Mulla on kavereiden kanssa eka keikka tossa toukokuussa ja mua toisinaan pelottaa se ajatus. Se on sellainen tapahtuma, jonne tulee oppilaita kaupunkimme kaikista kolmesta yläasteesta esiintymään ja yleisöksikin jos haluaa. Eli kyllä siellä yli 100 katsojaa on.
Esiintyminen on ihan kivaa, mutta mä en koskaan ole esiintynyt kitaran kanssa kuin perheelle, kavereille, ja tietty opettajalle. Miten kannattais siis valmistautua? Mitä kannattais ottaa huomioon? Mä olen kelannut sitä tapahtumaa jo vuoden. Välillä nään itseni jonain kitarasankarina siellä, kun taas joskus ajattelen, että mulla rupee varmaan kädet tärisemään ja poistun lavalta nolona. Miten siis kannattaisi valmistautua ja mitä siinä juuri ennen h-hetkeä kannattaa tehdä/ajatella? Kannattaako sitä ennen riehua bändin kanssa ja olla silleen "jee nyt me näytetään niille!!" vai rauhoittua? Joka tapauksessa aijon mennä sinne, sillä tämä on vika vuosi tässä koulussa ja aijon vihdoinkin näyttää kynteni. =D
Kaikki vinkit tai jutut omista ekoista kokemuksista tarpeen, -kiitos-
Esiintyminen on ihan kivaa, mutta mä en koskaan ole esiintynyt kitaran kanssa kuin perheelle, kavereille, ja tietty opettajalle. Miten kannattais siis valmistautua? Mitä kannattais ottaa huomioon? Mä olen kelannut sitä tapahtumaa jo vuoden. Välillä nään itseni jonain kitarasankarina siellä, kun taas joskus ajattelen, että mulla rupee varmaan kädet tärisemään ja poistun lavalta nolona. Miten siis kannattaisi valmistautua ja mitä siinä juuri ennen h-hetkeä kannattaa tehdä/ajatella? Kannattaako sitä ennen riehua bändin kanssa ja olla silleen "jee nyt me näytetään niille!!" vai rauhoittua? Joka tapauksessa aijon mennä sinne, sillä tämä on vika vuosi tässä koulussa ja aijon vihdoinkin näyttää kynteni. =D
Kaikki vinkit tai jutut omista ekoista kokemuksista tarpeen, -kiitos-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eka keikka on aina jännä tapaus. Ammattilaisiakin välillä hermostuttaa. Esitys voi mennä kehnostikin, mutta oleellista on se että siihen ei kuole! Ja kun sen huomaa, seuraava keikka menee jo rennommin!
Keskity kybällä vetään osuutes jämäkästi, niin et ehdi niin paljon jännittääkään. Jos rupeet funtsiin sitä mitä yleisö susta tuumii, voi soitto mennä sekasin. Mulla aina välillä käy niin, mutta kun pokkana jatkaa, ei yleisö huomaa mitään.
Ootsä kattonu ne Gene Simmonsin bändikouluohjelmat?
Puolet kitarasankaruudesta on se että ottaa tyyriin ilmeen ja pitää sen vaikka tulis mitä!
Noin parinkymmenen vuoden suht' tiiviin keikkailun jälkeenkin voi sanoa että juuri se jännitys on se homman suola. Joka kerta kun lavalle nousee niin ilmassa on sitä tiettyä adrenaliinia tai jännitystä. Jos keikkailu ei miltään tuntuisi niin ei sitä tekisikään.
Ensimmäisen keikan odottelu ja jännittäminen on varmaan niitä hienoimpia vaiheita nuoren muusikon elämässä jota on mukava myöhemmin muistella. Ja sitä mokaamista on turha murehtia, aika varmasti jokin menee pieleen mutta yhtä varmasti yleisö ei sitä huomaa tai ota siitä pulttia läheskään yhtä paljon kuin soittajat.