tai jotain? Harkintavaihe puolivälissä ja mies lähti käveleen, ollut tyytymätön varsinkin olemattomaan seksielämään (syytä minussakin). Heti, itseasiassa ennenkuin lähti miehelle löytyi lohduttaja ja lähempään kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Parhaan kaverin vaimo! No, sen voi arvata missä tilanteessa, myös siellä toisessa taloudessa ollaan? Nyt me kaikki sorrumme siihen, että viestit lentää ja juttu kulkee ja muuttuu. Kuka yrittää vedättää ketäkin ja millä tavalla. Nuo kaksi pettäjää yrittävät ilmeisesti järjestää elämäänsä, mutta tiellä on paljon karikoita. Pettäjä-vaimo saa asua lastensa kanssa talossa, mikäli ei pidä yhteyttä mieheeni. ja välillä kuuluukin vihjeitä siitä, etteivät olis tekemisissä, mutta. Meillä taas tapellaan ihan kaikesta, tuntuu kuin osituksenkaan kautta ei asiat aukea. Välillä uhkaillaan ja haetaan omaisuutta ja sitten palautellaan. Onko tälläistä ollut jollakin muulla? Olisi niin hemmetin helppoa ajatuksen tasolla päästää vaan irti, ja antaa heidän elää elämäänsä kuten ovat ratkaisut tehneet. Mutta?! Nytkin taas päätin, etten ole lapseni isään missään tekemisissä. Hakee ja tuo vaan lapsen sovituina aikoina ja sillä siisti, mutta... Pelkään jo puhelimen piipausta kun heti ajatus, mitä nyt taas ja sitten kun se on hiljaa sekin ahdistaa. Ulkona liikkuessani pelkään kokoajan törmääväni heihin, koska en tiedä reaktiotani. Välillä on niin tuskainen olo, että voisin.... Miten saavuttaa sellainen välinpitämättömyys, että paskan väliä?
Meidän välejä tuskin tulee edes ihme korjaamaan, mutta toisaalta sitä toivon.
Meidän välejä tuskin tulee edes ihme korjaamaan, mutta toisaalta sitä toivon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aika kuluu ja selviät siitä vapaalla tyylillä. Ja siihen ei ole mitään kaavaa. Pikkuhiljaa kuitenkin huomaat ajattelevasi asiaa vähemmän ja olet alitajuntaisesti työstänyt eroa koko ajan.
Sioitä se singahtaa elämä eteenpäin jossakin vaiheessa. Neuvoa on hakalaa koska jokainen aiat käsittelee omalla tavallaan ja ajallaan, mutta se on selvää, että tulevaisuudessa pilkottaa valoa =)
jaksamista!
Ei sitä niin vain välinpitämättömyyttä saavuteta. Itse erosin isossa vihassa koska mies kohteli kaltoin ja nyt puolivuotta eron jälkeen huomaan että kun heitän irti vihasta, tilalle uhkaa tulla lämpimämpiä tunteita.
Molemmilla on jo uudet lohduttajat, mutta ei se muuta sitä tosi asiaa että yli puolielämää jakoi tuon turjakkeen kanssa.
Tunteita tuskin koskaan pystyy kuolettamaan, vaikka kuvittelin vihassani kaikki tunteet tuohon kadottaneeni, tunteet ovat meissä niin syvällä että vain aika niitä haalistaa, muttei ehkä koskaan poista.
Se millä selviää kohtaamisista on terve järki. Miettii niitä asioita jotka eroon veivät, niitä pettymyksiä joita toinen toi, jos voi, vetää sen vihan väliin kohtaamisissa jotta jaksaa seistä anomatta exän syliin julkisesti.
Paras mutta väärin keino on etsiä elämäänsä ihminen joka täyttää entisen jättämän tyhjiön.
Toki laastarointi on julmaa laastaria kohtaan, mutta omien kokemusteni mukaan maailma on aika täynnänsä kivoja ihmisiä, jotka ymmärtävät paikkansa kun sen näille sanoo, eivätkä laita pahakseen sitä että voivat auttaa kanssamatkustajaa hädän hetkellä.
Tärkeinta näitä uusia suhteita läpieläessä on olla rehellinen itselleen ja rehellinen toiselle, tunteita ei vielä tiedä eikä tulevaisuuksia, eikä niitä tarvitse tietää.
Usein riittää se että sanoo kuinka tärkeä tuo toinen ihminen on että jaksaa sen kohdan läpi jota elää. Tietystikään toista samassa jamassa olevaa ei kannata tukikeppinä käyttää koska noin ongelmat eivät puolitu vaan tuplaantuvat.
Jos et siedä tuollaista menoa katkaise välit mieheesi kunnolla ja aloita elämä erossa hänestä ja "ystävistäsi" ja pidä omalta osaltasi huoli siitä että lasten ja isän välit säilyvät, äläkä mustamaalaa miestä tai "ystäviäs". Mutta jos olet hänestä riippuvainen jollain tavalla, annat tuon menon jatkua. Valittamalla se ei mihinkään muutu.