jotenkin eksyin tänne palstalle, voi puhua jo epätoivoisuudesta........aloin miettimään, kun täällä palstalla pyöritte, haluaisitteko oikeasti olla yksin vai suhteessa? ja miksi niin?
suhde vai sinkkuus?
nancycallahan
91416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
et miettisi sinkkuutta enää hetkeäkään...
näköinen. Minä pelkään Lordin näköisiä ihmishahmoja.
sitä, mitä olet koko aikuisen elämäsi etsinyt, erittäin hyvä ellei TÄYDELLINEN juuri Sinulle...
...olla suhteessa, osa sinkkuilla. Tämä siksi, että meillä ei ole erillistä "city erakot" palstaa, prkl. (valvojat hei, olis jo aika!)
Mutta en halua suhdetta sen vuoksi, että olisi ihan pakko olla joku. Kuulemma saisin kenet tahansa, mutta en halua ketä tahansa.
Olen siis mieluummin yksin, kuin suhteessa sen takia, että ympäristö olisi jotenkin hyväksyvämpi.
Odottelen sitä oikeaa tunnetta ja mulla on aikaa odotella, vaikka loppuelämä. Tulen siis toimeen itsenikin kanssa. =D
Kai sitä ihan täysiverisessä suhteessa eläisi mieluiten. Yksin on tullut asuttua sen verran, että tiedän selviäväni siitäkin, vaikka omaa aikaa on silloin niin paljon että ilman työtä tahtoo levitä pää käsiin.
Olen muutenkin perheihminen (rapu horoskoopiltani ;D) ja siedän arkielämää todella hyvin, joten niistä perinteisistä sinkkuelämän hyvistä puolista ei ole juurikaan iloa.
että todellisuudessa haluankin asua ja elää yksin.
Ei kait muuten tällainen kolmekymppinen, hyväluontoinen ja melkein normaalin näköinen mies olisi luovuttanut jo ajat sitten. Todellisuudessa en muista koskaan edes tosissani yrittäneenikään. Jonkinlainen mutu-tuntuma minulla on, että kelpaisin mahdollisesti ns. tavalliselle naiselle, mahdollisesti jopa sellaiselle naapurin tytön -tyyliselle tapaukselle, mutta kun itseä ei kiinnosta yrittääkään. Mutu-tuntuma on syntynyt sillä perusteella minkälaisia katseita ja lähestymisyrityksiä olen joskus harvoinsattunut saamaan normaalissa työ- ja arkielämässä. Baareissa tms. en käy. Mutta kun itsellä ei ole inspiraatiota niin sitä ei vaan ole. Minua ahdistaa jopa ystävät ja sukulaiset, jos joudun viettämään aikaani heidän kanssaan saman katon alla pidempään kuin muutaman tunnin. Erakkoluonne on varmaan se perussyy.
on ihan se ja sama, onko suhdetta vai ei, tosin sekstailu silloin tällöin olisi kyllä kivaa (vakikumppanin kanssa). Nyt elämässä on niin paljon kaikkea muuta ja akuuttia, että kumppaniasia ei ole pinnalla.
Kun elämä tästä vähän vakiintuu, niin uskoisin, että elämä ilman kumppania olisi vähän tylsää. Tottakai toivon, että mullakin olisi joku läheinen, kenen kanssa asua ja jakaa elämänsä. En todellakaan halua olla loppuelämää yksinäni.
Vaikka voihan olla, että mieli muuttuu ja sitten joskus ei kuitenkaan kaipaa seukkailua, mutta epäilen. Ihmistä ei ole luotu elämään yksin.
pääasia että on onnellinen.