näistä keskusteluistakin!
se on niin, kuin kirjoitit. Olen samaa pohtinu itsekin ja myös ihmetelly, mihin ne seurustelu/parisuhteet eniten perustuu. Näkeehän sen joka puolella: harva pariskunta tuntuis olevan henkisesti kuin yhtä. Ja sitku naisella on joku tunne-elämän ongelma hän ei kerrokaan siitä omalle miehelleen vaan soittaa ystävälleen. Mut naiset sentään puhuu jonkulle. Miehet pitää kaikki ongelmat itsellään, mikä ei aina ole hyvä.
Hänen mukaansa lapset rakastuvat ensin äitiinsä ja siksi tytöt tämän ensirakkautensa takia ovat useammin biseksuaaleja. Aikansa eläneitä juttuja. Kuten että kun tyttölapsi havaitsee, että pojalla on pippeli ja hän kokee itsensä vaillinaiseksi ja kärsii peniskateudesta. Yhtä hyvin voisi keksiä teorian, että kun poikalapsi huomaa, että hänellä on pippeli ja tytöllä ei, niin kokee itsensä vialliseksi.
Uskottiinhan sellaiseenkin, että naiset kärsivät hysteriasta, koska kohtu ajelehtii ympäri ihmiskehoa.
Niin että kaikkea ei pidä uskoa sokeasti mitä lukee.