Olen mies joka on aina ennen tullut jätetyksi mutta nyt on toisinpäin, eli hyvin hyvin vahvasti olen päättänyt jättää tyttöystäväni elämään omaa elämäänsä, koska en koe saavani suhteelta sitä mitä toivon. (sama varmaan toisinkinpäin)
Onko mielekästä suorittaa jättäminen kauniilla kirjeellä, koska en missään nimessä voi sanoa sitä suoraan ihmiselle? Sähköpostit ja tekstarit ei tule kyseeseen, koska niissä se vasta kylmä kaiku onkin.
Kasatkaapa tähän viestiketjuun napakimmat erotempauksenne. Kiitos.
Onko mielekästä suorittaa jättäminen kauniilla kirjeellä, koska en missään nimessä voi sanoa sitä suoraan ihmiselle? Sähköpostit ja tekstarit ei tule kyseeseen, koska niissä se vasta kylmä kaiku onkin.
Kasatkaapa tähän viestiketjuun napakimmat erotempauksenne. Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ainoa oikea keino on puhua suoraan kasvotusten. Varaa aikaa siihen, että kumpikin saa sanoa kaiken mitä on sanottavaa. Varsinkin jos olette olleet pidemmän aikaa yhdessä, ei todellakan ole muuta vaihtoehtoa, jos yhtään kunnioitat toista. Paljon enemmän loukkaat muilla tavoilla. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Tsemppiä, kyllä se siitä! Muista, että olet valmis todella puhumaan ja kuuntelemaan. Kummankin täytyy saada sanottua kaikki mitä haluaa. Vain siten voitte kumpikin jatkaa elämäänne tahoillanne, kun ei jää mitään epäselväksi.
ei sitä muuten voi tehdä, kerää vain rohkeutta. Kyllä sillä toisella osapuolella on luultavsti muutama kysymys esitettävänä. Tsemppiä
Samaa kannatan minä, kasvotusten joudutte joka tapauksessa kun tyttö tahtoo kysellä kaikkea. Ikävä kyllä mikään kirje tai edes jutteleminen ei tule riittämään vaikka kuinka toivoisit. Ole valmiina sitten kun tulee kysymyksiä "mikä mussa on vikana" ja niin edelleen. Ei tule olemaan helppoa ellei toinen ole samaa mieltä suhteen lopettamisesta.
...vaan soittamasta, kyllä se lopulta tajuaa... kuten Harry Enfield sanoi.
Jos vähänkään miestä sinussa,niin ei todella ole muuta vaihtoehtoa.Mikään ei tunnu toisesta pahemmalta,kuin ettet mitään ilmoittais tai laittasit tekstiviestin kylmästi.
Minut jätettiin sähköpostin välityksellä..sanaakaan mun ei annettu puhua,ei edes puhelimessa.Hän sanoi vietissään,ettei pysty kanssani puhuun erosta.Eikä puhuttu,koska kunnioitin häntä.
Tosi pahalta tuntui tuo tapa.elä tee samaa kellekään,voi olla et joskus kopsahtaa vielä se omaan nilkkaan.
Jätin naiseni 4 kuukauden seurustelun jälkeen tekstivistillä. Sitten kännykkä kiinni, pari loiventavaa bisseä ja nukkumaan. Seuraavan aamuna avasin kännyn.. oliko muutama viesti ja ilmeisesti uneton yö hällä. No sain hieman palautetta sitten kun puhuttiin, eikä tuntunut enää minustakaan hyvältä. Nokitusten en pystynyt sitä tekemään, enkä kai pystyisi vieläkään. Sanokoon sitten joku ettei mussa ole miestä. No, jos vielä pitää jättää joskus niin sitten soitan.
Turha alkaa kenenkään moralisoida tästä enää, saarnat on kuultu..
suosittelen puhelinta..
Hyvä, että haluat kertoa asian. Niin moni mies vain häipyy eetteriin. Jos et kykene silmätysten asiaa sanomaan, niin kirjoita asiallinen kirje omin käsin.
Muista, että meille naisille on aina perusteltava ratkaisunsa. Pelkkä heippa ja känny kiinni on naiselle todella loukkaavaa. Tilanne on helpompi kestää jos mies osoittaa ottavansa tilanteen vakavasti ja on miettinyt asiaa järkevien perustelujen verran. Säästät naisen turhalta itkulta ja ihmettelyltä. Jospa se loppukeskustelukin on sen jäkeen helpompi toteuttaa. Rohkeutta vaan...älä pitkitä suotta jos olet asiastasi varma.
vedin kännit ja sanoin asian suoraan, kun en muuten uskaltanut. Kuullostaa typerältä, mutta ainakin toimii. En jaksanut enää pakkorakastelua ja muuta. Olo on helpottunut. Yksinäistä on, mutta johonkin tässä maailmassa aina sijoittuu!
olla sen verran munaa, että toisen satuttaminen tehdään naamatusten.
Jos siihen ei riitä pokka, nii sama laittaa vaikka se tekstari sitte.
Ei sellasta, että laitat 09.00 aamulla tekstarin, että pitää illalla juetlla jostai vakavasta. Kiva sen toisen koko päivä duunissa angsteilla. Sillee himassa kahdestaan, missä voi rauhassa jutella ja itkeä tirauttaa.
Joo, kuten useimmat vastaajat, olen ehdottomasti sitä mieltä, että parasta on kerätä voimansa ja rohkeutensa ja
sanoa sanottavansa kasvotusten. Jos se tuntuu aivan ylivoimaiselta, niin aloita näyttämällä tämä tänne kirjoittamasi viesti.
Itse tiedän tapauksen jossa nainen jätti lapun pöydälle työsta tulevalle miehelleen. Oli häipynyt miehen ollessa työssä, kerännyt kamppeensa, hommannut uuden asunnon, tyhjentänyt yhteiset pankkitilit ym. ja vain häipyi. Nyt vasta kun "lapusta" on kulunut lähes 15 v. on mies alkanut selviytyä, mutta vieläkään he eivät ole puhuneet asioita selviksi.
Kyllä se on kaikille paras ratkaisu lopettaa suhde arvokkaalla tavalla toista kunnioittaen.
Joo, kuten useimmat vastaajat, olen ehdottomasti sitä mieltä, että parasta on kerätä voimansa ja rohkeutensa ja
sanoa sanottavansa kasvotusten. Jos se tuntuu aivan ylivoimaiselta, niin aloita näyttämällä tämä tänne kirjoittamasi viesti.
Itse tiedän tapauksen jossa nainen jätti lapun pöydälle työsta tulevalle miehelleen. Oli häipynyt miehen ollessa työssä, kerännyt kamppeensa, hommannut uuden asunnon, tyhjentänyt yhteiset pankkitilit ym. ja vain häipyi. Nyt vasta kun "lapusta" on kulunut lähes 15 v. on mies alkanut selviytyä, mutta vieläkään he eivät ole puhuneet asioita selviksi.
Kyllä se on kaikille paras ratkaisu lopettaa suhde arvokkaalla tavalla toista kunnioittaen.
Me erottiin miehen kanssa ns. asiallisesti eli kasvotusten oltiin ja todettiin asia. Minulla oli viimeinen sana ja tein suhteesta lopun. Mies sitten otti ja pyyhkäisi ryyppäämään muutamaksi päiväksi... ei siinä mitään, asiaa oli vatvottu jo pidempään.
Ymmärrän hyvin sen kun sanot että naamatusten jättäminen ei tule kysymykseenkään. Jos asiaa ei ole aiemmin käsitelty niin en itsekään siihen kykenisi. Ja toisaalta, jos minut jätettäisiin yllättäen niin itse haluaisin sen tapahtuvan kirjeitse. Ei siis niin että: "En jaksa enää, lähdin nostelemaan, hauskaa loppuelämää ja sori" vaan asiallinen kirje jossa tulee esiin ajatukset mitkä on johtaneet tilanteeseen jne. Kyllä varmaan ymmärrät mitä ajan takaa. En haluaisi sitä tilannetta että mies kaivelisi varpaallaan reikää olohuoneen mattoon ja kröhisi vaivautuneena kun minä lukisin kirjettä eteenpäin ja ehkä menettäisin kontrollin kokonaan. Ehkä kuitenkin kirje kädestä käteen (siis sinun kädestä hänen käteen) ja sitten pois paikalta olisi hyvä asia. Tulisit takaisin kyllä (eikö vaan?) kunhan toinen on saanut rauhassa koota itsensä esittääkseen kommenttinsa aiheesta, sylkeäkseen naamallesi jne. Itse varmaan kirkuisin ja haukkuisin paskiaiseksi jolla ei ole pokkaa sanoa asiaa päin naamaa vaikka en itsekään sitä haluaisi.. mutta annettakoon anteeksi, jos ei jättäjällä ole helppoa niin vielä vähemmän sillä joka jätetään. Kivutonta tapaa tuskin onkaan, vaikka sulassa sovussa eroaisi niin aina se satuttaa. Voimia sinulle, voimia naisellesi ja kevättä päin!
...laitat edes sen kirjeen. Tulin juuri jätetyksi siten että kaveri vain "hävisi". Ei puhelua, ei tekstaria, ei sähköpostia, ei mitään. Lakkasi vastaamasta vain puhelimeen ja tekstareihin. Nyt on olo ollut hieman sekava kun ensin oli huoli onko kaverille tapahtunut jotakin vakavaa ja sitten tuli raivo ja lopulta ei voi kuin ihmetellä mitä oikein tapahtui.
Tämä se vasta julmin tapa jättää toinen vaikka suhde ei olisikkaan kestänyt kovin kauaa.
Mielestäni on tärkeintä se, että lopun tekee jedes ollain tapaa oli se sitten tekstari, puhelu, sähköposti tai kasvokkain. Vähän mihin itsellä rahkeet riittää ja mikä tapa itsellä toimii parhaiten. Tuo vain häviäminen jonnekin on pahinta kaikesta, kun ei tiedä.
Itse lopetin suhteen (siltä väliltä suhde) sähköpostilla riidan ja muutaman viikon mykkäkoulun jälkeen. Itselleni on luonnollisin tapa purkaa tunteita paperille ja halusin miehen tietävän miltä minusta tuntuu ja mikä suhteessamme minua häiritsi. Kasvokkain hän olisi supliikkimiehenä todennäköisesti perustellut ja mitätöinyt kaikki argumenttini. Kirjoitin ns. suuni puhtaaksi.
on varmasti käyttökelpoista soveltaa ihastukseni tapaa lopettaa seurustelun tapainen vienosti :" Juu-ei." Täytyy ihan ihmetellä sitä viisautta millä hän sanansa valitsi. Mitä se pohjimmiltaan tarkoittaakaan, mutta ei siihen voi loukkaantua, vaan poistuin ymmyrkäisenä takavasemmalle. No, se siitä. Mies, joka ei osannut sanoa juu tai ei.
Kylmästi! Ei selityksiä, ei mitään... ei tapaamista sen jälkeen. Laittoi vielä viestin jälkeenpäin, että ehkä sitten joskus... Nyt on sitten myöhäistä... Sain sydämeeni ikuisen haavan ja se jokin kuoli...
teeppä niin kuin kaveri, lakkaa vastaamasta puheluihin ja viesteihin. Älä enää koskaan puhu mitään, mene pois ja hups hei, ongelma oli ratkaistu. Se on tää vanha kikka, mitä ne harrastaa ja hyvin menee perille.
Sanoit, et olet mies, moni mies luulee olevansa mies, mut ei miehet noin jätä. Mieti ihan omalle kohdalles, miten se pitäs hoitaa.
No järkeevä on se ettet ainakaan täältä kysy neuvoa. Eiköhän kannattais kuhua sen jätettävän kanssa ja erota sovussa eikä foorumeilla kysellä neuvoja??
Eikö kannattaisi ainakin kesustella ensin mikä suhteessa on vikana ja miettiä yhdessä, onko asiaa mahdollista ratkaista jotenkin. Vaikka kuukauden koe-ajalla tai jotain. Jos suhde ja toinen ihminen on ollut yhtään tärkeä, ei saisi noin vain luovuttaa.