tausta: minä 36, mies 40. Tunnettu 14 vuotta, silloin joskus olin kovin ihastunut, emme kuitenkaan koskaan varsinaisesti seurustelleet, enemmänkin olimme erittäin hyviä ystäviä. Seksiä satunnaisesti. Silloin itselleni kriteeriksi riitti: hyvännäköinen mukava.
Nyt sitten 10 vuoden tauon jälkeen (molemmat tahollaan olleet avoliitoissa), olemme törmänneet, noin vuosi sitten.
Muutaman kerran olemme nähneet, viestitelleet ja soitelleet paljon. Molemmat olemme sinkkuja, kiireisiä sellaisia :(
Olen tulkinnut että hän toivoisi jotakin enemmän kuin ystävyys (nyt ei ole ollut seksiä, kummankin puolista vihjailua siihen suuntaan kyllä), vain hellää varovaista lähellä oloa. Minä en tiedä mitä haluan. Hyvännäköinen hän on edelleen, ja itse asiassa kaikki on kohdallaan! Niin ajatusmaailma kuin seksuaalinen vetovoimakin.
Ongelma: haluan seurustella, haluan löytää sen "oikean", haluan mennä ihan sekaisin :) mutta olemmekohan me vain ystäviä? Pystynkö muuhun? haluaisin testata (yhteinen yö), sittenpä tietäisi aamulla mikä fiilis on. Mies kuitenkin selvästi jännittää kanssani, joten en viitsi ehdotella, jos sitten "ei tunnukaan missään".
Onko kenelläkään ollut vastaavaa kuviota? Oliko se sittenkin muutakin kuin ystävyyttä? Ajattelen niin että jos nyt baarissa tapaisin tämän miehen, niin ihastuisin heti.
Jos se nyt sitten on tämä, niin tässäkö se sinkkuelämä sitten oli? Mitä jos ensi viikolla tapaankin vielä kiinnostavamman? Kunnioitan tätä miestä kuitenkin niin paljon, etten missään tapauksessa häntä halua loukata.
Petyin silloin vuosia sitten häneen (vaikka ei koskaan mitään luvannutkaan), mutta juuri kun "seurustelimme", niin sitten ei seurusteltukaan. Molemmilla meillä oli useampi deitti samaan aikaan, puhuimme näistä asioista avoimesti jo silloin. Joku viikko meillä oli kiihkeää, sitten taas aivan platonisia ystäviä... onkohan mulle jääny joku trauma hänestä/suhteemme laadusta? ;-)
Hän on nykyään vielä parempi "saalis" kuin aiemmin; tietenkin kun on aikuistunut ja parisuhteessa pitkään elänyt. On siis järkevämpi.
kokemuksia, kommentteja, please.
Nyt sitten 10 vuoden tauon jälkeen (molemmat tahollaan olleet avoliitoissa), olemme törmänneet, noin vuosi sitten.
Muutaman kerran olemme nähneet, viestitelleet ja soitelleet paljon. Molemmat olemme sinkkuja, kiireisiä sellaisia :(
Olen tulkinnut että hän toivoisi jotakin enemmän kuin ystävyys (nyt ei ole ollut seksiä, kummankin puolista vihjailua siihen suuntaan kyllä), vain hellää varovaista lähellä oloa. Minä en tiedä mitä haluan. Hyvännäköinen hän on edelleen, ja itse asiassa kaikki on kohdallaan! Niin ajatusmaailma kuin seksuaalinen vetovoimakin.
Ongelma: haluan seurustella, haluan löytää sen "oikean", haluan mennä ihan sekaisin :) mutta olemmekohan me vain ystäviä? Pystynkö muuhun? haluaisin testata (yhteinen yö), sittenpä tietäisi aamulla mikä fiilis on. Mies kuitenkin selvästi jännittää kanssani, joten en viitsi ehdotella, jos sitten "ei tunnukaan missään".
Onko kenelläkään ollut vastaavaa kuviota? Oliko se sittenkin muutakin kuin ystävyyttä? Ajattelen niin että jos nyt baarissa tapaisin tämän miehen, niin ihastuisin heti.
Jos se nyt sitten on tämä, niin tässäkö se sinkkuelämä sitten oli? Mitä jos ensi viikolla tapaankin vielä kiinnostavamman? Kunnioitan tätä miestä kuitenkin niin paljon, etten missään tapauksessa häntä halua loukata.
Petyin silloin vuosia sitten häneen (vaikka ei koskaan mitään luvannutkaan), mutta juuri kun "seurustelimme", niin sitten ei seurusteltukaan. Molemmilla meillä oli useampi deitti samaan aikaan, puhuimme näistä asioista avoimesti jo silloin. Joku viikko meillä oli kiihkeää, sitten taas aivan platonisia ystäviä... onkohan mulle jääny joku trauma hänestä/suhteemme laadusta? ;-)
Hän on nykyään vielä parempi "saalis" kuin aiemmin; tietenkin kun on aikuistunut ja parisuhteessa pitkään elänyt. On siis järkevämpi.
kokemuksia, kommentteja, please.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vastaavaa kuviota, joten siltä osin en voi auttaa. Omalla kohdallani tiedän, että ystävyyden ja ihastumisen väli on niin iso, että en usko että pystyisin ihastumaan ihmiseen, jonka olen jo luokitellut ystäväksi. Ja koska itse olen vankkumaton jalat-alta-ihastumisen kannattaja, niin en itse myöskään haluaisi tyytyä kehenkään vain siksi, että haluaisin seurustella tai että joku olisi hyvä "saalis".
Kun en ole varma siitä "luokittelustani"... olen ollut siis todella ihastunut häneen (vuosia sitten), ja en silloin ajatellut häntä pelkästään ystävänä.
Nytkin tämän vuoden aikana mitä olemme olleet yhteyksissä, haluaisin enemmän. Vai haluanko? Huomaan vain ajattelevani häntä lähes koko ajan, ja toivoisn että tapaan jonkun toisen, eikä tarvitsi näin vakavasti ajatella. Näin olen toiminutkin.
Niin, koska en ole tyytynyt vähempään ja periaatteenani on aina ollut "yksin mielummin kuin huonossa suhteessa", yksin siis olen edelleen.
Ja tuosta "saalis" -sanasta, tarkoitin lähinnä sitä että hän on kaikin puolin sellainen kuin mieheni toivoisin olevan: johon kannattaa panostaa, josta kannattaa pitää kiinni. Ei niinkään varallisuudeltaan hyvä saalis.