Veren luovutuksesta

Tässä kenellekkään verta luovuttaa. Mun veri näet rakastaa läskiä!

Syöty ruoka voi vaikuttaa verikokeen joidenkin osien tuloksiin. Kun verikoe otetaan syömättä / kahvitta / tupakatta jne., niin poissuljetaan "häiriötekijöitä". En tiedä mitä sinulta testataan, mutta esimerkiksi paastoverensokeria on vaikea ottaa ilman paastoa =) (Joskin pelkkään verensokerin mittaukseen ei tarvita tavallista verinäytettä.) Verinäytteenotto sattuu sen verran kuin neulanpisto ihon läpi, ei siis omasta mielestäni ainakaan kivusta ole kyse, pienestä epämukavuudesta. Se veren tuleminen sieltä ei tunnu miltään. Jos neula on huonosti niin siitä voi sanoa, labrantäti korjaa neulan asentoa.

Sydänfilmin ottaminen. Hmm. Siinä ensinnäkin sie käyt pitkällesi, heität paidan ja rintsikat pois. Iho puhdistetaan / hiotaan elektrodilätkien kohdalta (ranteet, nilkat, 6 rintakehällä), ei satu! Kiinnitetään lätkät (tarrapintaiset), otetaan filmi (eli makailet hetken ihan hiljaa paikallasi), repäistään lätkät pois ja a vot, valmista tuli. Ei tunnu miltään paitsi tietysti lätkien laitot ja poistot, mutta ei nekään satu. Ei siinä kestä kuin ehkä 10-15 minuuttia JOS filmi on heti selkeä. Jos taas mittaaja joutuu sulkemaan pois häiriötekijöitä ja venkslaamaan laitteen säätöjen kanssa, voi mennä pidempäänkin, mutta ei se hyvällä tahdollakaan pitkä toimenpide ole.

Verenluovutuksesta taas puhutaan kun henkilö käy SPR:n verenluovutuspisteessä antamassa 450 ml verta veripankkiin, josta verta ja sen osia käytetään sairaiden ja onnettomuusuhrien hoidossa. Eri juttu, isompi neula, enemmän verta. Ei sekään satu, kymmenes kerta on itsellä takana =) Alle 50-kiloisia ja/tai 18-vuotiata luovuttajia ei kylläkään huolita.