Siitä on nyt 2 viikkoa, kun mieheni sanoi minulle, ettei halua jatkaa kanssani, vaan haluaa eron. Meillä on/oli kaikki hyvin, kaksi lasta ja omakotitalo ja työpaikat jne... Ja vielä päivää ennen hän piti minua hyvänä, suuteli, hyväili ja soitti päivisin, mitä kuuluu työpaikalleni jne.. Tietysti jotain merkkejä huomasin, ettei enää niin hyvin mennyt, paljon tappeluita, varsinkin humalassa, ei enää hauskaa yhdessä juhliessa,jne. Mutta silti uskoin, että olemme yhdessä elämämme loppuun asti. Kummallakaan ei ole toista suhdetta, uskon täysin miestäni, ettei hän ole koskaan minua pettänyt. Itse olen joskus ja varsinkin viime aikoina pitänyt pientä peliä vieraiden miesten kanssa. Sillä olen kaivannut pitkiä kiihkeitä suudelmia, ja sitä, että miehet ovat kehuneet minua. Sillä noita vailla olen jäänyt suhteessani mieheni kanssa. Mieheni kertoi, ettei vaan enää rakasta minua, mutta välittää kuitenkin ihmisenä minusta. Silti en voi ymmärtää, miten se tunne voi kadota noin vain ykskaks, kun vielä kuukausi sitten oli kaikki hyvin? Olen tehnyt surutyötä asian vuoksi 2 viikkoa, ja pikkuhiljaa alan soputua ajatukseen ja lähden etsimään uutta asuntoa ja yksinasumista, vaikka ajatus siitä pelottaa ihan hurjasti... Joudun jättämään oman kodin ja lapset, muutos on tosi iso. Tottakai lapset käyvät usein luonani ja mies lupaa, etten rahallisesti joudu kärsimään, mutta ei tuokaan ajatus paljoon lohduta. Hyvin alkoi tämä vuosi, saa nähdä tulenko koskaan enää pitämään joulusta...
25 yhteistä vuotta takana
Surusilmä
61254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin minun mieheni 15v aviovuoden jälkeen. Hänkin ilmoitti rakkauden loppuneen. Samoin kuin sinulle, minulle se oli täysi yllätys. Vain viikkoa ennen olimme mökillä sylikkäin ja puhuimme jopa tulevaisuudesta. viikko siihen ja rakkaus oli loppu. Ei tunteita hänen puoleltaan.
Kuinka ollakaan taustalta paljastui toinen nainen.En voinut uskoa, olin luottanut mieheeni täysin. Ero tuli, muutin heti pois ja etsin uuden asunnon samantien. Erosta aikaa n.3kk. tuska on kova vieläkin, eikä tunnu helpottavan. Sinulle vaan neuvoksi, että muuta pois mitä pikimmin, sillä mitä nopeammin pääset käsittelemään tätä ahdistusta sitä pikemmin olet taas jaloillasi. Eroaminen on hirveää, enkä toivo sitä kenellekään, mutta joskus ei vaan ole muuta tehtävissä. Uskon, että itsellänikin menee tähän toipumiseen vielä useampi vuosi, mutta sen jälkeen toivon olevani vahvempi tätä elämää elämään. Rakastan vielä ex-miestäni mutten pidä yhteyttä. Odotan vain, että pääsen tästä tukahduttavasta tunteesta ja vielä sekin päivä koittaa. Nyt keskityn vain töihini ja uuden kodin rakentamiseen. Tee sinäkin niin...
Ikävä kyllä miehesi pettää sinua. Olen siitä 100% varma. Huolehdi siitä että sinusta tulee lähivanhempi ja miehestäsi etävanhempi jos ette saa enää avioliittoa kasaan
t. Mies38v
Kiitos kannanotoista. Itse en millään jaksa uskoa että pettäisi, mutta onko sillä sitten niin väliäkään lopuksi. Ainut mikä tässä tilanteessa on hankalaa, sillä joudun itse lähtemään kodistani ja joudun myöskin jättämään lapset hänelle. Minulla ei ole varaa jäädä tähän asuntoon ja en halua että yläasteikäiset lapseni joutuvat kesken yläasteen vaihtamaan koulua. Ja itse en voida jäädä tänne maalle, sillä tarvitsen autoa työmatkoille, enkä voi luottaa siihen, että jos mies sen alustavasti antaa minulle auton käyttöön, niin miten on vaikka sitten puolen vuoden päästä. Tuntuu ihan hirveältä viettää kotona näitä viimeisiä hetkiä. Katselen ympärilleni, ja ajattelen, että näen kaikki asiat viimestä kertaa ja sillain. Muutan kyllä aika lähelle, ja tiedän että näen lapsiani usein kuitenkin, mutta silti. Vaikka en itsekkään ole mikään pulmunen ollut, niin silti mietin, mistä minua näin rankaistaan...
Sinusta tuntuu varmasti pahalta, toivottavasti on myös niin, ettei miehelläsi ole muita.
Ajattelin kuitenkin kertomaasi, että olet itse kuitenkin hakenut vieraiden miesten huomiota. Olisiko mielestäsi ollut parempi, että SINÄ olisit ensin huomannut rakkauden loppumisen, jopa olisit päätynyt vähän pidemmälle jonkun vieran miehen kanssa? Sen sijaan, että miehesi vitkutteli asian kanssa, tai hankki toisen naisen ja olisi jatkanut kanssasi pitäen sinua taloudenhoitajana, hän puhui asiasta suoraan. Olisipa minun mieheni tehnyt niin... Teillä on vielä vaikka mitä edessä, ehkä tämäon sellainen parantava ero? Pariterapiaa? Anna nyt ajattelurauha molemmille.
Jos lukemista kaipaat, hae kirjastosta Bruce Fisherin Jälleenrakennus, siinä on aika hyvin asiat jäsennelty, niin että minäkin hyväksyin omat tunteeni ja tiedän, että joku päivä tästä selviää.
Pitää vielä kirjoittaa, että hieman jäin miettimään noita teidän lauseita ja lähdin sitten tarkistuskäynnille klo 23 mieheni työpaikalle. Mieheni on paljon poissa kotoa arkisin, ja nyt taasen. Menin hänen työpaikalleen ja katsoin oliko hänen työautonsa siellä (on meinaan sen verran iso kuljetuskalusto), ja eipä ollut, mutta pakko myöntää, että epäilys jäi itää tuosta pettämisestä. Jotenkin olin varma että hänen autonsa olisi siellä ollut, eikä hän ole reissun päällä kuten sanoi, no se jää nähtäväksi, kuinka asian laita oikein on. En sitten tiedä miten pettäminen enää voisi vaikuttaa minuun, ja haluanko tietää. Jotenkin vain kun saman miehen kanssa on ollut yli puolet elämästä yhdessä (eli olen tällä hetkellä 41, ja yhdessä miltei 25 v), niin luulisi hänet tuntevan, mutta tulihan tuo erokin ihan yllätyksenä kuitenkin. Mutta jos nyt lähtisi unta yrittämään, huomenna työpäivä, en tiedä pitäisikö hakea sairaslomaa, tuntuu ettei millään jaksa...
omasta erosta on kulunut n 7kk virallinen ero vielä hakematta. 30 v yhdessä 28 naimisissa 3 aik lasta, monet näistä vuosista oli vaikeita. mieheni petti ilmeisesti minua jatkuvasti, mutta kuitenkin ero oli minulle kova asia. nyt vasta tuntuu, että elämä voi olla parempaa ilman häntä. tunnustan että olen ollut suurimman osan elämästäni läheisriippuvainen ja mieheni piti minua narsistisessa otteessaan. miehelläni on uusi nainen mutta viikottain hän haluaa minulta seksiä, se puoli toimi liitossamme tosi hyvin. alkuun harrastimmekin sitä mutta nyt en ole enään halunnut sitä hänen kanssaan,hyvä minä!hattua tarvii hänelle nostaa sitkeästä yrittämisestä. alkuun ajattelin etten mitenkään pärjää ilman häntä mutta, yllätys yllätys olen osannut hankkia oman kauniin asunnon, auton ja oman elämän. on mukava huomata pärjäävänsä itsellisesti, kaikesta huolimatta. onnea sinullekkin, kirjoita mitä kuuluu. huomaat pärjäväsi!