Kauanko työttömänä

siinä pisteessä, että tollasia pitää ajatella. :I

Vastaus: 100 vuotta

14 suvee työttömänä(huuhaa kursseja lukuun ottamattata)ja elämänhalu senkun yltyy sitä enemmän kun tietää mitä vähemmän filatohvi on asioista päättämässä,nyt liinat kiinni suomen kansa,ei anneta ylioppilaan enään sotkee asioita enemmän minkä teki.

Yritä löytää itsellesi joku harrastus. Ei pidä antaa sitä iloa päättäjille, että oman henkensä lähtee viemään. Muista, että et itse ole syyllinen työttömyyteesi, vaan se johtuu ihan muista syistä, sellaisista, joihin sinä et voi vaikuttaa. Muut kertokoot siitä puolesta lisää.

Muista, että maksat työttömyydelläsi siitä, että muilla menee hyvin. Liliukset ja muut yhtä ahneet panevat ahkerat työmuurahaiset ahneuksissaan tappamaan itsensä työllä ja potkivat muut pois työelämästä, jotta he saavat lisää RAHAA ja VARALLISUUTTA, jonka he sitten hassaavat pääasiassa ulkomaisiin sijoituksiin saadakseen vielä lisää RAHAA ja VARALLISUUTTA. Tämän vuoksi sinä olet työtön.

Jossain vaiheessa kupla puhkeaa. Luulen, että työttömät ja muut köyhät selviävät siitä helpommin, koska heillä ei ole mitä menettää. Sitten voimme nauraa niille, jotka tämän yhteiskunnan varallisuuden itselleen ovat kahmineet ja itkevät sitten menetysten perään.

käytä tätä järjestelmää, kaikenmaailman tukirahoja ja kaikkea mahdollista hyväksi niin paljon kun kerkeät elämäsi aikana. Kuseta kusettajia. Turha lannistua, sillä muutkin ovat yhtä kovapäisiä!

Onko sulla sunnuntaimasis?
Tunteet vaihtelee,totta on että taisin olla paljon onnellisempi kun olin töissä.Sitä vaan ei osannut arvostaa kun se oli itsestäänselvyys.

Itsetuhoisia tuntemuksia on ollut,mutta olen kai kumminkin hyvin pirullista ihmistyyppiä että ajattelen kuitenkin olevani ja eläväni ainakin yhteiskunnan ja tämän systeemin kiusaksi.

Joskus tuolla aivojen takaosassa kytee utopistinen ajatus: jos jotain löytyisi........

Sellainen missio on jotta ei kuitenkaan tuonne vuodeosastolle päätyisi ja hoksaisi siihen mennessä itsensä eliminoida itsensä pois.

Mutta itseänikin on alkanut pikku hiljaa riipoo siihen malliin, että en panisi pahakseni jos meteoriitti tms osuisi kohdalle. Kunhan vaan tulee nopea lähtö, niin ei tarvitse kuluttaa muutenkin niin rajallisia verovaroja, joita jotkut maksaa verisestään selkänahastaansa ja valittaen.

Itselläni on tosin selkänahka jo arpeutunut niin hyvin, ettei oikeestaan tee mieli repiä edes arpia auki.

kyläilemässä erään tuttavaperheen luona. Mies hoiti kotonaan MS-tautia sairastavaa vaimoaan. Istuimme kahvipöydässä. Tämä nainen istui pyörätuolissa, nilkat oli sidottu vyöllä pyörätuoliin ja ranteissa hänellä oli painot koska hänellä oli ajoittain pakkoliikkeitä.

Tuli hiljainen hetki, katselimme ikkunasta ulos, oli kaunis kesäpäivä. Nainen sanoi: "Voi kun voisi lähteä kävelemään tuonne ulos!".

Ajattelin, että minä olen sentään terve, olen VAIN työtön. Jo huomenna voin olla työssä jälleen. Tai ylihuomenna...