Mikä ihme mahtaa olla kyseessä kun usein baarissa uuden naistuttavuuden kanssa jutellessa koko homma tuntuu pyörivän naisen omissa harrastus- / työ- / opiskeluasioissa?
Toisin sanoen nainen puhua pälpättää omista asioistaan ja itse saa vain väliin heitellä lyhyesti omia mielipiteitä. Tästä kaikesta tulee väistämättä sellainen olo, ettei naista tunnu kiinostavan pätkääkään, mitä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita itselläni on puhumattakaan työstä tai opiskelusta.
Useimmiten kuitenkin päädytään loppuillasta samaan osoitteeseen ja vaikka ns. flaksi käy, ei aamulla tunnu olevan mitään kiinnostusta vaihtaa numeroja tms.
Ja nyt se kysymys: Onko tosiaan niin, että tällainen nainen vain etsii yhden yön seuraa eikä näin ollen ole kiinnostunut siitä, mitä miehen päässä liikkuu kunhan vaan vaaka- mamboon kykenee ja on siihen ulkonäöllisesti sopiva?
Voiko tästä sitten päätellä, että mikäli nainen osoittaa aitoa kiinnostusta myös muihin em. asioihini (ts. kyselee vastavuoroisesti), voi saumaa olla myös muuhunkin kun vain yhden yön pikaiseen?
Asiallisia vastauksia kiitos!
Toisin sanoen nainen puhua pälpättää omista asioistaan ja itse saa vain väliin heitellä lyhyesti omia mielipiteitä. Tästä kaikesta tulee väistämättä sellainen olo, ettei naista tunnu kiinostavan pätkääkään, mitä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita itselläni on puhumattakaan työstä tai opiskelusta.
Useimmiten kuitenkin päädytään loppuillasta samaan osoitteeseen ja vaikka ns. flaksi käy, ei aamulla tunnu olevan mitään kiinnostusta vaihtaa numeroja tms.
Ja nyt se kysymys: Onko tosiaan niin, että tällainen nainen vain etsii yhden yön seuraa eikä näin ollen ole kiinnostunut siitä, mitä miehen päässä liikkuu kunhan vaan vaaka- mamboon kykenee ja on siihen ulkonäöllisesti sopiva?
Voiko tästä sitten päätellä, että mikäli nainen osoittaa aitoa kiinnostusta myös muihin em. asioihini (ts. kyselee vastavuoroisesti), voi saumaa olla myös muuhunkin kun vain yhden yön pikaiseen?
Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 13
Vanhimmat
toinen kiinnosta.Halutaan elää yksin
Jotkut naiset nyt vaan on niin itsekeskeisiä ja luulevat, että koko maailma pyörii heidän ympärillään. He eivät ole kiinnostuneita yhtään mistään muusta kuin omasta itsestään ja omista tunteistaan. Tällainen nainen vaatii aina huomiota ja kuulijan itselleen kertoessaan iloistaan, suruistaan ja tunteistaan. Itse hän ei valitettavasti pysty edes käsittämään, että muillakin on tunteet ja muutkin tarvitsisivat joskus olkapäätä, johon nojata.
Kyllä tämäkin ihmistyyppi joskus oppii kantapään kautta kuuntelemaan muitakin.
Näitä tyttöjä on aika paljon nykyään - mahtaako sitten johtua kotikasvatuksesta?
Näinhän se saattaa olla, mutta kokemus on osoittanut näitä egoisteja löytyvän myös meisten joukosta. kun vielä nämä herttaiset löytäisivät toisensa..
Minäkin olen nainen, mutta tutulta kuulostaa, jotkut naiset on tuollaisia. Jotkut ovat täysin täynnä itseään, kenenkään muun asiat eivät kiinnosta, paitsi jos sillä yrittää tehdä mieheen vaikutusta, tarkoitus on vain saada kaikki kiinnittämään huomio siihen. Siinä käy monesti niin, että ne ns kiinnostuu monestakin miehestä peräkkäin, mutta oikeasti ei edes tutustu yhteenkään. SItten myöhemmin huomaa, että mies ei olekkaan sopiva, ja siirtyy seuraavaan.
Se menee jotenkin niin, että kun ne naiset on niitä aloitteellisia, miehen mielestä juuri sitä mitä pitäisi. Mies on aivan otettu, kun nainen tulee esittämään itseään, on niin aktiivinen ja puhelias ja kaikkea, jos miehellä on oman aloitekyvyn kanssa hidasta, niin se menee kuin kuuma veitsi voihin.
Mutta asian toiselta puolelta, jos nainen on täynnä itseään tunkemassa joka paikkaan ja yleensä joka toiselle miehelle. Siinä ei kestä miessuhteet, eikä ystävyyssuhteetkaan, jos nainen on lisäksi kilpailuluontoinen. Kukaan muu ei saa kiinnostua kenestäkään, tai ainakin yritys on polkea maanrakoon kaikki muut, kunhan itsellä miehiä riittää. Yhdenkin naisen kommentti oli kun joku vähän ihmetteli sitä touhua, että "sehän täytyy olla kova ja häikäilemätön ja törkeäkin muille, että onnistuu ja ottaa se minkä haluaa.."
Ihanalta kuulostaa, eikö vain?
Eikä mikään provosoi tuollaista naista enemmän pitämään sitä showtaan, kuin se, että joku muu voisi sanoa jotakin tai olla kiinnostunut.
Ennemmin kiinnittäisi huomiota niiden omien juttujen suhteeseen kaikista kiinnostukisista ja yleensä, jos voi olla monen ihmisen asioita. Jos ne alkaa olla minäminäminä juttuja, ja loput istuu haukottelemassa, eikä saa suunvuoroa, niin tee johtopäätökses. Jos ei ole kovinkaan kiinnostunut mutta ei itsekkään tunge naamalle, niin voi olla neutraali, ja on kyllä kiinnostunut, jos kyselee.
jotka vain ujouttaan tuppaavat puhumaan vähän liikaa?
Nimittäin niitäkin kyllä löytyy yllättävän paljon. Tällöin kyseessä ei siis ole mikään narsismi vaan ainoastaan se, että tytöllä puhetta pulppuaa pelkästä hermostuksesta eikä tällöin tule aina mieleen ns. vuorovaikutteinen keskustelu.
Tämä taas on ainakin omasta mielestäni hyvinkin söpöä :). Pitäisi varmaan oppia erottamaan nämä kaksi ihmistyyppiä toisistaan, ei vaan ole kovinkaan helppoa niiden ensimmäisten minuuttien aikana jossain tungoksessa ja musiikin pauhaessa korviin.
Ujoudesta puhuvat erottaa kyllä niistä, joilta käy se homma automaattisesti kuin levyn pyörittäminen.
Siitäkin ne erottaa, että ujo ei välttämättä tule itse juttelemaan tai siitä, miten suhtautuu muiden asioihin. Perusystävällisyydestäkin voi ehkä erottaa ja siitä, miten se suhtautuu muihin ihmisiin oikeasti, eikä siihen, miltä sen pitäisi vain jonkun silmissä näyttää.
Siitäkin kyllä tietää, jos alkaa olla jotenkin paljon pieleenmenneitä sooloiluja tai kummia virityksiä lähes jokaisen mahdollisen kanssa, tai suhteenpoikasia, joissa on aina se vika siinä toisessa, muttei koskaan tytössä.
Kyllä se pitäisi tajuta.
Voipi olla myös niin, että olettaa miehen olevan vain kiinnostunut siitä yhden yön seurasta, mitäpä siinä sitten edes kysellen tutustumaan, varsinkin jos alkaa tuntua, että mies on kovinkin varovainen ja kaarteleva itsestään puhuessaan (ei kerro missä asuu, mitä tekee jne. vaikka yrittäisi kyselläkin). Sitten hiljaisuutta täyttääkseen sitä juttelee edes jotakin ja oman itsensä ja tekemisensä nyt ainakin hyvin tuntee. Jonkinlaista luottamustahan se edes osoittaa, jos nainen uskaltaa vieraalle jotain itsestään kertoa.
Miksi sitten ei haluaisi antaa puhelinnumeroa? Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun miehet (mukavanoloiset!) ovat puhelinnumeroa pyytäneet ja jättäneet kuitenkin soittamatta, ja tämä käytösmalli on toistunut muutamaan kertaan, olen oppinut suojaamaan omia tunteitani: Miksi antaisi puhelinnumeronsa ja sitten haikailisi viikon-pari soittoa jota ei kuitenkaan tule. Mieluummin kerrasta poikki kaikki sitten vain.
Yhden tällaisen soittamatta jättäneen miehen tapasin myöhemmin ja kysyin suoraan syytä, miksi edes pyysi numeron. Olisi kuulemma ollut epäkohteliasta lähteä pyytämättä numeroa, vaikkei aikonutkaan soittaa. Väärin!
Epäkohteliaampaa on pyytää numero ja jättää soittamatta. Jos minulta pyydetään puhelinnumeroa, vastaan (niille, joista pidän), että numeron annan, mutta jos et soita, älä edes ota sitä. Eipä se numero sitten ihan kaikille tämän jälkeen kelpaakaan, vaikka itse ovat kysyneet. :)
...on että nainen on hermostunut joten koko ajan pitää olla äänessä; mikäli sinä et puhu niin hän tekee sen, ja mistäs sitä juttua riittäisi ellei sitten itsestä.
Olennainen pointti on mielestäni siinä että puheenvuoro pitää osata kaapata; esim. nainen sanoo jotain, ja sinä sanot kuinka se muistuttaa sinua jostakin ja alat kertoa tarinaa jostakin siihen liittyvästä mitä itsellesi on tapahtunut. Tämä on tärkeää: vedä nainen omaan maailmaasi ja vie hänet tunteiden vuoristoradalle, niin voit olla varma että jatkoyhteyttä tulee. Mikäli sä annat naisen hoitaa puhumisen niin homma jää yhteen yöhön, koska vaikka nainen tuntee että olet hyvä kuuntelija ja kelpaat sänkyyn, ei sinussa kuitenkaan ole mitään kiinnostavaa.
Kokeile huviksesi, kun sen osaa niin vaikutus voi helposti olla lähes hypnoottinen. Ei pidä odottaa että toinen kertoo itsestään, vaan lähteä vaan reilusti ja avoimesti kertomaan elämästään ja antaa toisen tulla mukana kunnes hän on valmis avautumaan vuorostaan sinulle; sitten on tietty huonosti asiat jos et millään saan puheenvuoroa, mutta se lienee harvinaista.
Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä.
En todellakaan ole itsekään mikään hiljainen luonne, eli juttua kyllä osaan vääntää vaikka tikusta. Oma periaate on kuitenkin että pyrin myös aktiivisesti kysymään tytöltä mielipiteitä yms, jolla saan myös keskustelukumppanin aktiivisesti otettua mukaan jutusteluun, jos siis itse olen äänessä.
Jos taas keskustelukumppani ei osaa sinua automaattisesti ottaa huomioon, se on tällöin varmastikin tehtävä itse, kuten aiemmin kuvailit.
Voisin kuvitella, että aika hyvän kuvan tytön luonteesta saa tämän jälkeen tarkkailemalla, pysyykö keskustelu k.o. aiheen ympärillä jonka itse aktiivisesti otit esille, vai siirtyykö se heti takaisin tytön oman elämän ympärille.
...jos kuittaa sinun juttusi vaan kuin ilmaa ja siirtyy heti takaisin itseensä niin sitten kyllä lienee aika siirtyä eteenpäin, ellei sitten ole pelkkä scorettaminen mielessä.
Olen itsekin treffeillä sellainen, joka kyselee asioita, kerron omiani ja katson että saanko keskustelun soljumaan... Ongelma on se, että kun keskustelu on sujuvaa, rentoa ja rauhallista, niin päädyn ns. kaverilistalle.
Parhaiten treffailut onnistuu piruillen... Silloin on jännittävä, mutta piruilukin voi ampua nilkoille... Toinen kun voi ymmärtää harmittomat jutut vittuiluna... Lisäksi naljailun onkelma on se, että harvaa pystyy enää kunnioittamaan sen jälkeen, kun toiselle voi vaan vittuilla ja se vielä pitää siitä.
Alkuperäiseen keskusteluun liittyen... Kyllä naisesta näkee ja kuulee milloin tyyppi on vain prinsessa, hermostuksissaan puhelias/hiljainen tai hiljaa, koska on niin laiska; ettei vaivaudu rasittamaan äänihuuliaan.
piruiluasiaan...
Olen huomannut kyllä isekin saman, tai sanotaanko etten suoranaisesti harrasta piruilua / vittuilua vaan pikemminkin viatonta kaksimielisyyttä. Omasta mielestäni tämän hanskaaminen on kaikkein haasteellisinta: Tavoitteenahan on, ettei näytä liian kiltilta kaverilta eikä toisaalta miltään sovinisti- sialta.
Omien kokemuksieni kautta olenkin huomannut seuraavan toimivan: Aluksi olen huomaavainen, kiltti ja kuunteleva, jolloin saan herätettyä luottamuksen ja samalla annan itsestäni fiksun kuvan (mitä tietysti olenkin :)). Kun huomaan, että tyttö voi selvästi olla rentoutuneenmpi minun seurassa (voi viedä parikin tuntia) ja että keskustelu alkaa muistuttamaan kavereiden jutustelua, lisään vähän maustetta soppaan. Tällöin saatan kysellä hyvinkin henk. koht. asioita ja muutenkin heitän lievästi kaksimielistä läppää.
Homman toimivuuden huomaa siitä, jos tyttö nauraa / hihittelee em. heitoille. Tällä et tee itsestäsi heti kättelyssä pelleä ja toisaalta homma ei jää millekään kaveri- tasolle.
Saattaa kuulostaa oudolta, enkä välttämättä osaa asiaa tämän paremmin selittää. Taktiikka tuntuu vain toimivan yllättävän hyvin.
oikeassa. On aika päivänselvää jos toinen ei pysty irrottautumaan oman navan ympäriltä ollenkaan, niin ei sitä ainakaan vakavampi tutustuminen kiinnosta. Ehkä kuuntelijan rooli on vain ihastella puhujan saavutuksia.
Sosiaaliset taidot eivät myöskään näytä kovin hyviltä näillä tapauksilla. Osaavatkohan nämä keskustella mistään muusta kuin itsestään. Millaista olisikaan seurustella tällaisen ihmisen kanssa...
Voi tietty olla, että naiset yrittävät tehdä vaikutuksen kertomalla itsestään. Mutta korjaako mikään uroteko kyvyttömyyttä pyrkiä tutustumaan ja olla hyvä seuraa?