Olen onnellisesti naimisissa ja olen ihastunut erääseen tuttavamieheen. Alussa mietin, miksi ihastuin tms. onko suhteessani joku vialla, mutta nyt olen tullut siihen ajatukseen, että antaa ihastuksen kummitella mielessä, eiköhän se sieltä jotenkin lähde, vaikka kulumalla. (: Ja eipä tuo ole omaan suhteeseni vaikuttanut mitenkään.
Olen miettinyt, miksi ihastuin juuri tähän mieheen, sillä hänen käyttäytymisensä ja hänen jotkut kommentit vaimostaan saavat minut todella ihmettelemään. Hänessä on siis useita piirteitä, joita en omalta mieheltä halua, enkä usko millään, että esim. yhteiselämä tuon miehen kanssa olis läheskään yhtä onnellista kuin oman mieheni kanssa. Ehkä juuri se, ettei voisi nähdä tulevaisuutta ihastuksen kanssa tai näkee hänessä huonoja puolia, tekee sen, että ihastus on ns. turvallinen, eli ei ole johtamassa tekoihin missään vaiheessa. On vain luonut sen oman haavekuvan siitä ihmisestä mikä ei vastaa todellisuutta.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Onko kenelläkän vastaavia kokemuksia?
Olen miettinyt, miksi ihastuin juuri tähän mieheen, sillä hänen käyttäytymisensä ja hänen jotkut kommentit vaimostaan saavat minut todella ihmettelemään. Hänessä on siis useita piirteitä, joita en omalta mieheltä halua, enkä usko millään, että esim. yhteiselämä tuon miehen kanssa olis läheskään yhtä onnellista kuin oman mieheni kanssa. Ehkä juuri se, ettei voisi nähdä tulevaisuutta ihastuksen kanssa tai näkee hänessä huonoja puolia, tekee sen, että ihastus on ns. turvallinen, eli ei ole johtamassa tekoihin missään vaiheessa. On vain luonut sen oman haavekuvan siitä ihmisestä mikä ei vastaa todellisuutta.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Onko kenelläkän vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
mitä tarkoitit.
Itselläni lähes samanlainen kokemus ja se kyllä menee ohi kun ei ala mitään tämän ihastuksen kanssa.
Tsemppiä ja keskity enempi omaan toimivaan suhteeseesi.
Ymmärrän myös aivan täysin tunteesi. Itse on onnellisesti naimisissa. Suhde on kestänyt jo 15 vuotta. Olemme tavanneet nuorena ja kasvaneet yhteen. Suhteen aikan minulla on ollut muutama lyhyt ihastuminen ja yksi pitkä aikainen. Lyhyissä ihastumisessa tunne on saattanut kääntyä myöhemmin aivan päälaelleen ts. en ole jälkikäteen voinut ymmärtää miksi ihastuin. Tässä pitkäaikaisessa tunteet välillä laimenevat ja välillä vahvistuvat. Näemme onneksi tämän henkilön kanssa todella harvoin. Yhdenkään ihastuksen kanssa en ole koskaan halunnut vakavaa suhdetta, mutta joku on vetänyt ja lujaa puoleensa. Kaikilta ihastuksilta olen saanut vastakaikua tunteilleni, mutta fyysisesti olen ollut miehelleni täysin uskollinen. Ajatuksissa ja puheissa en...:-(
Tämmöistä tämä elämä kai vaan on. Täytyy vain tietää omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Voimia sinulle ja sitkeyttä taistella halua vastaan. Itse olen ainakin ollut aina todella tyytyväinen siihen, että olen pystynyt hilitsemään itseni. Ja onneksi sitä välillä aina ihastuu tuohon omaan mieheensäkin, sen rakkauden lisäksi ;-)
pysyvä, siis liitosta puolisosi kanssa. Olet kenties oivaltanut jotain todella tärkeää:
Avioliiton solmiminen ei anna vakuutusta ja suojaa ihastumisilta, mutta pitää tietää ja tajuta vastuunsa toimissaan. Teot on ne mitkä puhuvat, ei pelkät tunteet. Ilmeisesti on edes yksi nainen lisäkseni, joka tajuaa, ettei järjellä käyvä ihminen ole pelkästään tunteittensa ja halujensa vietävänä.
Se, kun joskus kuulee sanottavan, ettei voi itselleen mitään,kun on niin rakastunut, on epäpätevin mutta ehkä käytetyin veruke sille, ettei kuuntele järjenääntään, ja toimi sen mukaisesti.
..on se alkoholi, mutta järjellä käyvä ihminen ei hakeudu tilanteisiin, jossa ei pysty kontrolloimaan itseään tai alkoholin käyttöään.
Niin ja olen tosiaan mies, jolla on myös noita ihastumisia ja huomaan välillä joidenkin naisten osalta ihastumista minuun, mutta mahdollinen flirttikin jää aina niin kevyeksi, ettei tule väärinkäsityksiä puolin tai toisin. On aina mukava huomata sitten ihastuksen mentyä ohi, että se oma vaimo on sittenkin se kaikkein ihanin ja rakkain.
Mielenkiintoinen ketju, meinasin eilen avata ihan samanlaisen... :D
Olen myös onnellisesti naimisissa ja on lapsikin, mutta silti... Satuin ihastumaan tuttuun naiseen, aluksi mielsin tuntemukset vain pöljäksi ihastumiseksi, eihän siinä ole mitään järkeä ajattelin. Mutta joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että ihastumisen tunne on välillä laimentunut ja välillä vahvistunut, minulla samoin.
Olen myös miettinyt miksi näin on käynyt? Miksi juuri hän? Eihän tässä ole mitään järkeä? Ja olen vaan todennut, että ei tunteilleen voi mitään.
Tuntuu vaan hullulta, että näin voi käydä. Mutta niin kauan asiat on OK, kun tunteet pysyy vaan ajatuksissa. Eiköhän tämä tästä ajan kanssa, kulumalla... :D
vastauksista! Helpottavaa kuulla, että joku ymmärtää mitä tarkoitan, vaikka asiaa tuntuu olevan vähän vaikea ihan taysin kuvailla. (:
Ihastuksissa on myös se pointti, että tuleeko siltä toiselta osapuolelta jotain "vastakaikua" tai merkkejä ihastumisesta, vai onko asia vain yksipuolista. Minulla on niin, että ainakin jonkintasoinen ihastuminen on molemminpuolista. Sitä ei olla ääneen sanottu, mutta jotain meidän välillä on. Tämä kyllä tietysti voimistaa tunnetta mielessäni ja siksipä olisikin parasta olla näkemättä ja kuulematta ihmisestä mitään, kai. Mutta sehän se vasta outoa olisikin, ettei enää pidettäisi yhteyttä tai nähtäisi, kun niin on tehty jo kauan, tuttuja kun ollaan...
Ymmärrän oikein hyvin.
Mulla vaan tilanne, jossa ihastuksen kohde ei tiedä mitään, ainakin luultavammin ei tiedä ja se laimentaa myös minun tunteitani. Jos tämä nainen antaisi jotain vastasignaalia niin voisi olla paljon erilaisempi tunne. Joku viisas sanoi joskus, että tieto lisää tuskaa ja sitä sanontaa voisi soveltaa tähänkin.
Olen onnellinen näinkin ja se riittää. Mutta silti ihastuminen on kyllä vaihteleva tunne arkeen.. :)
Ihan hullua... Tapasin tämän naisen johon olen ihastunut ja hänen seurassaan ei oikeen osaa käyttäytyä korrektisti, käyttäytyy juuri sellai typerästi, esittävästi niinkui ihastuneena tekee... Varmasti tajusi asian laidan. Eihän siinä tietysti mitään, itsestään siinä vaan pellen tekee, mutta silti... Ja tiesin tapaavani hänet ja mietin että olen ihan normaalisti, mutta ei. On se ihmismieli arvaamaton...
Olenkin miettinyt, että käynkö jotain muutoksen aikaa elämässäni. Avioliitossa kaikki on hyvin, mutta jotenkin sellai tasaisesti, ei mitään uutta näköpiirissä. Luulenkin että tämä ihastuminen johtuu juuri siitä, että hakee jotain uutta elämään.
Olen nainen ja ihastunut myöskin. Viestittelemme joskus jotain tämän miehen kanssa ja aina jutut menee jotenkin vihjaileviks, vaikka kumpikin asian huumorilla vaan tarkottaa. Olen kuitenkin miettinyt onko noiden viestien takana molemmilla kuitenkin jonkinlainen erityinen tunne toista kohtaan. (minulla siis ainakin on, mutta miehestä en tiedä, josko hän vaan on sellainen vihjailija kaikille naisille). Aina kun tapaamme, jutut ovat ihan tavallisia ja olemme jotenkin jännittyneitä toistemme seurassa, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Viesteissä on helppo heittää läppää asioista..
Joo, kyllä ihastua voi sellaiseenkin mieheen/naiseen, josta kuitenkin näkee piirteitä, joita ei hyväksyisi tai jotka jopa ärsyttävät. Ihastumisen tunteet voivat tulla ja mennä rauhassa. Analysoida voi tietysti sitä, mikä ihastumisen tunteen takana on? Onko omassa parisuhteessa jotain sellaista tarvetta, joka jää tyydyttämättä ja tällä ihastuksen kohteella sitä on esim. eroottinen vetovoima tms.
Itse olen ihastunut erääseen tuttavamieheen myös. Meillä on ollut yhdessä hauskaa useat kerrat, ja tunnelma on aina hyvä kun tapaamme. En silti ajattelekaan pettäväni miestäni. Itseasiassa ihastuksen myötä omat tasapaksut tunteeni ovat heränneet ja tajuan taas ilot, surut, ym. Jopa oma mies näyttää seksikkäältä ja haluttavalta taas. Eikö ole outo tämä ihmismieli! En voi käsittää. Ihastuminen toiseen on herättänyt tunteet omaa miestä kohtaan. Ja ihastumisen kohteelle en taatusti ikinä aio kertoa asiasta mitään :).
Sua voi onnitella! Löysit elämääsi sisältöä ja eroottista energiaa, jonka suuntaat omaan mieheesi sen sijaan että seikkailisit vieraissa. Samalla voi tietysti onnitella miestäsi joka varmasti hyötyy ja nauttii uudistuneesta vaimostaan.
Luulinpa minäkin, että tasapaksuus olisi ainoa tunne-elämys jonka keski-ikä voisi tarjota, mutta tämä käsitys on viime aikoina osoittautunut aivan vääräksi. Nyt mennään laidasta toiseen, mikä tietenkin on melko kuluttava elämäntapa, mutta tarjoaapa ainakin vaihtelua.
nautiskelen ihastuksen tuomasta tunteesta ja kutkutuksesta vatsan pohjassa aina välillä kun näen hänet tai viestitellään. Oma mies on kuitenkin se, jota en koskaan mihinkään vaihtaisi. Sitäpaitsi useimmilla meillä on pelkkä haavekuva ihastuksesta, eikä todellisuus useinkaan ole sitä mitä mielikuvissa luodaan..
vähän kade kun pystytte noin positiivisella mielellä olemaan, vaikka olette ihastuneet, itse syyllistän itseäni joka päivä ja täytyy myöntää, itkenkin usein. Kuitenki tiedän rakastavani miestäni ja lapsiakin on, sekä rutkasti yhteisiä muistoja. Mieheni kanssa pystyy yleensä puhumaan asiasta kuin asiasta ja meillä on samat elämän arvot.
Päätän aina etten ajattelisi sitä toista miestä, jonka kanssa en ole pettänyt miestäni, mutta vuosien aikana nähnyt ja jutellut, no joskus nuorempana pussailtiin. Täytyykin ottaa teistä mallia, tuli heti positiivisempi olo, enkä ole ainoa, sekin jo helpotti.