Olen huomioinut sen, että useat miehet pitävät salarakkaita eli vieraita naisia seksin lisäksi jonkilaisina keskustelukumppaneina. On asioita joita miehet eivät keskenään osaa/voi puhua, siihen tarvitaan naisen näkökulmaa.
Kun on kuulevana korvana miehelle kun hän kertoo omista pohdiskeluistaan parisuhteeseen jne. liittyen, miettii usein miksi he kertovat kaiken tuon? En tarkoita sitä, että olisin heihin seksisuhteissa. Mutta jotkut miehet ikäänkuin sekoittavat ystävyyden ja eroottiset tunteet toisiinsa. Heille sanon että tykätä saa muttei koskea. Mutta ymmärrän kyllä että joillakin naisilla kiusaus käy suureksi.
Meillä naisilla puolestaan on ystäviä joille kerrotaan ja keskustellaan mm. ongelmista. Naiset eivät ehkä tule ajatelleeksi että kaikki miehet ei pidä siitä - ystävä on enemmän kuin aviomies ja hänelle kerrotaan sellaisiakin intiimejä asioita, joista mies ei haluaisi kerrottavan. Loukkaantuessan he todellakin voivat etsiä itselleen "jonkun" - onhan vaimollakin.
Miten on? Olemmeko unohtaneet oikeiden ystävien merkityksen ja sotkeneet sen seksiin väärin perustein?
Kun on kuulevana korvana miehelle kun hän kertoo omista pohdiskeluistaan parisuhteeseen jne. liittyen, miettii usein miksi he kertovat kaiken tuon? En tarkoita sitä, että olisin heihin seksisuhteissa. Mutta jotkut miehet ikäänkuin sekoittavat ystävyyden ja eroottiset tunteet toisiinsa. Heille sanon että tykätä saa muttei koskea. Mutta ymmärrän kyllä että joillakin naisilla kiusaus käy suureksi.
Meillä naisilla puolestaan on ystäviä joille kerrotaan ja keskustellaan mm. ongelmista. Naiset eivät ehkä tule ajatelleeksi että kaikki miehet ei pidä siitä - ystävä on enemmän kuin aviomies ja hänelle kerrotaan sellaisiakin intiimejä asioita, joista mies ei haluaisi kerrottavan. Loukkaantuessan he todellakin voivat etsiä itselleen "jonkun" - onhan vaimollakin.
Miten on? Olemmeko unohtaneet oikeiden ystävien merkityksen ja sotkeneet sen seksiin väärin perustein?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö voisi samaa ajatusmallia käyttäen miettiä miksi se mies ei puhu vaimolleen ajatuksistaan? Eli siis miksi mies pitää kakkosta enemmän ystävänä kuin vaimoaan? Ei sen tarvitse aina lähteä siitä, että vaimo kertoo asioita naisystävättärilleen, vaan yksinkertaisesti miehen kyvyttömyydestä puhua. Luulen, ihan omakoht. kokemuksesta, että monet ongelmat avio- ym. liitoissa ratkeaisivat jos mies osaisi puhua puolisolleen. Mutta kun mies on monta kertaa NIIN mies ettei voi näyttää syvimpiä tuntojaan puolisolleen. Puoliso saa lähes anoa ja rukoilla, jotta toinen kertoisi mikä on vikana kun suhde ei toimi ja saa kerta kerran jälkeen mieheltä vastauksen: "ei mikään, kaikki on hyvin" ja samaan aikaan mies käy "terapioimassa" kakkosen luona. Kyllä tässä olisi mielestäni miehellä peiliin katsomisen paikka.
Nyt sitten joku fiksu tietenkin väittää, että kun me vaimot/puolisot olemme niin kamalia noita-akkoja, ettei meille yksinkertaisesti voi puhua, ilman että mäkätämme joka asiasta. No, miettikääpä te kritisoijat; kakkosella ja miehellä ei ole sitä arkea, lapsia, laskuja, kotia jaettavana. Vain ne hetkittäiset kohtaamiset ilman ylimääräisiä paineita. Onhan se silloin helppo olla ymmärtäväinen ja paapoa, kuunnella ja ymmärtää sitä mies ressukkaa, jolla on niin kamalaa kotona! Mutta miehen pitäisi tajuta, että jos hän haluaa parantaa suhteensa puolisoon, sitä ei todellakaan tehdä kakkosen sylissä vaan oman puolison kanssa keskustellen. Jos ei oman puolison kanssa pysty keskustelemaan, niin kyllä se suhde silloin jossakin kohtaa mättää. Enkä menisi syyttämään niitä vaimoja!
Tarkoitus ei ollut syyllistää yhtään ketään. Ei edes niitä puhumaan kyvyttömiä miehiä. Koska juuri nuo vuorovaikutustaidot on se puuttuva lenkki.
Vaikka se aviopuoliso on se tärkein mutta joskus on tilanteita, jolloin on vaikeaa puhua edes sitä vähää. On tulehtunut tilanne, patissa eikä näe metsää puilta. Asioihin pitää ja kannattaa ottaa etäisyyttä, joskus ulkopuolisen näkemys auttaa.
Miehet eivät lähde mielellään terapioihin, eikä niihin ihan tavallisissa ongelmissa kannata mennä. Turhan raskas koneisto kaikkeen. Miehet eivät osaa/halua jutella miesystäviensä kanssa. Johtuu kai miesten erilaisesta käyttäymiskultturista, ei siellä jakseta jauhaa ihmisuhdejuttuja toisin kuin naiset keskenään.
Sitäpaitsi siitähän on kysymys, joku mättää suhteessa, mutta mikä? Mitä teen? Miten eteenpäin? Eivät ne niin yksinkertaisia aina ole vastata. On ahdistunut paha olo, ihanaa kun edes joku kuuntelee.
Voisivatko miehet oikeasti etsiä ystäviä, vertaistukea tai muuta - eikä liittää sitä mitenkään sen alapään toimintaan?