Minun mielipiteeni on se, että uskottomille voisi antaa toisen mahdollisuuden. Tiedättekö miksi näin ajattelen? Siksi että monta kertaa uskottomuus parantaa suhdetta PITKÄLLÄ aikavälillä. Tämä toki tarkoittaa sitä että töitä tehdään ja paljon. Ensimmäinen puoli vuotta-vuosi voi olla yhtä helvettiä mutta siitä se lähtee ja usein vielä niin, että yhteenkuulumisen tunne on taattua kun ollaan yhdessä selvitty siitä paskasta mitä oli.
Harkitkaa tarkkaan, miettikää perusteellisesti. Voittahan olla hetken erossa ja mietitte asioita mutta jos yhtään tuntuu siltä että tuo ihminen on sittenkin se, kenen kanssa haluaa vanheta, älkää tehkö sitä mokaa että eroatte. Ei ihan vielä. Alussa petetystä etenkin tuntuu niin pahalta ettei hän halua mitään muuta kun olla näkemättä pettäjää mutta uskokaa mua, kokemusta on, kaikki voi kääntyä vielä paremmaksi mitä se oli.
Näin meillä tapahtui, minä olin petetty ja naiseni pettäjä. Nykyään niin onnellinen pariskunta ettei olisi uskonut 1,5 v sitten. Elämme täällä vain kerran, antakaa ihmisille mahdollisuuksia enemmänkin kuin sen yhden!!
Harkitkaa tarkkaan, miettikää perusteellisesti. Voittahan olla hetken erossa ja mietitte asioita mutta jos yhtään tuntuu siltä että tuo ihminen on sittenkin se, kenen kanssa haluaa vanheta, älkää tehkö sitä mokaa että eroatte. Ei ihan vielä. Alussa petetystä etenkin tuntuu niin pahalta ettei hän halua mitään muuta kun olla näkemättä pettäjää mutta uskokaa mua, kokemusta on, kaikki voi kääntyä vielä paremmaksi mitä se oli.
Näin meillä tapahtui, minä olin petetty ja naiseni pettäjä. Nykyään niin onnellinen pariskunta ettei olisi uskonut 1,5 v sitten. Elämme täällä vain kerran, antakaa ihmisille mahdollisuuksia enemmänkin kuin sen yhden!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
antoa.
Tappakoot vaikka itsensä viinaan.
Oisin vähän samaa mieltä kanssasi. Omalla kohdalla on ehkä käymässä juuri näin... toivon niin.
Mekin ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta. Monenlaista iloa ja surua on siihen aikaan sisältynyt ja nyt tuli sitten tämä. Mieheni petti. Mutta kun aikaa on tässä mennyt se reilu puoli vuotta, on alkanut tuntua, että teimme oikein kun olemme vielä yhdessä.
Tämän puolen vuoden aikana oma toipuminen on edistynyt. Paljon on päiväkirjan sivuja täytetty. Puhumassa olen käynyt kahdenkin terapeutin kanssa.
Oli aika helpottavaa tajuta se, että antaa itselleen aikaa. Emme vaatineet heti kriisin alussa toisiltamme vastauksia. Ne vastaukset ovat tulleet ajan myötä ja kuin itsestään. Onhan sitä tietenkin monet itkut itketty, riidat riidelty, yöt valvottu ym. ym.
Omalta kohdaltani sanoisin neuvoksi teille, valitettavat kohtalontoverit, että antakaa ajan viedä. Jos molemmilla osapuolilla on halua jatkaa ja tehdä töitä suhteen eteen - tehkää se.
Sitä alkaa siinä ongelmaa ratkoessa kyllä tunteet ja rakkaus toista osapuolta kohtaan joko palaavat tai häviävät.
Olen samaa mieltä. Itsekin halusin jatkaa avioliittoamme mieheni pettämisen (= muutaman kuukauden kestänyt suhde) paljastuttua runsaat 2 vuotta sitten. Suhde loppui silloin, mutta mieheni aloitti yhteydenpidon tuohon naiseen uudelleen noin vuosi sitten, koska "meillä oli niin vaikeaa ja keskusteluista tämän naisen kanssa hän sai voimaa".... Tämä yhteydenpito kesti ilmeisesti vajaan vuoden (päättyi jälleen vasta paljastumiseen) eikä siihen mieheni kertoman mukaan liittynyt fyysistä suhdetta. Uskon, että tässä kohtaa mieheni puhuu totta.
Mutta, mutta... Ajoittain minua ahdistaa tosi paljon tuo toinen kerta. Koen sen pettämiseksi ja tavallaan se on yhtä paha kuin aikaisempi fyysinen suhde. Luotin vuoren varmasti siihen, että suhde oli kaikilla tasoilla loppu ja, että mieheni on rehellinen. Näin ei kuitenkaan ollut. Nyt mieheni vakuuttaa, että suhde on totaalisesti ohi (työasioissa tapaavat kuitenkin säännöllisesti). Uskon tuonkin, mutta takaraivossa muhii epäily siitä, milloin hän taas jollakin (teko)syyllä aloittaa yhteydenpidon tuohon naiseen.
Olemme olleet avioliitossa noin 30 vuotta ja mieheni on olemukseltaan malliaviomies ja -perheenisä. Tuskin kukaan, joka hänet tuntee uskoisi, mitä hän on tehnyt ja, minkälaisessa ahdistuksessa olen joutunut/joudun elämään.
.. ihan sama tilanne täällä, olet oikeassa!
mieheni petti minua n. vuosi sitten. annoin mahiksen, ja nyt menee paremmin kuin koskaan ennen pettämistä. ollaan läheisempiä etc.. luottamaan opetellaan edelleen uudestaan, mutta eiköhän sekin aika vielä koita =)
sitä en kiellä etteikö välillä vieläkin ottaisi pannuun/tulisi mustasukkaisuuskohtauksia tapahtuneesta tai muuta, mutta nyt niiden kanssa jo pystyy elämään. ja ajan myötä vain vähenevät. välillä tulee vähän paha mieli, mutta sanon sen aina heti ja mies ei heti suutu sellaisissa tilanteissa vaan kantaa vastuunsa sitkeästi ja ymmärtää jos välillä on vielä huonoja hetkiä.
mutta ehdottomasti olen sitä mieltä että toista kertaa en voisi antaa uutta mahdollisuutta ja käydä tätä kaikkea läpi!
Olla kanssasi samaa mieltä. Tuntuu ainakin vielä aika kaukaiselta ajatukselta. Monenlaisia vaiheita on nähty, huononpaan päin liutaan, ainakin vielä. Sisäinen raivaajani on pitänyt minut ainakin vielä kasassa, ja pakottanut toivomaan parempaa. Kiitos kannustavista sanoista.
Vaimolla oli jonkimmoinen suhde toiseen mieheen ja lopetti sen sitten. Emme puhuneet asiasta kunnolla pariin kuukauteen, kunnes aloimme vähän keskustelemaan mitä oli tapahtunut. Nyt siitä on pari vuotta aikaa, kävimme terapiassa yhdessä ja se oli erittäin hyvä juttu silä yhdessä emme oikein pystyneet aina puhumaan. Riitelyä enimmäkseen. Terapiassa käyminen auttoi. Nykyisin onnellinen pari, voisi jopa sanoa että onnellisempi kuin koskaan.
Ja mitä luottamukseen tulee, en luottanut akkaan yhtään kun asia tuli ilmi. Olin varma silloin että haluan erota siitä mutta rakastin kuitenkin niin paljon että halusin yrittää.
Toista kertaa en antaisi anteeksi. Mutta nyt jo uskon ettei toista kertaa tule. Siinä meni pitkään ennenkuin uskoin mutta nainen näytti tunteensa mua kohtaan sen verran hyvin että aloin uskoa häneen ja luottamus kasvoi.
Viestisi lohduttaa ja antaa uskoa siihen, että pettämisen jälkeenkin voi parisuhde jatkua. Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta ja kun syytä avioliiton ongelmiin on minussakin, niin minä annan pettämisen anteeksi. Olen valmis jatkamaan liittoa ja tekemään työtä sen eteen, että jatkossa liittomme toimisi paremmin. Mies miettii vielä ja olen antanut miettiä ratkaisuaan ihan rauhassa. En painosta tekemään päätöstä, isllä se näyttää olevan todella vaikeaa. Suhde toiseen naiseen ei ole vielä täysin loppunut. Mutta kaikesta huolimatta meidän perhe-elämä on nyt paljon parempaa kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Vain aika näyttää miten meidän käy!
"kun syytä avioliiton ongelmiin on minussakin, niin minä annan pettämisen anteeksi."
Ei avioliiton ongelmat ole koskaan se varsinainen syy pettämiseen, eikä se oma osuus niihin ongelmiin velvoita antamaan pettämistä anteeksi. Itse asiassa, miten voi antaa mitään anteeksi, jos ei tunnu, että asian voisi jo antaa olla? Ei se ole oikeaa anteeksiantamista, vaan pelkkiä sanoja. Sinulla on oikeus olla vihainen! Eikä se, että olet antanut anteeksi, velvoita sinua jatkamaan suhdetta.
Jos teillä oli ongelmia, ja mies petti sen takia, voit olla täysin ja 100% varma, että hän pettää uudestaan. Ongelmatonta parisuhdetta kun ei ole olemassakaan!
"Mies miettii vielä ja olen antanut miettiä ratkaisuaan ihan rauhassa."
Miten helvetissä se noin päin kääntyi? Mies petti, ja nyt miettii, mutta entä sinun tahtosi? Annat vastuuntunnottomalle miehelle vastuun asiasta, josta hän ei ennenkään ole kantanut omaa osaansa? Teetkö hänelle mieliksi, jottei tämä jättäisi sinua? Voi ei, ette kuulosta tasavertaisilta kumppanuksilta. Liitto, jossa toinen on toista alistuneempi, ei ole onnellinen, vaan loppujen lopuksi katkera.
Luulenpa, että miehesi uskottomuuden jälkeen parisuhde jatkuu vain, jos kestät pettämistä jatkossakin.
Elämässä ei saa, jos ei vaadi.
En minä pettämistä niin vain anteeksi antanut. Olen huutanut ja raivonnut miehelle eräänkin kerran. Miehen teko on väärin siitäkin huolimatta että parisuhteen ongelmiin tarvitaan aina kaksi.
Vaikka annan miehen tehdä päätöstään rauhassa, niin päätöksen on jossain vaiheessa tultava. Jos hän päättää jäädä ja jatkaa avioliittoa, niin suhteen on ehdottomasti loputtava ja meidän molempien tehtävä paljon työtä liittomme kuntoon saattamiseksi. Tähän miehen on sitouduttava. Toista kertaa en pettämistä anna anteeksi, sen mies tietää. Jos mies päätyy eroon, niin hän saa hoitaa asian itse. Ensin hän saa etsiä itelleen asunnon ja sen jälkeen hoitaa paperiasiat kuntoon. Puoleni pidän omaisuuden suhteen sillä lapset jäävät minulle.
Anteeksi kuitenkin haluan antaa, sillä meillä on kuitenkin niin paljon hyvää yhdessä, että olisi oikeastaan sääli heittää sitä pois tämän takia. Mieheni on ollut uskollinen minulle melkein 30 vuotta, joten kyllähän tämä aikamoinen yllätys oli.
Olen samaa mieltä siitä, että uskottomille voisi antaa toisen mahdollisuuden. Itsekin niin tein. Asia ei silti ole aivan näin yksinkertainen, sillä onnistuminen riippuu aivan täysin siitä pettäjästä. Minulle sattui sellainen tapaus, joka valehtelee valehtelemasta päästyään ja pettää 100 prosentin varmuudella uudelleen, vaikka toista on väittänytkin. Itselle on aika raastavaa huomata taas, että samassa pisteessä ollaan. Kyllä sitä itseään myös syyttää hyväuskoisuudesta. Mutta joo, annoin mahdollisuuden ja kaikesta huolimatta suosittelen anteeksiantoa muillekin. Toista mahdollisuutta minulla ei kuitenkaan ole antaa.
...kannata antaa ihmiselle, joka on pettänyt
-useammin kuin yhden kännisen panon verran
-ja paljastunut muuten kuin itse tunnustamalla
-ja syyttänyt uskottomuudestaan muita kuin itseään, esim. olosuhteita, kumppania, stressiä jne.
-ja katuu enemmän kiinnijäämistään kuin pettämistä
Jos ei pettäjä myönnä olleensa uskoton täysin omasta halusta ja ainoastaan kerran, myöntänyt mokanneensa itse ja kadu sitä aidosti, hän ei muutu. Mahdollisuuden antaminen on siinä tapauksessa silkkaa tyhmyyttä. Hän ei lupauksistaan huolimatta, anteeksipyynnöllä, toisen käskystä taikka toiveista muutu uskolliseksi eikä vastuuntuntoiseksi, jos hän on kerennyt jossain vaiheessa uskottelemaan itselleen, ettei tee/tehnyt mitään väärää. Ja jos tämä pettäjä pystyi helposti pettämään useammin kuin kerran siitä itse kertomatta, hän on salasuhteen selitellyt itselleen jotenkin oikeutetuksi - ei se muuten olisi toistunut. Sori.
Mutta siinä olet oikeassa, ettei eropäätöstä kannata tehdä aivan siinä uskottomuuden paljastuttua, vaan kannattaa tosiaan tehdä ratkaisuja sitten kun pää on selvempi.
En saanut selvää ,enkä jaksanut lukea kaikkia vastauksia,mutta kokemusta on. Mieheni jäi eka kerta kiinni n.3v sitten.Kovan riidan ja itkujen jälkeen annoin anteeksi,mutta kevään korvalla sain tietää ,että juttu jatkui.
Taas kului aikaa emmekä eronneet kunnes viime talvena sain kuulla kauttarantain ,että hänellä olisi jotain vipinää.Veli kertoi minulle,että kun olet kaunis ja kiva niin miksi pidät moista ukkoa.??Kerroin hänelle ,että odotan että se joskus loppuu,vaan ei loppunut.
Taas alkoi tulla soittoja minun puhelimeen naisilta jotka kysyivät kuka olen..
Elikkä en enää kehdannut enkä enää uskonut hänen puheisiinsa .Oli pakko erota.
Tässä ja nyt en huolisi häntä ja tai edes viitsisi kuunnella hänen valheitaan jotka olen kuullut sadasti.
Silti uskon ,että hän sai tästä sellaisen opetuksen :KYLLÄ HÄNESTÄ VIELÄ JOSKUS JOKU SAA HYVÄN MIEHEN.
Ps.sitten kun hän on 85v.Ei ennen.
Ihan vaan siitä YHDESTÄ mahdollisuudesta, ei kahdsta tai kolmest