Olen seurustellut 5½ vuotta, josta noin 2vuotta ollut ihastuksissa toiseen mieheen. Aluksi se ei ollut mitään kummempaa, juteltiin vain baarissa kun satuttiin näkemään. Viime keväänä laitoin hänelle kuitenkin tekstaria ja tekstailimme pitkin kesää ja syksyä. Tapasimme pari kertaa ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Huomasin, että meillä on paljon enemmän yhteisiä mielenkiinnonkohteita kuin minulla ja avomiehelläni. Olemme luonteeltamme molemmat toimintaa kaipaavia, toisin kuin avomieheni. Tämä toinen on kertonut tunteistaa minua kohtaan ja tietää myös minun tunteistani, koska olemme jutelleet hyvin avoimesti.
Rakastan avomiestäni, mutta hän taitaa kuitenkin olla liian tasainen minulle. Olen seurustelun alussa ollut aika kokematon (pari parin kk:n suhdetta) teini, joka oli oikein imarreltu kun 9 vuotta vanhempi mies osoitti kiinnostusta. Olen suhteen aikana kuitenkin oppinut tuntemaan itseäni ja tietämään mitä suhteelta kaipaa. Olen avomieheni kanssa asiasta puhunut, mutta ei ihminen kovin helpolla muutu. Välillä meillä menee paremmin ja välillä taas huonommin, mutta en saa suhteesta oikein mitään irti, kaikki on vain tasaista rutiinia.
Avomieheni tietää tästä ihastuksestani ja siitä että olemme tekstailleet( tekstailemme kyllä vieläkin). Hän taitaa kuitenkin olla niin rakastunut minuun, että ei uskalla tehdä oikein mitään, koska pelkää menettävänsä minut. Juovuksissa hän on kyllä asiasta siskolleen puhunut, mutta ei minulle. En itsekkään oikein uskalla mitään päätöstä tehdä, koska suhteemme on kuitenkin tuttu ja turvallinen vaikkakin tylsä.
Jos joku tämän oikein ymmärsi ja osaisi minua jotenkin auttaa, olisin oikein kiitollinen. Tiedän, että olen tyhmä yms. eli älkää haukkujat vaivautuko
Rakastan avomiestäni, mutta hän taitaa kuitenkin olla liian tasainen minulle. Olen seurustelun alussa ollut aika kokematon (pari parin kk:n suhdetta) teini, joka oli oikein imarreltu kun 9 vuotta vanhempi mies osoitti kiinnostusta. Olen suhteen aikana kuitenkin oppinut tuntemaan itseäni ja tietämään mitä suhteelta kaipaa. Olen avomieheni kanssa asiasta puhunut, mutta ei ihminen kovin helpolla muutu. Välillä meillä menee paremmin ja välillä taas huonommin, mutta en saa suhteesta oikein mitään irti, kaikki on vain tasaista rutiinia.
Avomieheni tietää tästä ihastuksestani ja siitä että olemme tekstailleet( tekstailemme kyllä vieläkin). Hän taitaa kuitenkin olla niin rakastunut minuun, että ei uskalla tehdä oikein mitään, koska pelkää menettävänsä minut. Juovuksissa hän on kyllä asiasta siskolleen puhunut, mutta ei minulle. En itsekkään oikein uskalla mitään päätöstä tehdä, koska suhteemme on kuitenkin tuttu ja turvallinen vaikkakin tylsä.
Jos joku tämän oikein ymmärsi ja osaisi minua jotenkin auttaa, olisin oikein kiitollinen. Tiedän, että olen tyhmä yms. eli älkää haukkujat vaivautuko
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieti miten toivoisit itseäsi kohdeltavan ja kohtele miestäsi sen mukaisesti.
Kerron omasta kokemuksesta, miltä tuntuu olla siinä tilanteessa, kuin miehesi on ollut viimeiset kaksi vuotta. Joka kerta kun puhelin piippaa, tuntuu siltä, että sydän kiertyy ja henki salpaa. Tulevaisuus on yksi musta aukko, josta ei saa otetta. Mikään ei tunnu niin pahalta..
Mieti miltä itsestäsi tuntuisi miehesi kengissä.. Varmasti siltä, että itsetuntosi viedään, sydäntäsi tallataan raa'asti yhä uudestaan ja elämä ei ole muuta kuin pelkoa..
Kyllä, sinun pitäisi jättää miehesi. Et ansaitse hänen rakkauttaan.
Ja jonkun ajan kuluttua kun elämä tämän uuden ihatuksen kanssa asettuu arkisen tasaiseksi. Huomaat että elämä ei olekkaan pelkkää seikkailua ja extremeä, voit siirtyä seuraavaan ja siinä välissä tietty vongata tätä nykyistäsi takaisin.
Eihän sillä ole väliä kuinka monen elämän tulet sotkeneeksi, kunhan sinulla riittää vauhtia ja jännitystä elämässäsi.
Voithan sä vaikka hommata jonkinlaisen jonotusnumerosysteemin, ni ei tuu turhia tyhjiä aukkoja.
kirjoittajan kanssa. Lukemani perusteella kyse ei ole hetken mielijohteesta ja nykyinen suhdekin on jo melko pitkä, joten jos nyt jo tuntuu "kuivalta" ja uusikin ihminen ajatuksissa kannattaako jatkaa seuraavat viisi vuotta samaa menoa...mikä yhtäkkiä muuttuisi..tapauksen nainen ei äkkiseltään kuitenkaan vaikuta miestään kuin paitaa vaihtavan naisen prototyypiltä, itseasiassa eniten ihmettelen miksi hän on vitkutellut eroa näinkin kauan jos uusi tietty ihminen ollut jo kesästä asti ns. kuvioissa. mielestäni se on väärin ja moraalitonta miestä kohtaan, varsinkin jos miehellä rakkauden tunteita vielä omalta osaltaan mukana suhteessa. Tilanne vaikuttaa mielestäni melko selvältä tuon lyhyen tekstin pohjalta. Ero olisi palvelus sekä itselle että pidemmän päälle erityisesti miehelle.
ja mieheni on tiennyt vasta 2viikkoa
En mäkään ole tiennyt kuin vasta kuukauden. Tuntuu kyllä todella, todella pahalta.
Jokainen suhde vaatii työtä toimiakseen. Oikein olisi, jos unohtaisit ihastuksen ja hoitaisit varsinaista suhdettasi. Toisaalta suhteen onnistuminen riippuu ihmisistä, ehkä voi olla että miehesi ei sovi sinulle.
Miesparka, nykyisesi.
ongelmahan tässä on se, että rakastan kyllä miestäni, mutta olen onneton. En saa suhteesta mitään irti enkä persoonalleni ominaisia virikkeitä. Olemme hyvin paljon kotona ja koska muutin miehen perässä pienelle paikkakunnalle minulla ei ole muita ystäviä kuin hänen kauttaa tulleet. Vanhat kaverit jäi kotikaupunkiini enkä ole heidän kanssaan enää paljoa tekemisissä. Minulla ei ole ketään joka tuntisi meidät ja osaisi minua auttaa
Olitko onnellinen silloin, kun asuit kotikaupungissasi, vaikka seurustelit miehesi kanssa? Mikäli vastaus on kyllä, niin olisiko mahdollista tehdä kompromisseja esim. asumisen suhteen miehesi kanssa? Tai olisiko mahdollista olla enemmän yhteydessä vanhoihin ystäviisi ja käydä kotikaupungissasi tapaamassa heitä useammin?
Mieti myös sitä, onko rakkautesi sellaista rakkautta, mitä parisuhteessa pitäisi olla. Vai onko se enemmän tulevaisuuden pelkoa ja vanhasta kiinni pitämistä.. Jos et osaa sanoa kumpaa se on, niin tarkkaile mitä asioita mietit, kun pohdit eroa. Onko ne enemmän niitä, että miten pärjäät yksin ja taloudellisesti jne. vai mieheesi liittyviä asioita.
Oletko puhunut miehellesi tunteistasi? Olisiko jotain, mitä hänen olisi mahdollista tehdä, jotta olisit onnellinen ja suhde voisi hyvin?
Reilua teitä molempia kohtaan olisi se, että molemmat saisivat mahdollisuuden olla onnellisia.
sittenkään avokkiasi.Meinaan kun mietit miten tunsit suhteenne alussa avokkiasi kohtaan,olisiko siihen mahtunut ihastua toiseen mieheen??!!Enpä usko....Tämän kysymyksen kun itsellesi selvität ,selviää sekin mitä jatkossa teet.