Taas koittaa armoton arki joulun jälkeen. Kuukausia on takana valvomista pienen vauvan kanssa, eikä loppua näy. Miehellä on ylipitkiä päiviä töissä ja itsellänikin olisi erinäisiä asioita kesken gradunini loppuun saattamiseksi. Pyykkivuoret kasvaa, ruokakauppaan menoa pitää suunnitella puoli päivää, miehen kanssa ei olla vaihdettu kahta sanaa aikoihin ja vessaan pääsykin on ylellisyyttä.
Voi hyvänen aika, kun kaipaan niitä aikoja, kun sain nukahtaa ja herätä yksin. Sain lukea illassa vaikka kymmenen naistenlehteä, mennä leffaan milloin vaan tai istua iltaa niin kauan kuin halusin. Nukkuminen oli itsestäänselvä asia, eikä kenenkään likaiset sukat lojuneet lattialla. En muista, milloin viimeksi olet ehtinyt lakata varpaankynnet tai käydä kampaajalla. Minne ikinä menet, niin koskaan et voi elää enää omilla ehdoillasi, ja kotiintulokin on suunniteltava puolen tunnin tarkkuudella.
Kun te sinkkuihmiset surette joskus yksinäisyyttänne, niin muistakaa, että on olemassa ihmisiä, jotka vaihtaisivat osia kanssanne. Ainakin tilapäisesti. Vaikka minullakin on hyvä avioliitto ja suloinen lapsi, niin ei se riemu siitä automaattisesti repeä. Suoraan sanottuna en ole koskaan ollut näin poikki ja turhautunut kuin nyt. Nauttikaa elämästänne, kun vielä voitte!!!!
Voi hyvänen aika, kun kaipaan niitä aikoja, kun sain nukahtaa ja herätä yksin. Sain lukea illassa vaikka kymmenen naistenlehteä, mennä leffaan milloin vaan tai istua iltaa niin kauan kuin halusin. Nukkuminen oli itsestäänselvä asia, eikä kenenkään likaiset sukat lojuneet lattialla. En muista, milloin viimeksi olet ehtinyt lakata varpaankynnet tai käydä kampaajalla. Minne ikinä menet, niin koskaan et voi elää enää omilla ehdoillasi, ja kotiintulokin on suunniteltava puolen tunnin tarkkuudella.
Kun te sinkkuihmiset surette joskus yksinäisyyttänne, niin muistakaa, että on olemassa ihmisiä, jotka vaihtaisivat osia kanssanne. Ainakin tilapäisesti. Vaikka minullakin on hyvä avioliitto ja suloinen lapsi, niin ei se riemu siitä automaattisesti repeä. Suoraan sanottuna en ole koskaan ollut näin poikki ja turhautunut kuin nyt. Nauttikaa elämästänne, kun vielä voitte!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannata valittaa. Ystävälläni on viisi lasta eikä hän koskaan valita, vaan on onnellinen jokaisesta lapsesta.
Minäkin jaksoin oikein hyvin kahden pojan äitinä.
ei mitään erikoisongelmia, työtä kylläkin.
Suurperheen äidillä on hiukan toisenlaiset kuviot.
nauti äitiydestä! Kun omat lapseni olivat pieniä en muista kokeneeni sitä mitenkään sitovana.
Kun antautuu henkisesti olemaan lapsen kanssa eikä kaahota muita asioita, lapsikin rauhoittuu.
Kehotan myös kiinnittämään huomiota siihen ettei lapsi altistuisi kodin ja omille kauneudenhoitokemikaaleille ja että hänen ruokansa olisi puhdasta, ei mitään teollisuusmössöä.
Omien lapsieni vauva-ajasta ainut vähän hankala jakso oli 1 kk koliikkiaikaa, mutta muuten aika on jäänyt mieleeni hyvinkin auvoisena ja lapset hymyilivät paljon ja olivat iloisia vauvoja.
Ja kerkisin kyllä lukea lehtiä, kirjoja. Ja laita lapsi rattaisiin ja lähde reippaasti ulkoilemaan. On lukuisia paikkoja minne voi mennä pienokaisen kanssa taidenäyhttelyistä kahviloihin!!!
Minulla ei ainakaan ole ollut koskaan aikomustakaan yrittää muuttaa siviilisäätyä.
lapsen kasvattaminen on... rankkaa puuhaa ja sen ymmärtää vasta kun on omia.
Uskon, että olet väsynyt, vaikka kyse nyt jonkun mielestä olikin "vain" yhdestä lapsesta. Hoidettavahan sekin on ja toisille siinä yhdessäkin on tarpeeksi hoitamista, kaikki eivät ole suurperheen äitejä.
Itselläni on kaksi lasta ja muistan kyllä ne yöheräilyt yms muut turhautuneisuuden tunteet, mitkä tulivat pintaan, kun ei saanut nukuttua. Vaikka aika kultaakin muistoja, eikä se jälkeenpäin tunnu niin pahalta, elät nyt tätä hetkeä ja tiedän, ettei sanani juurikaan siinä tilanteessa lohduta.
Toisilla ihmisillä on myös niin laaja sosiaalinen verkosto, että saavat kaipaamaansa apua ja tukea heiltä. Toisilla sitä ei ole ja silloin on vain yritettävä selviytyä, mutta kyllä sinä selviät, helppoa se ei välttämättä ole, mutta ajan myötä se hieman helpottaa. Vaikka lapsi kasvaa eivät ongelmat valitettavasti poistu, ne vain muuttavat muotoaan, yövalvomiset ainakin jäävät pois, jollei nyt sitten murkku/teini-ikäistä odottele kotiin illalla/yöllä...
Älä vaadi itseltäsi liikoja! Anna pyykkivuoren kasvaa, kunhan nyt jotain päälle pantavaa on. Keskity lapseesi ja itseesi. Ei sinun tarvitse revetä joka paikkaan, lapsesi on pieni vain hetken ja ennen kuin huomaatkaan sinä kaipaat sitä pientä vauvaa joka ei enää olekkaan niin pieni.
Vaikka minäkin monesti haaveilen siitä mitä elämä olisi ilman lapsia, saisi tehdä mitä huvittaa ja mennä nukkumaan silloin kun itse haluaa ei tarvitsisi huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista tekemisistään. Oma aika on tärkeää, että saa ladattua niitä akkujaan ja jaksaa taas huolehtia jälkikasvustaan, enkä minä heistä kyllä luopuisi niin rakkaita ja tärkeitä ovat.
Toivon sinulle voimia tärkeässä tehtävässäsi!
niin ei siitä pääse mihinkään: elämä on peli, jonka voi vain hävitä. ikääntyminen tuhoaa kohtalaisen nopeasti kaiken arvokkaan ihmisen elämästä. huominen on aina huonompi. avioliittoa tai lapsia en todellakaan halua. haluaisin olla 18-25 -vuotias koko elämäni. ei ole kyse siitä, onko sinkku vai ei. kyse on siitä, onko nuori vai ei. kun en enää ole nuori, muuttuu kaikki täysin tyhjänpäiväiseksi. olen b-luokan ihminen.