Suhteellisuudentaju

se selittää kaiken

Mielestäni me "aikuisemmat" suomalaiset (ainakin minä) olemme liiankin itsekriittisiä ja usein peittelemme osaamistamme. On vain hyvä että nuorilla on enemmän uskoa kykyihinsä ja pyrkyä esille. Ovat taineet saada rohkaisevampaa kasvatusta, kun me aikoinaan. Jos ei edes nuorena yritä, niin milloin sitten?

kukakoha noitaki latteuksii keksii?

Vastaan vain viimeiseen kysymykseesi, koska tuon suomalaisten suhteellisuudentaju- kyssän lähtökohdat ovat sellaiset, että waikea wastata siihen. En ole samaa mieltä, että "suomalaiset häpeävät itseään ja toisaalta pitävät itseään muita parempina".

Tuo idoli- kysymyksesi ap sen sijaan on hyvinkin mielenkiintoinen.:) Satuin nimittäin katsomaan Idolsin eilen ja kieltämättä suhteellisuuden tajun puute käväisi mielessä, kun joitakin kilpailijoita katseli.:O Halu tulla huomatuksi on varmaan sisäsyntyisenä jokaisessa ja toisilla (tuo vietti) tietysti voimakkaampana, kuin joillakin muilla. On siis hyvinkin inhimillistä ja useassa tapauksessa varmaan vain osoitus ihmisyydestä, jos nuori haluaa tulla ihailluksi. Idolsin kilpailijat tuntuivat olevan kovin nuoria: ah se nuoruus ja ne unelmat.;) Ne varmaan joutuvat törmäyskurssille todellisuuden kanssa (tavalla tai toisella) ihan jokaikisellä teinillä.

Osittain luulisin siis ymmärtäväni Idolsin kaltaisiin ohjelmiin osaa ottavia, vaikka laulusuorituksista suuresti järkytyinkin.;D Otetaan nyt vaikka se tyttö, joka tanssitaitojaan kehui. Huh, huh!:D Tytöllä ei todellakaan näyttänyt olevan minkäänlaista sävelkorvaa...Ei sitten minkäänlaista. Erityistä säteilevää "tähtikarismaa" en myöskään havainnut yhdessäkään kokelaassa..tai no, sillä Nordmania laulaneella tytöllä oli kyllä ihan suora ryhti ja varma tyyli, mutta hänen äänensä taas oli makuuni aivan liian hento. Paras lauluääni oli sillä Buckleyta laulaneella tytöllä ( tumma, soljuva ja kivan käheä), mutta hänen muu ulosantinsa/ulkomuotonsa ei taas musta ollu erityisen "karismaattinen". Ei löytyny mulle idolia sieltä.:/

Ehdoton valtaosa ohjelmassa esiintyneistä kilpailijoista oli kärjistetysti lähinnä käveleviä katastrofeja.;D Jotkut heistä saattaisivat kenties sopia jonkun muun tyyppiseen viihdyttäjän rooliin, mutta ei todellakaan laulajiksi. Kyllä kutosen lauluäänellä ja kulahtaneeessa college- puserossa laulu- estradille astuvilta puuttuu suhteellisuudentajua...(Pakko puuttua.) En tiedä, mistä muustakaan tuo Idols- meininki vois johtua.(?) Käsittämättömintä oli, että jotkut niistä huonon lauluäänen omaavista vielä käänsivät asian esim. siten, että biisivalinta vain oli virheellinen, tms. Jessus!;D Toisaalta: kävi kyllä sääliksi niitä (ilmeisesti vain julkisuuden itsensä?) takia kilpailuun osallistuneita itsensä julkisesti raiskanneita.:(

Aikuisilla olis todella tärkeä rooli nuorten realistisen minäkuvan vahvistajina: muuten vaarana on kaikkivoipaisuuskuvitelmiinsa juuttunut henkisesti keskenkasvuiseksi jäänyt onneton aikuinen, joka kokee olevansa olemassa vain silloin, kun tekee jotakin "extremeä" tai on huomion keskipisteenä (keinolla millä hyvänsä).

Luulevat olevansa parasta a-ryhmää ja sitten kun heidät vaihdetaan parempiin, ovat niin nyreissään ja tulevat itkemään tappiotaan tälle palstalle. Noh, siperia opettaa =D Näiden naisten kannattaisi ottaa oppia taitavammista kilpasisaristaan.