mulla oli viel vuos sitte monta, monta ystävää, oikeestaan 4 sellasta, joista oisin vaan voinu vetästä uskollisen bestiksen, mut mä mokasin, en osannu päättää ja yritin olla kaikkien kanssa yhtä aikaa, ei aikaakaan kun ensin yks vieeraantu, sitten toinen hankki kauheen kaverikatraan, mut olin silti onnellinen, kun mulla oli kaks tosi hyvää kaveria, kummatkin mun, ei toistensa, tässä muutamisen viikkoo sitten ne liittäyty yhteen ja mä jäin aivan yksin, koulussa tietysti puhutaan, mut ei silleen et kulkisin toisen kanssa kahestaan käytävillä, nyt ne kulkee kahestaan, istun siellä missä loput tytöt, tai yritän roikkuu jonkun muun ystäväpiirin mukana. välillä oon koulun jälkeen jomman kumman kans, vaikuttaa niin mukavalta, pidetään aivan älyttömän hauskaa, mut koulus sit taas on sitä samaa, jos tekstaa jotain et:`miks te ootte mulle vihasii???` ne vastaa jotain et "ei me olla sulle vihasii, luultiin et sä oot meille vihanen", mut ei se kumminkaan muutu, itken kotona koulun jälkeen päivittäin yksin, itken pahaa oloa pois, vaikkei se auta, auttakaa mua!
oon mä pyytäny niiltä anteeks tekemättömiäkin juttuja ja sit tulee aina"no kun suhun ei voi luottaa" vaik ei oo tehny mitään!
oon mä pyytäny niiltä anteeks tekemättömiäkin juttuja ja sit tulee aina"no kun suhun ei voi luottaa" vaik ei oo tehny mitään!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä tytöillä on just toi hankala sosiaalinen seurustelumuoto keskenämme, että me muodostetaan pareja. Parit ovat hyvin selvillä toistensa asioista, se on tiukkaa yhdessäoloa ja kai jotkut oikein nauttiikin semmoisesta. Minä en ole oikein koskaan ollut tuommoinen naisparisuhde tyyppi. Pojilla on paljon helpompaa ne muodostaa ryhmiä.
Kaikkein viihtyisintä on kun porukassa on kumpaakin sukupuolta, eikä kukaan ole silleen selkeästi pari.
Kun mä luin tota sun kirjotelmaa, tuli mieleen, että oisko sun aika vaihtaa rataa. Sinä olet syntynyt tälle planeetalle täydellisinä ihmisenä ja sinunlaisenasi sinulla on oikeus olla täällä.
Kaikilla meillä on oppimisen paikkoja eri elämäntilanteissa, minusta sinun olisi jo aika antaa se mokasi itsellesi anteeksi, nostaa nenä kohti uusia tuulia ja etsiä jotain uutta kivaa. Myönnät hyvin Ok moka tuli - mutta päästä itsesi jo tuosta rankaisu-arestista, vie itsesi ulos ja näe että ihmisiä ja tutustumismateriaalia on koko tää meidän maapallomme pullollaan.
Kivaa kevättä sulle.
Ihan sitä samaa mietin mäkin, että ei kannata vaivata itteensä enää mokomalla. Mene vaikka johkin uuteen harrastuksen pariin, sieltä voi löytyä jopa uusia ystäviä. Sitäpaitsi, mä muistan vastaavassa tilanteessa, että jonkinajan kuluttua asiat muuttivat taas muotoaan.Kohta joku toinen tyttö oli kuiskuttelun kohteena jne.eli kyllä ihmiset on aika pikkusieluisia välistä.Tai ainskin juoruilunhaluisia. Kun vaan itte osais pysyä ihmisenä toiselle ihmiselle. Yritystä ja kevättä rintaan!