Erosin kihlatustani tossa bout kolme kuukautta sitten. En oikeastaan tiedä edes miksi. Naiseni oli kaikin puolin ihana ja meillä meni kaikki hyvin. Olimme menossa naimisiin ja kaikkea. Sitten kusipää minä hajotin kaiken. Toista naista minulla ei ollut eikä ole vieläkään. Nyt ei ole jäljellä kuin helvetin paha olo lähes joka päivä. Olen ymmärtänyt nyt että hän oli minulle kaikki kaikessa. Kaikki mistä olen koskaan välittänyt ja rakastanut. Valehtelin itselleni ja hänelle kun jätin hänet sanoessani etten enää rakasta häntä kuin ystävänä. Huomasin jonkun ajan päästä että rakastan häntä ihan oikeasti ja valtavasti. Kaipaan häntä joka päivä ja itkemisestä ei tule loppua. Tein hirvittävän virheen jota ehkä joudun katumaan koko loppuelämäni. Olen kyllä kertonut hänelle kaiken tämän ja paljon enemmänkin ja rukoillut että hän ottaisi minut takaisin mutta se ei ehkä ole enää mahdollista. Enkä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Kaikki sanoo että kyllä se siitä mutta kun ei se vaan siitä. On helvetin paha olla ilman häntä. Mutta en aio luovuttaa koska tiedän nyt mitä tarkoitetaan kun sanotaan tosirakkaus. Uskon ja toivon että myös hänen sisällään palaa vielä se liekki joka saattaa meidät jälleen yhteen. Aion olla häntä kohtaan paljon parempi kuin mitä olin enkä koskaan enää aiheuta hänelle tuskaa. Ainoa asia mitä toivon on että saisin hänet rinnalleni. Rakastan sinua Heidi.
Elämäni pahin virhe
RunAway
92797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tämän, jos olet tosissasi (etkä vain provokirj.)
Toivotan sinulle onnea ja voimia !!!
Mikä sut sai sitten ahdistumaan siinä suhteessa ja miksi sellaiset EI rakkauden tunteet tuli pinnalle? Oliko sellainen fiilis, että joo sä olet vielä nuori ja haluat pitää hauskaa toistenkin naisten kanssa, ennen kuin vakiinnut jonkun kanssa pitkäksi aikaa?
Jos mies ilmoittaa rakkauden loppuneen ja pitävänsä naisestaan enää "vain ystävänä" ja sitten kun ei selviäkään yksin, siinä on naisen enää vaikea saada heräämään rakkauden ja kunnioituksen tunteita kaveria kohtaan. Sääliä ehkä voi tuntea ja ystävyyttä, mutta ei muuta. Kyllä on kypsymätöntä toimintaa, ei voi muuta sanoa! Jos löytää todella rakkaan ihmisen, hänestä kuuluu pitää kiinni, eikä lähteä katselemaan olisiko ruoho vihreämpää aidan takana!
Sinulle en voi sanoa muuta kuin että kyllä se siitä...joskus pitkän ajan päästä. Taidat olla vielä aivan nuorikin, kun tuommoisen tempauksen menit tekemään, joten ehdit vielä paljon tässä elämässä.
Virheitä tekee jokainen. Huomasit sen vasta nyt, ehkä olisi ollut hyvä asua erillään jonkin aikaa ja tutkia tunteitaan. Kihlattusikin voisi ymmärtää että olet hakenut vielä itseäsi. Nyt näet että näillä asioilla ei voi leikkiä. Toivottavasti hän antaa anteeksi ja ymmärtää tilanteen. Luonnollisestikin hän on tällä hetkellä hyvin loukkaantunut. Joskus tarvitsee menetyksen, ennenkuin ymmärtää mitä todella haluaa. On enää kihlatustasi kiinni, haluaako hän todella jatkaa kanssasi ja ymmärtääkö hän, että olet nyt enemmän itsesi kanssa sinut.
Niin. En ole enää kuitenkaan niin nuori kun kolmekymmentä alkaa jo lähestymään. Ja syytä tähän mun ratkaisuun on vaikea kertoa kun en oikeen tiedä sitä itsekään. Ihmismieltä on näköjään hyvin vaikea käsittää. Mulla oli kyllä henk.koht elämässä yksi paha juttu ja olen epäillyt että se olisi vaikuttanut muhun. Mutta ei siis mikään naisseikkailu kun en ole semmosia koskaan harrastanut. Vaan jotain vakavampaa. Eikä tämä kirjoitukseni ole tarkoitettu sitä varten että jos (ex)naiseni vaikka sattuisi tämän lukemaan. Ei se edes käy näillä sivuilla. Vissiin. Mut suoraan sydämestä tää on. Kiitos paljon kaikille tämän mun jutun lukeneille ja vielä enemmän kiitosta vastanneille. En voi kuin odottaa ja toivoa ihmettä. Jospa niitä tapahtuisi kuitenkin elävässäkin elämässä eikä vain elokuvissa.
Mies menee ilman mitään syytä panemaan suhteen poikki ihmiseen jota rakastaa? Kyllä se nyt olisi parempi että olisit ainakin vähän aikaa yksin ja koittasit selvittää pääsi (vaikka ammattilaisen avustuksella). VAikka olisi aiemmassa elämässä tapahtunut mitä, kolmekymppisen pitäisi jo pystyä tietämään mitä haluaa ja jos tulee joku ihme paniikki, selviämään siitäkin.
Edellinen kirjoittaja oli kyllä oikeassa siinä, että joillakin pelkkä yksinjäämisen pelko saa kaipaamaan eksäänsä takaisin. Ero on aina tuskallinen, vaikka ei yhdessä oltaessa olisi ollut hirveän ihastunut kumppaniinsa.
himoitseminen on. mut muista että oikeassa suhteessa on AINA ala ja ylämäkiä, joten turha luvata kuuta taivaalta. Pidä naiseesi yhteyttä ja selitä hänelle nämä jutut mitä tännekki. Älä jätä yhteydenpitoa vain yhteen kertaan, muuta ei kannata useemmin kuin kerran päivässä ottaa yhteyttä kuitenkaan jollei nainen selvästi lämpene. Jos hän ei ymmärrä sinua eikä halua palata takaisin, hän ei ole sinun arvoisesi. Ja se voi todella olla niin ettei ole sun arvoinen vaikket ehkä sitä rakastuneena ollessasi myönnäkään helposti. Sit vaan etsit jonkun joka arvostaa sua enemmän ja kestää sun oikkuja. Jos nainen rakastaa niin se kyllä antaa anteeksi kun tarpeeksi hyvin lepyttelee. Nyt keksit vaan riittävän hyvän tarjouksen/tarjouksia joilla voit hyvittää kaiken paskan mitä nainen joutunut kokemaan.
"Jos hän ei ymmärrä sinua eikä halua palata takaisin, hän ei ole sinun arvoisesi."
Tolla lauseella voi tietysti yrittää helpottaa oma oloaan ja katumustaan, mutta totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Vaikka arvostaisi toista, pitää kuitenkin arvostaa itseään enemmän. Jos mies jättää ilman kunnon syytä ja selityksiä, ei luottamusta välttämättä pysty enää rakentamaan, vaikka haluaisikin. Eli arvostaa itseään niin paljon ettei enää laittaudu alttiiksi sille että taas tulisi jätetyksi...
Oletko ihan varma että on kyse siitä että sittenkin rakastat häntä?
Monelle tulee eron jälkeen sellainen tunne että miksi oikein erosimme.
Ja aikakin tuntuu kultaavan muistot, alkaa kaikki ikävät asiat unohtua ja muistaa vain hauskat hetket.
Se saa aikaan katumuksen tunteen ja saattaa luulla yhä rakastavansa tätä henkilöä.
Mutta kun palataan yhteen niin se arki taas tulee takaisin nopeasti.
Noinkohan olisit ollut valmis eroamaan, jos hän todella oli elämäsi nainen?
Mieti nyt tarkkaan ettei se vain ole oma mielesi joka tekee sulle tepposet.