(ny ku toi lopettais pussailun tos ni pääsis aiheeseen)
Krhömöh! Kiitos:-)
Taloustieteilijät ovat ottaneet onnellisuuden ilmiön ja käsitteen läpivalaisuun. Luvassa lienee lopullinen selvyys kuten aina, kun ekonomistit ovat ottaneet luupin alle jonkin ongelman.
Tutkijat osaavat hinnoitella mielihyvän ja sen vastakohdan. Brittitutkimuksen mukaan naimisiinmeno lisää onnellisuutta yhtä paljon kuin 90 000 €:n korotus vuosituloihin. Puolison kuoleman taas 'köyhdyttää' 250 000 €:n edestä.
Toisessa tutkimuksessa, jossa kohteena oli Harvardin yliopiston opiskelijoita, opiskelijat pitivät parempana tilannetta, jossa itse tienaisivat 50 000 vuoteen, ja kaikki muut 25000, kuin sitä, jossa oma palkka olis 100 000 ja naapurin 250 000.
Meillä ei riitä aikaa puolisolle, perheelle, ystäville ja harrastuksille, jos olemme liian ahneita. Asian toinen puoli on tieto ihmisen kateudesta; Naapurin palkankorotusta ei koeta neutraalina, saati myönteisenä asiana, sen koetaan vähentävän omaa onnellisuusastetta, tai hyvinvointia.
Eli palkkaerot ovat onnettomuuden lähde.
Kyseinen Kustaa Hulkon kirjoitus on ollut 44/2006 Suomen Kuvalehdessä, lainasin siitä vain osia, joten se on sieltä jokaisen kokonaisuudessaan luettavissa.
Toisaalta, vois kai lainata leffasta Vares seuraavaa repliikkiä: 'Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, mutta sillä voi ostaa onnettomuuden pois'.
Itse allekirjoitan kaiken ylläolevan, en usko, että voisin olla kovinkaan onnellinen asuessani esim. teltassa. Tai, paremmin verrattuna; Sopivan kumppanin puuttumisen voi kyllä korvata rahalla ts. työtätekemällä. Tai jollain muulla haasteella.
Kuten eräs vanhempi eronnut mies minulle sanoi; 'jos ei saa akkaa, ni sitte pitää vaan olla ilman. Ei se sen kummalisempi asia ole.' Tästä miehestä itseasiassa oikein 'huokui' oma onnellisuus.
Mikä teille on onnellisuuden hinta(euroissa)?
Krhömöh! Kiitos:-)
Taloustieteilijät ovat ottaneet onnellisuuden ilmiön ja käsitteen läpivalaisuun. Luvassa lienee lopullinen selvyys kuten aina, kun ekonomistit ovat ottaneet luupin alle jonkin ongelman.
Tutkijat osaavat hinnoitella mielihyvän ja sen vastakohdan. Brittitutkimuksen mukaan naimisiinmeno lisää onnellisuutta yhtä paljon kuin 90 000 €:n korotus vuosituloihin. Puolison kuoleman taas 'köyhdyttää' 250 000 €:n edestä.
Toisessa tutkimuksessa, jossa kohteena oli Harvardin yliopiston opiskelijoita, opiskelijat pitivät parempana tilannetta, jossa itse tienaisivat 50 000 vuoteen, ja kaikki muut 25000, kuin sitä, jossa oma palkka olis 100 000 ja naapurin 250 000.
Meillä ei riitä aikaa puolisolle, perheelle, ystäville ja harrastuksille, jos olemme liian ahneita. Asian toinen puoli on tieto ihmisen kateudesta; Naapurin palkankorotusta ei koeta neutraalina, saati myönteisenä asiana, sen koetaan vähentävän omaa onnellisuusastetta, tai hyvinvointia.
Eli palkkaerot ovat onnettomuuden lähde.
Kyseinen Kustaa Hulkon kirjoitus on ollut 44/2006 Suomen Kuvalehdessä, lainasin siitä vain osia, joten se on sieltä jokaisen kokonaisuudessaan luettavissa.
Toisaalta, vois kai lainata leffasta Vares seuraavaa repliikkiä: 'Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, mutta sillä voi ostaa onnettomuuden pois'.
Itse allekirjoitan kaiken ylläolevan, en usko, että voisin olla kovinkaan onnellinen asuessani esim. teltassa. Tai, paremmin verrattuna; Sopivan kumppanin puuttumisen voi kyllä korvata rahalla ts. työtätekemällä. Tai jollain muulla haasteella.
Kuten eräs vanhempi eronnut mies minulle sanoi; 'jos ei saa akkaa, ni sitte pitää vaan olla ilman. Ei se sen kummalisempi asia ole.' Tästä miehestä itseasiassa oikein 'huokui' oma onnellisuus.
Mikä teille on onnellisuuden hinta(euroissa)?
Vastaukset 35
Vanhimmat
(Hitsin vitsi ku ei saa katsetta irti tost kuvast mis mä ja se kassa ollaan Italian Cinque Terrassa ilman paitaa piknikillä. Noh, miks toi käsikin tekee tota edestakaisin liikettä housujen sisällä, mä en voi estää...)
No niin. Johan helpotti. Huh. Kutitti ihan sikana tost reidest. Nyt on tää pahin allergia-aika ja kutina käy välil sietämättömäks.
Mut joo. Mun onnellisuus makso 430 euroo, eli noiden uusien bootsien hinta. Nyt mul on melkeen samanlaiset ku sil kassall.
Tää on just se pahin aika, ton allergian suhteen, mullaki on nenä tukos jatkuvasti.
Sult tuli ainaki suoraan kysymykseen suora vastaus. 430 € vuoteen korvaa avioliiton onnellisen sataman?
tämäkin vielä.
jotku tarvii vissiin hintalappuu joka kohtaan määrittelemään asioita :)
tätä päivää.
muutenki onnahtelee. et niinku jos eukko kuolis ja tekis 250k miiusta, nii joutuis myymään vaiks talon pois, et olis taas tilit balanssissa? hä?
doesn't compute...
vois sanoo. Jos puoliso kuolee, niin kyllähän sen jäljelle jäävän puoliskon on vaikee yrittää jatkaa elämäänsä siinä yhteisessä kodissa, joka on hankittu. Myymällä sen, voi kääntää uuden lehden elämässään?
Minä ainakin tunnen montakin leskirouvaa, jotka eivät ole uutta miestä ottaneet sen jälkeen kun oma ukko on kuollut, jos ovat jääneet asumaan tähän vanhaan kotiin. Vastavuoroisesti tunne myös semmosia, jotka ovat myyneet, ja tämän jälkeen matkustelleet jne. ja elämä on jatkunut uuden ukon kanssa.
ps. eihän sun pitäny enää vastaa näihin onnellisuuskyssäreihin =P
Pakko ny kommentoida kun satuin kurkkaa tänne.
Kylä mää sanosin nii jotta olishan se mukavaa jos vois olla edes varma jotta tyttäret sais joka päivä syötettyä....
Vaikeahan tohon ny mitään summaa laittaa, varsinkaan kun ei kummosia kokemuksia siitä ole mitä se elämä sitten olis jos sitä rahaa vois oikeesti viskoa ranteet paukkuen.
Kylä mä ainakin uskallan olla sitä mieltä että ne rikkaudet mitkä onnelliseksi ihmisen tekee, sijaitsee vallankin muualla ku pankkitilillä tahi patjan alla...
Me vaan enemmistö taijetaan olla niin kateellista kansaa että kateus nostaa päätään oli naapurilla sitten virtaviivasempi menopeli taikka sutjakkaampi elli. Eikös se silleen vähän taija olla? Siinäkään ei pohjimmiltaan siitä rahasta ole kyse...
Noh pikkasen taisin poiketa aiheesta mutta pakko kokeilla minkä reaktion saan aikaan.
Eikäs pussailla siellä niin kovin. ;)
Ja huomasit asian ytimen, vaikket sitä summaa osannut laittaakaan, vaikeehan se onkin arvioida. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, ja sitei voi rahalla ostaa, ihmissuhteet ja erotiikka tuovat mielihyvää(onnellisuutta).
Osan tosta voi kuitenkin rahalla korvata. Ja kyllä mulle semmonen 7000-8000 € kuussa kun euroja laitetaan käteen tuo lisää mielihyvää.
Ja kyllä sitä nyt vaan täällä pussaillaan ;D
Onnellisuudella ole hintaa!
Onnellisuus lähtee kyllä aivan muista asioista kuin rahasta, ei rahalla onnellisuutta voi ostaa. Sitä ei ole missään kaupoissa myytävänä.
No joo, siinä mielessä onnellisuudellani on hinta et se vaatii vakaan elintason. Rahaa sen verran mitä eläminen vaatii ja et sitä jää jonkin verran myös ylikin. Tää on se hinta ja sen olen kyllä saavuttanutkin.
Onnellinen olen mut ainahan sitä voisi olla onnellisempi :)
Jos aatellaan niinpäi et hukuttaa kaiken sen ylimääräsen ajan mitä siltä parisuhteelta jää käyttämättä, ni töihin, ni mikä se hinta sillo vois olla?
Koska onhan se työ(miksei harrastuksetkin) todella tärkeä osa ihmisen elämästä. Vie ison osan ajasta. Joten jos työ on mielekästä, siitä saa riittävän korvauksen, ni sillo se kyllä korvaa osan siitä puuttuvasta suhteesta.
Toisaalta taas; Koti, vaimo, ja perhe (rakkaat) on se mikä pistää miehen yrittämään. Jos jossain näistä asioista on kitkaa, ni ei mies jaksa/viitti yrittää.
Siinä suhteessa ei ole eri hintaa kun sama raha tulee teen töitä kuinka paljon tahansa.
Tuskin kuitenkaan työ korvaa tässä asiassa mitään se vain on tuon ylimääräisen ajan täytettä sekä paikka mihin voi kohdistaa omia ajatuksiaan. Tässä mielessä tuolle ajalle ei voi määritellä mitään hintaa.
Niin toisaalta: Onko se näin mukamas et koti, vaimo ja perje olisivat nuo miehiset virikkeet mitkä pistävät yrittämään ja luovat tuota energiaa seuraavaankin päivään. Vai onko sekin pelkkää ylimääräisen ajan täytettä, työ ja harrastus eivät enää peitä riittävästi vaan tarvitaan jotain lisää. Voihan sitä miehen elämässä olla muitakin asioita mitkä pitävät nuo rattaat pyörimässä, ei perhe ole tuo välttämätön miehen elin ehto selviämiseen.
on sitä vain, että pärjää joka päivä. Euromäärä on todella pieni, mutta kun pää pelaa pärjää silläkin. Olen ajatellut, jo voitan lotossa, se varmasti toisi niin paljon ongelmia, että onnellisuus kärsisi.
se sit sun kohdalla vaiks joku kakstonnii kuussa lisää? =D
Lottovoitto on kyllä niin kaksteränen miekka. Se on semmosta rahaa jotei ole ansainnu mitenkään, joten sitei sitte osaa arvostaakaan, joten sinne kankkulankaivoon ne lottomiljoonat pääsääntöisesti ovat menneet. Eli, olen kanssasi samaa mieltä; lottovoitto syö onnellisuutta.
Onnen hintaa ei oikeastaan voi määritellä euroissa. Persaukisena opiskelijana olisin tullut 1000 markasta (168€) onnellisemmaksi kuin nyt 5000€:sta. Johtuen siitä, että silloin oli akuutti rahapula, nyt ylimääräset vain jäisivät tilille lojumaan tulevaisuutta varten.
Toinen lähestymistapa: Luopuisinko mielummin 300.000€:n kämpästäni vai että vaimo kuolisi? No, mielummin luopuisin kämpästä. Avioerolle en hintaa menisi määrittelemään, koska minä en haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei haluaisi minua. Joutaisi sitten mennä ilmaiseksikin.
Muutenkin raha on niin suhteellista. Onnellisuuteen minulle riittää, että sitä on riittävästi haluamaani elintasoon. Eli nykyistä vähempikin riittäisi, koska kaikki ei kulu nytkään. Mutta jos siitä olisi jatkuva pula, niin olisin onneton. Eikä tämä paradoksi poissulje sitä, ettenkö lottoaisi joka viikkoa ja iloitsisi miljoonasta eurosta. Luulen, että täydellinen taloudellinen riippumattomuus lisäisi onneani ainakin jonkun verran.
Voidaan tietenkin jatkaa ajatusleikkiä, mikä olisi terveyden hinta? Lukiko kukaan sunnuntain Hesarista tytöstä, joka oli antanut amputoida molemmat jalkansa ja oli onnellinen, kun jatkuvat kivut olivat poissa?
pitäis saada progressiivine onnellisuusvero, nii kaikki olis yhtälailla onnettomii
sun fyrkal. Aika lapsellista.
Oletko sinä se MPW:n mainitsema kateellinen naapuri? Miten noin korkealla älykkyysosamäärällä siunattu ihminen voi alentua noin alas?
Voidaanko tästä tehdä johtopäätös, ettei älykkyys korreloi onnellisuuden kanssa?
Vaihtoehtoinen lähestymistapa; vaimosi kuolisi, jäisitkö silti asumaan jäljelle jäävään yhteiseen kotiin?
Terveydelle määritelty hinta. Hmm. Kai sen jokainen esim. vaarallisen työn lisästä nauttiva itselleen hinnoittelee, niissä töissä kun on oma terveys vaakalaudalla? Josta tulikin mieleeni, jotta mulla tuli muuten siihen lisään välittömästi melkonen 'indeksikorotus'.
Luulen, että puolison kuolema olisi niin suuri elämänmuutos, että minun luonteellani arvostaisi niitä loppuja pysyviä asioita. Esimerkiksi sitä kämppää (vai pitäisikö sanoa kotia), työpaikkaa ja ystäviä.
En ainakaan ihan hetkeen voisi kuvitella laittavani muutakin elämääni täydelliseen remonttiin. Jotkut näköjään tekisivät niinkin.
Terveydestä minulle tuli ennemminkin mieleen vaikka syöpä tai kolari. En ole koskaan ajatellut, että työ olisi vaarallista. En edes silloin, kuin tein telineitä raksalla ja tilastojen mukaan se oli oikeasti vaarallista. Tämä nykyinen homma nyt ei ole vaarallista kuin pukamille.
Kai noi asiat on vähän turhaakin spekulointia, koska kun tilanne on 'päällä' ihmiset toimivat ihan eri tavalla. Vähä sama ku miettis et, mitkä ois viimeset sanat. Väitän, ettei kukaan sitä pysty kertoo. Jos huonommin ois käyny, ni mun viimeset sanat ois ollu et, 'No voiny saatana'.
Mihin viittaan myös tässä; en minäkään pidä työtäni mitenkään vaarallisena(tai ole pitänyt), siitä huolimatta puol vuotta sitten hengenlähtö oli millin päässä, sekä hinnoittelen eri työvaiheet, tai työn vaativuuden(vaarallisuuden) mukaan eri tavalla. Ei ydinvoimalaan mennä samalla rahalla, kun tuiki tavalliseen teollisuushalliin. Eli, siinä se terveys hinnoitellaan aika selkeästi. Ja se on tietenkin ihan liian vähän.
Eli, työssä tekee tietoisen valinnan siitä laittaako terveytensä alttiiksi vai ei. Toki se on tiedostamatonta ainakin siihen saakka, kunnes sattuu jotain. Ja tietty liikenteessä on aina hengenvaarassa, on sekin tietoinen valinta. Mutta sairauksia ei välttämättä voi mitenkään välttää, vaik ois kuin terveellisesti.
Olisko sitten semmosta rahamäärää, että ottaisin vaiks syövän jonkun muun puolesta, tai et joku vois ostaa syövän itseltään pois? Mut, jos vaiks menettäis 'kaiken', eikä jäis mitään materiaa, ni sitä kai vois verrata terveyden menettämiseen, noin henkisesti. Eli, tää summa jää nyt meikältä kyllä ilmottamatta. Ihan halvalla en oo terveydestäni kyllä valmis luopumaan.
Leso mikä leso.
mutta tuolta aikaisemmasta viestiketjusta päätelleen se olisi 9h, kun kyse on parisuhteessa elävästä naisesta.
Ehkä tuo 9h selittää sen, miksi onnellisuustutkimuksissa on huomattu, että naimisissaoleva mies on kaikista onnellisin (kaikki tulee kuin mopelle illallinen), sinkkunainen on toiseksi onnellisin (tekee vain itseään varten kotitöitä), naimisissaoleva nainen on kolmannella sijalla (tekee kotitöitä itsensä, miehensä ja lastensa puolesta) ja sinkkumies on onnettomin (kukaan ei tee hänen edestään mitään, ei edes hän itse).
Heh =D
Pidetään vaan huoli siit, jotta se nainen jaksaa painaa sen 9 h enemmän kotitöitä, eihän se muusta ole kiinni. Vähä leffaa, illallisia, matkustelua yms. juttua, ni kyllä sille 9 tunnille saa ihan kohtuullisen tuntiliksan. Paljo paremman, kuin moni mies saa oikeissa töissään, saatikka, mitä naine itse saa.
Ja tämoli tarkotettu kaikille onnellisille itsenäisille sinkkunaisille. =P
Onnellisen ukkomiehen ja onnettoman kotipiian hinta on siis pikaisesti laskettuna 9h/vko x 30€ (kotipalvelun tuntihinta) x 4 vko:a, eli yhteensä noin 1000 € kuussa. Sillä pääseen onnettompien ryhmästä onnellisimpiin!
En olisi sen uskonut käyvän näin halvalla.
päästää vasta onnettoman kotipiian pois onnettomana olemisesta kohti neutraalimpaa olotilaa. Sitten on löydettävä vielä se onnen avain! ;9
t. onnellinen sinkkunainen, joka aikoo myös pysyäkin onnellisena (lue: jos mies vähentää onnellisuudenastetta, on siitä syytä hankkiutua mitä pikimmin eroon).
noin pinnallisin keinoin korvautuu tuo 9h. Leffoja voi kattella ystävien ja koirien kanssa, samoin illalliset ja matkustelut menee samaan syssyyn. Se on se läheisyyden ylläpitäminen, mikä ratkaisee, eikä siihen tarvita välttämättä mitään ulkoisia manöövereitä. Tietty on kiva matkustella, ei siinä mitään. ;9
mitään luule. Mä TIEDÄN tän. Kotona perhana jos kahestaan jatkuvasti kyhjötetään, ni emäntä siinä ennemmin häipyy, ku isäntä.
Turha jeesustella mistään ulkoisten manöövereiden tarpeettomuudesta. Kaksin joo teltassa katella toisiaan silmiin. Onjoo romanttista. Mut kyllä se romanttisuus siitä ajan myötä katoaa.
Ei se poissulje sitä läheisyyttää, vaiks vähä siihen naiseensa rahaa käyttääkin.
jossakin käydäkin, ettei elämä tuntuisi aivan tasapaksulta. Se on sellainen perusvaatimus, että on välillä virkistäydyttävä, mutta ei se mitään onnellisuutta takaa.
Romanttisuus on jostakin muusta kuin ulkoisista asioista kiinni. Romantiikka on korvien välissä.
Vaikka kuinka olis pään sisällöstä kiinni, ni valitettavasti maha jää tyhjäksi pelkällä romantiikalla. Eli, ilman perusturvaa(ulkoisia puitteita) ei kukaan pitkään pysty keskittyä pelkkään romantisointiin - Tulee prkl näläkä.
kun hän saa totaalisen tyydytyksen. Riippuu tilanteesta miten se milloinkin saavutetaan. Helppoa se ei tod. ole. Yleensä
kyse on seksistä.
*Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, mutta sillä voi ostaa onnettomuuden pois
Itse allekirjoitan kaiken ylläolevan, en usko, että voisin olla kovinkaan onnellinen asuessani esim. teltassa. Tai, paremmin verrattuna; Sopivan kumppanin puuttumisen voi kyllä korvata rahalla ts. työtätekemällä. Tai jollain muulla haasteella. *
ihan hyvällä, millä rahalla sie ostat onnettomuuden pois????????????
kuuleppas sie, vaiks kämppä millanen tahansa tai teltta ois asuntona ja siel on onnellinen pariskunta, sitä tunnetta ei rahalla saa mitä siellä on...
ja nuo siun tutkimustulokset on aivan sieltä ja syvältä ;)
jaa..a, onnellisuuden hintaa ei kukkaan pysty määrittelemään.. eikä sill ole kyll tosiasiassa ees hintaa...........jos sie pystyt sen euroissa määrittelemään, haluan sen ehottomasti tietää??
Matematiikkaa. Lähtötilanne nolla euroa. Eli:
Avioliitto( 90000€) - Puolison kuolema(-250 000€) = -140 000 € kämppä ( 250000€), no sit myydään kämppä, ni ollaan samassa onnellisuustilassa, kuin ennen puolison kuolemaan.
Eli jokaisella asialla on joku tietty määritelty hinta ihmisen elämässä joille jokainen ihminen itse määrittää arvon, ja nämä sit lasketaan yhteen, ja se määrittää jokaisen ihmisen onnellisuustason.
;-)
jää sulle käteen puolison kuoleman jälkeen, vaikka myisit asunnonkin. Nääs ku ei sulla ole enää sitä avioliittoakaan.
;-)
Joku saivartelee. Öööks. Voiskohan ajatella et, se menetetyn puolison hinta sisältää jo sen menetetyn avioliitonkin hinnan? Eihä sitä voi menettää puolisoa, jos sen kans ei ole naimisissa. Plää.
Sama se. Laskutavasta riippuen, mut se nollaki o iha hyvä, ei ainakaan miinuksella, joka sitten onkin jo huolestuttavaa.
Eräässä kirjassa oli kysymys:
"Mikä on arvokkainta maailmassa?"
Vastaus: "Kuolleen kissan pää, koska kukaan ei ole pystynyt määrittelemään sille hintaa."
Siinä vastaus kysymykseesi.
Kyllä sille kissan päällekin hinta on määritelty, tosin se on joko ilmainen, tai todella halpa. Minkinrehuksi kelpaa kaikki jätteet, joten sen kilohinnan voi kysyä näiltä rehusekoittamoilta.
Oravannahallakin on joku arvo, jos kuolleen kissan päälle ei ole määritelty mitään arvoa(sen kirjan mukaan) ni sehän on silloin arvoton. Ketä muuta kuin kissan omistajaa kiinnostaa kuolleen lemmikkinsä pään arvo? Ts. mulle(enkä varmasti ole ainut) ei ole satunnaisella kuolleen kissan päällä mitään arvoa.
Jos kissan pääle ei voida määrittää arvoa niin miten sitten onnellisuudelle?
Ei onnellisuudella ole arvoa. Se vain ON.
Arvon määrittely kummassakin tapauksessa on turhaa.