Erosta on jo yli vuosi, lähemmäs 1,5v. Ja edelleen olen hajalla. Eron syynä oli pitkä suhde, joka alkoi nuorena ja muututtiin jne. Meillä on yhteinen lapsi.
Kummallakin uudet kumppanit (seurustelu). Mutta minä en pääse muistoista ja tunteista yli. Välillä helpottaa,mutta sitten taas iskee todellisuus. Kaikki tunteet,muistot ja kaikki. Sinä taas et tunnu kaipaavan mitään minussa ja vaikutat kun vihaisit vaan.
Mitä teen,en enää osaa olla onnellinen, en tunne mitään muuta, kun surua.Tuntuu ettei ikinä helpota.
Kummallakin uudet kumppanit (seurustelu). Mutta minä en pääse muistoista ja tunteista yli. Välillä helpottaa,mutta sitten taas iskee todellisuus. Kaikki tunteet,muistot ja kaikki. Sinä taas et tunnu kaipaavan mitään minussa ja vaikutat kun vihaisit vaan.
Mitä teen,en enää osaa olla onnellinen, en tunne mitään muuta, kun surua.Tuntuu ettei ikinä helpota.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskon että kaikilla eronneilla on sama tunne. Osa näyttää ja myöntää sen. Osa näyttää "vahvaa", kuin ero ei tuntuisi missään. Totuus on se, että kun kaksi ihmistä ovat toisensa löytäneet ja jos seurustelu on saanut johtaa avioliittoonkin (en tiedä, olitteko te avioliitossa), niin Jumala on silloin tarkoittanut heidät kulkemaan yhdessä aina kuolemaan saakka. Niin hyvinä päivinä kuin myös huonoina. Ja jokaisessa liitossa on myös niitä huonoja päiviä. Vaikeudet on vaan tarkoitettu voitettaviksi. Eli ero ei ole koskaan oikea ratkaisu vaikeuksiin. Mutta niin harmillisesti vaan monesti käy. Jokaiselle eronneelle olisi paras ratkaisu palata entisen aviopuolison luo ja antaa molemmin puolin mennyt anteeksi ja unohta myös ne ja aloittaa "puhtaalta pöydältä". Mutta tässä ajassa niin usein kuunnellaan sielunvihollisen ääntä ja tehdään niin kuin se käskee... En osaa muuta sanoa. Toivon sinulle jaksamista ja jospa teille vielä saisi käydä onnellisesti ja saisitte palata yhteen.
Ei oltu avioliitossa,mutta avoliitossa lähemmäs 10 vuotta.
Ja sitten tuohon palaamiseen (yhteen), kun asiat vaan olivat niin helppoja. Eromme ei johtunut mm.pettämisestä tms. vaan arjen vaikeudesta,joka kesti kauan, sanoisinko vuosia.Tuntui ett rakkaus on kuollut. Ei ollutkaan, ainakaan minulla.
Ja siis tämä exäni, ei halua palata yhteen, on varmaan niin rakastunut tai siis me emme kuulu yhteen näin olen käsittänyt. Leikkii todella kovaa ja tunteetonta minua kohtaan.Voiko olla mahdollista,että hänellä ei vaan kertakaikkisesti ole ikävä ja on vaan onnellinen ilman "meitä"? siis,koska hänhän ei ole kokoaikana sanonut mitään mikä edes viittaisi ikävään tms. Kuorta?käykä läpi eroa kovettamalla tunteensa vai?
Vaikea uskoa ettei tunne mitään ja jopa loukkaa minua ja saa tuntemaan olon entistä surullisemmaksi.
välillä tunteet vain ovat yksipuolisia.. minäkin haluaisin palata exän luo, mutta kun hän ei halua jatkaa niin minkäs minä sille voin...
Kuinkas äkkiä entisen suhteen jälkeen neiti sen uuden miehen meni hankkimaan? Meinaan se on väärin sun nykyistä kohtaan jos sä vaan haaveilet siitä entisestä ja muistelet muka sydän särkyneenä menneitä. Olitte nuoria ja mies tottakai halusi vaihtelua, kyllästyi sinuun.
Ja joo.Oonhan kuule kertonut sulle siitä,että erosimme ihan sovussa ja yhteisestä päätöksestä.Ja niinkun mistäs siis tiedät kyllästyneen minuun,kun et edes tunne mun exää?
Ja niin,ja mistäs tiedät etten ole nykyisen kanssa asiasta keskustellu? Koska olen niin tehnyt.
Taitaa sulla olla jotain hampaankolossa?
Siis oonkohan kertonut sulle oli tarkoitus sanoa ja niinkun MUKA SYDÄN (?)..ihanku kuule leikkisin jotakin miltä musta tuntuu.Kyll kuule ihan oikeesti tuntuu.Siis huhhuh.
Meillä on aika pitkä historia,josta sinä et todellakaan tiedä mitään..tai yleensä minun,minun exän tai kenenkään meidän elämästä..kyse oli siitä pääseekö koskaan yli jne.
ja tokko ihan sen ikäisiä enää,että kyllästymisen takia kukaan lapsensa äiti jättäisi:D.Ikäsi veikkaan alle 20v?
Mitä sä oikein sekoilet? Jos kerran entinen noin kaihertaa niin olisit pysyny ilman nykyistä seurustelukumppania - ei oo sitäkään kohtaan oikein että menneitä haikailet - ei todellakaan!
Aika tyly olet ja toisaalta.Kuinkahan pian eron jälkeen mies tapasi uuden??
Sinähän tässä sekoilet. Oletkohan varma, että kaiherti silloin ja ehkäpä hän tavallaan rakastaa uuttakin. Toisaalta ovathan he keskustelleet uudenkin kanssa asiasta.Aika mukavalta vaikuttava ihminen,kun ymmästää.Aikuismaista.
Jos se oli yhteinen päätös, niin missä mättää? Kumpi sen ehdotuksen pisti alulle, että suhde lopetettaisiin?
kaikille ja samaa olen miettinyt. eli jätän nyksäni ja haikailen exääni täällä pohjamaalla =).
haikaile jonkun entisensä perään?
Joskus kuulin radiosta tutkimuksesta,jonka mukaan yli 90% eli lähestulkoon jokainen unelmoi yhteenpaluusta ensirakkautensa kanssa.
Se tosin ei ollut suomalainen tutkimus, mutta eiköhän suomessakin suurin osa ole suhteessa vain siksi ettei tarvitse olla ihan yksinkään, eikä suinkaan siksi että hän on se ainoa oikea koko maailmassa?