Äskettäin paljastui, että vaimoni on pettänyt minua kahden vuoden ajan klassisesti työkaverin kanssa. Kaveri on naimisissa oleva kahden lapsen isä, johon vaimoni sanoo hänellä olevan syviä tunteita. Asian paljastuttua en saanut lähdettyä pois, vain jäin asumaan saman katon alle, eivätkä vaimoni ja toinen mies tietääkseni tapaile Nukumme edelleen samassa sängyssä ja arki sujuu hyvin. Ajattelimme miettiä asioita hetken ja päättää sitten mitä tehdä. Itse rakastan häntä edelleen, vaikka en tiedä pystynkö ikinä antamaan tuota tekoa anteeksi. Hän puolestaan sanoo, että tunteet minua kohtaan ovat piilossa ja hän tarvitsee aikaa. Kiusaanko itseäni turhaan vai onko meillä vielä toivoa?
Ero vai onko vielä mahdollisuus
cuscus
232546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei varmaan kukaan pysty heti ajattelemaan terveesti tuossa tilassa. Annat hänelle aikaa ja itsellesi???Unohtamaan et pysty.Teillä voi mennä muutama vuosi suhtkoht hyvin ja asia pysyy piilossa,kunnes taas kupla puhkeaa. Et pysty enää luottamaan häneen ,sinusta tulee pikkuhiljaa vainoharhainen vaimoasi kohtaan.Kaikki ei mene niinkuin elokuvassa. Alat tehdä eropäätöstä itsesi kanssa jo muutaman kk päästä. Huomaamattasi kaikki kääntyy eduksesi ,annat vain ajan kulua. Lueppa täältä näitä kirjoituksia,niin huomaat ettet ole ainoa.
Minua ja eroani tämä lukku auttoi tosi paljon ja olen kiitollinen,että mun juttujani jaksoi joku lukea ja kannustaa. Olen jo asian yläpuolella eikä minua kiinnosta kuka saa kiksejä kenenkin kanssa.
Toivon sinulle jaksamista tämän asian kanssa. Ala katsoa vaimoasi uudella tavalla.Äläkä usko hänen jokaista sanaansa,yleensä petturit osaa valehdella kirkkain silmin,joten ole varautunut kaikkeen . Yritä jaksaa.
Ei mitään hätiköityjä ratkaisuita nyt. Annat ajan kulua, syöt hyvin ja ulkoilet. Jos tulee unipulmia, niin keskustele asiasta lääkärin kanssa, mutta kieltäyty unipillerien pysyvästä avusta.
Edellinen kirjoittaja oli oikeassa. Jos olet itse ollut kunnon mies (ei-alkovammainen, uskoton), on avioero väistämätön. Naaraasi oli häikäilemätön lumppu, joka täysin tietoisesti harhautti sinua kaksi vuotta; mitä todennäköisimmin myös syyllisti tuona aikana.
Mutta tärkeintä nyt noin kolmeen kuukauteen. Kokoa hiljalleen itsesi. Luo suunnitelma. Pohdi omaisuudenjakoasiat. Ja iske sitten kun on sen aika ja sinulla on voimia.
Tärkeätä on vielä se, ettet riitele etkä ala asiasta keskustelemaan. Moinen lumppu pyörittää hetkessä asiat ymmärrettäväksi. Jos niin käy, yritä kiinniottaa ydin: hän petti ja harhautti sinua kaksi vuotta, ihmistä jonka paras ystävä ja rakastettu hänen olisi pitänyt olla.
Joo, en itse ole pettänyt enkä juokaan kyllä ongelmaksi asti. Ongelmanmme on ollut jonkinasteinen tunnetyhjiö, ainakin vaimoni puolelta, jota on jatkunut jo kauan. Kuten aikaisemmat mainitsivat, parasta lienee ottaa vähän aikaa tilanteeseen ja selvitellä omaa päätä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin rakkautta vaimoani kohtaan, mutta eiköhän asia selkiydy ja uudelleenmuotoudu ajan myötä. Kyllä varmaan vaimonikin saa asian selväksi omassa päässään ajan myötä. Sen olen kuitenkin päättänyt, että liian helpoksi en asiaa hänelekään tee olemalla itse se joka suhteesta lähtee...
omalla kohdalla suhteen jatkaminen vaimon pettämisen jälkeen tuntui hyvältä idealta, mutta ei se perkeleen mustasukkainen ajatusralli vaan ottanut loppuakseen, välillä meni hyvin ja sitten alkoi taas ahistaa. pari vuotta meni ja oli elämäni paras päätös jättää vaimoni.vieläkin vituttaa, ja välillä tosi paljon, ajatus siitä että on huonompi kuin joku muu mies.ei kai muuta kun aikaa,aikaa.
nainen. Tosi hyvin saat kannustusta kohtalotovereiltasi. Jos olisit nainen, sinua ilkkuisi ja pilkkaisi "kakkosten" lauma ! Todella tuntuisi kummalliselta, jos miehet hyökkäisivät kimppuusi ilkkuen (paitsi tuo koiranpissittäjä hahattelija, niin voihan hän olla myös nainen).
Olen itse kitunut kaksi vuotta suurimmaksi osaksi lasten takia (toinen sairastaa vaikeaa tautia, joka vaatii stabiileja olosuhteita). Nyt alan olla siinä pisteessä, että heti kun on mahdollista lähden.
Kovistelin puolisoani,joka väittää rakastavansa ja haluavansa jatkaa, mutta ei juurikaan ole tehnyt mitään korjatakseen tekostensa seurauksia. Päätin, tämä on viimeinen kerta, en enää pyydä,anele, vaadi, velvoita. Päätin sen hiljaa mielessäni.
Mieheni selvästi vaistosi jotain tapahtuneen. Taisi tulla hätä, se voi lähteä ihan oikeasti.
Aivan samoin kun silloin pettäessään ei lainkaan tajunnut mihin helvettiin itsensä ja muut raastaa, aivan samoin hän ei ilmeisesti ole lainkaan uskonut, että minä voin lähteä ja lapset haluavat lähtä kanssani.
Jos sinulla on tilanteet sellaiset, että voit lähteä olet vapaa. Se vaimosi "tunteet piilossa" on tuttua tekstiä sanasta sanaan. Piilossapa ovat pysyneet hyvinkin. Tsemppiä sinulle ja kyllä se aurinko vielä hymyilee vaikka joskus on niin vaikea siihen uskoa.
Kirjoitin tuossa alussa sinulle henkisestä shokista. Kun mainitsit,että rakastat vaimoasi?Minulle heräsi eräs kysymys sinulle:onko se rakkautta vai onko se sinulle päähänpinttymä rakkaus.Elikkä rakastatko vain koska olet joskus ollut rakastunut ko.henkilöön.???
Minähän luulin olevani rakastunut,niinpä en ollutkaan kun tuli julki hänen petturuutensa.Muutaman kk olisin ollut tekemään mitä vain, että hän palaisi..nyt olen huomannut..hän palaisi,,,mutta kun minun tunteitani tapettiin 3 pitkää vuotta ja pidettiin täysin narrina ,ei paluuta ole enään. Ihmeellinen juttu,niin tulee sinullekkin käymään.
Ei ihmisen tunteilla saa leikkiä monta vuotta.Tunteet kuolevat pala palalta,nytkin sinulta on joku särkynyt vaan et nyt tässä tilassa huomaa sitä.
Täältä löydät kohtalontovereita..JAKSAMISTA SINULLE.
Otan osaa.
Kyllä valitettavasti kaikki mainitut kommentit pitävät paikkaansa.
Itselleni kävi juuri samoin,minä puupää vaan rakastin sitä naista silti,lopultahan se eukko lähti kumminkin.
Ainoa joka kärsin olin minä,harhakuvissani raastoin sydämmeni rikki.
Suosittelen että teet itsellesi selväksi asian,aloitat jo nyt surutyön.
Käytä vapaa energiasi uuden elämän suunnittelemiseen,hoida pikku hiljaa asiasi siihen malliin että voit lähteä.
Kun olet saanut asiasi kuntoon joudut tekemääm sydäntä särkevän miehen työn,ilmoittamaan pettäjä vaimollesi että haluat pikaisen eron ja piste.
Sinun on ymmärrettävä vaan se tosi asia että pettäjä pettää uudelleen,hän vaan lataa akkujaan tällä hetkellä.
Älä usko vaikka hän kuinka sinulle uskottelisi,koska sinä olet se joka joutuu eniten lopulta kärsimään,vaikket sitä kenties tällä hetkellä ymmärtäisikään mutta ymmärrät sen joskus myöhemmin.
Pettäjän luonne kun on siitä eriskummallinen että kerran anteeksi saatuaan hän ymmärtää saavansa samalla luvan toistaa asia jos tilaisuus tulee,ja tietää samalla olevansa suhteessa herra.
Tyyliin ,eihän siitä nyt niin pahaa seurannutkaan.
Suhteen perusta on luottamus,ja kun se rikotaan ei mikään palaa ennalleen.
kaheli koira.
...wttä minulle käy samoin. Olisin tehnyt aivan mitä tahansa, että puolisoni palaisi. ... no nyt se on on palaamassa, mutta enpä tiedä on ko enää mitään järkeä ... minua on tässä vuosien varrella harhautettu ja petetty niin monta kertaa ... en näytä olevan ainoa mies, kyllä ne naisetkin osaa.
Mitähän se muuten tarkoittaa, että "tunteet piilossa", sitä samaa se oma puoliskonikin hokee. Milestäni se on niin, että ne joko on tai ei ole.
Olen aivan samassa tilanteessa. Narautin vaimoni vieraista 3kk sitten ja koko maailma romahti. Olin aavistellut jotakin jo yli vuoden ja syksyllä päätin kaivaa totuuden esiin. Se kuinka sen tein ei ollut kaikkien lakipykälien mukaista ja olin joutua rosikseen tämän takia, ei vaimon vaan vaimon puuhakaverin (ei petikaveri vaan toinen samanlainen "kiltti" vaimo) toimesta. Se mitä selvisi oli todella lamauttavaa. Panoja oli harrastettu ja monien miesten kanssa. Todellinen munahaukka-pari.
Kun asia selvisi keräsin repullisen vaatteita ja muutin pois. Tarkoitus oli hakea loput myöhemmin kunhan olotila hieman paranisi. Kotiin jäi kolme lasta joka tuntui todella pahalta. Jättää lapset nyt tuollaiselle naiselle. Asustelin motellissa neljä päivää ja illat kuluivat vaimon tekstareihin vastaamiseen. Oli kuulemma todella pahoillaan ja oppinut virheistään eikä ikinä enää pettäisi. Jotenkin tuntui että aivan liian myöhään oli tuo nainen alkanut ajattelemaan.
Kolmen päivän kuluttua suostuin jo tapaamaan vaimoni ja seuraavana päivänä muutin takaisin. Ajattelin tai ehkä ennemminkin uskottelin itselleni että tästä selvitään. Eihän se käytössä kulu ja perhe ja lasen hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Se mitä en silloin ajatellut oli oma hyvinvointi.
Nyt 3kk tapahtueesta olen henkisesti aivan loppu. Työni kärsii todella paljon ja oikeastaan odottelen koska pomo palauttaa verokortin. Kotona on ollut hyviä päiviä jolloin ei ole vituttanut niin paljon ja välillä on päiviä jolloin vituttaa todella paljon. kuitenkin aina vituttaa eikä ole vieläkään kulunut päivääkään että en olisi ajatellut asiaa.
Sosiaalinen elämäni on tyrehtynyt täysin. En halua nähdä kavereita, sukulaisia tai yleensäkään ketään. Olen muuttunut todella sulkeutuneeksi ja kyyniseksi. Yritä nyt näillä eväillä parantaa kariutunutta parisuhdetta.
Yksinkertaistettuna ELÄMÄ ON PASKAA.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tämä elämä aloittaa uusi?
Meidän tilanne on sellainen, että avioeron I-vaiheen paperit on jo jätetty. Itse asiassa ne jätettiin jo hiukan ennen kuin totuus paljastui. Ilmeisesti vaimoni oli kyllästynyt henkisesti koko tilanteeseen, sillä tiedän että hän on jollain tasolla jättämässä myös tätä toista (ei siis vaimoni puheissa vaan tiedän sen muuten). No aika näyttää mihin suuntaan asiat etenee. Varmastikin kaikkien ajatukset selkeytyvät muutaman kuukauden kuluessa, täytyy vain lopettaa turha pilvilinnojen maalailu ja koettaa luottaa tulevaan...
edelleen, siitä voit olla varma. Todennäköisesti harrastaakin sitä työpaikallaan. Mikäli sinä edelleen rakastat petollista puolisoasi niin tässä ei auta muu kuin seuraavat toimenpiteet:
-jompikumpi heistä vaihtaa työpaikkaa tai irtisanoutuu heti,
-sinä ilmoitat puolisollesi että valinta kumman kanssa hän haluaa elää tapahtuu nyt (eikä huomenna),
-mikäli hän valitsee toisen niin hän menee ulos talosta heti (tai viikon sisällä),
-puolisosi lupaa olla olematta missään tekemisessä tämän ihmisen kanssa (ei tapaa, puhu puhelimessa tai sähköpostitse) vähintään kolmeen vuoteen,
-puolisosi tulee kanssasi parisuhdeterapiaan.
Usko minua, olen käynyt vastaavan läpi. Tärkeintä on että toimit sillä muuten jäät aisankannattajaksi. Jos haluat hyysätä toisen miehen panopuuta niin mikäs siinä sitten, senkun vain hyysäät mutta älä sitten valita. Maailma on täynnä tasapainoisia rakastavia kunnollisia naisia. Kyse on siitä, mihinkä joukkoon puolisosi haluaa kuulua, naisten vai vosujen remmiin?
..noihin kommentteihi!!
Ja se päätös on tultava heti. Ei mitään piilossa olevien tunteiden etsintää cuscusin vaimon tyyliin.
Puolisoni rakastui työtoveriinsa ikäkausikriisissään. Sivusuhde kesti toista vuotta, sitten hänen oli siitä kerrottava minulle. Avioliittomme syöksyi syvälle kriisiin, eropaperitkin teimme ja muutin pois kotoa. Eihän erosta mitään tullut ja palasin muutaman kuukauden päästä kotiin. Vaikeaa oli, mutta nyt kahden ja puolen vuoden päästä tuntuu, että oli hyvä ettemme eronneet. Toinen vakuuttaa rakkauttaan ja elämme ihan hyvää elämää yhdessä.
Ihmisellä on erilaisia kriisejä ja niiden tuoksinassa saatamme rakastua johonkin toiseen. Rakastuminen kestää korkeintaan kaksi vuotta, sitten se joko hiipuu tai muuttuu oikeaksi rakkaudeksi. Ihminen voi rakastaa kahta yhtä aikaa.
Pettämisen jälkeen suhteen voi rakentaa uudelleen. Petetyn ja pettäjän on molempien aidosti haluttava sitä. Kaikki tunteet, viha ja inhokin on käytävä läpi. Petäjän on pystyttävä osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen - yhden virheen voi sallia, mutta se toinen tietäisi suhteen loppumista.
Ei parisuhde vaihtamalla parane. Toisessa suhteessa me vain otamme opiksi ensimmäisen virheistä - on mahdollista ottaa opiksi myös siinä ensimmäisessä suhteessa.
olen samaa mieltä kuin sinäkin, Pohdiskelija.. mm. rakastumisen kestosta ja kriiseistä ja tärkein pointti oli tuo, että pettämisen jälkeen molempien on haluttava aidosti suhteen uudelleen rakentamista. Itse petin puolisoani, rakastuin totaalisen täysillä toiseen mieheen, ja päätin kuitenkin jättää hänet ja jatkaa puolisoni kanssa lähinnä pienten lastemme ja pitkän suhteemme takia. Suhteemme ei koskaan palannut ennalleen eikä edes lähellekään sitä, koska minä en oikeasti tahtonut sitä. Tunteeni puolisoani kohtaan olivat viileät jo silloin, kun rakastuin toiseen (muutenhan niin ei olisi käynytkään) eikä tunteitaan voi pakottaa. Päädyimme eroon muutaman vuoden riideltyämme ja se oli tähänastisen elämäni parhaimpia päätöksiä.
Mielestäni parisuhde voi parantua vaihtamalla, ja usein ihminen on onnellisempi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Minusta tuntuu, että vaimosi oli tosissaan rakastunut tai ihastunut tähän toiseen ja siksi tunteet sinua kohtaan ovat nyt piilossa. Jos haluat jatkaa hänen kanssaan, niin anna hänen tehdä "surutyönsä" salasuhteen päättymisestä rauhassa, älä odota hellyydenosoituksia tai rakkaudentunnustuksia äläkä painosta häntä. Älä muistuta pettämisestä koko ajan, yritä keskustella siitä rakentavassa mielessä ja mahdollisimman vähän jos on pakko puhua.
Voi myös olla niin, että tulet pettymään. Ehkä hänen tunteensa sinua kohtaan olivat muuttuneet jo ennen pettämistä eikä hän enää pysty rakastamaan sinua. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: odottaa ja antaa ajan kulua, sitten näet tuleeko suhteenne ennalleen vai onko ero ainoa ratkaisu tai kärsiä eron tuskat nyt heti. Voimia, sinulla on nyt rankkaa, mutta aurinko paistaa jossakin vaiheessa, joko hänen kanssaan tai jonkun muun..
johon totaalisesti rakastuit?
oikeuta pettämään. Kyllä asiat on hoidettava kehittyneemmällä tavalla.
Petetynkö sinusta täytyy ymmärtää, abtaa aikaa ja hoitaa suhdetta. Varmaankin syyttää itseään myös siitä, että on niin huono, että toinen JOUTUI menemään vieraisiin.
Kaikenlaisia ongelmia liitossa on, mutta mikään ei oikeuta pettämään tai ole syy pettämiselle.
Ne on vain näitä syyllisyydentuntoisten selittelyjä.
kenen kanssa petit omaa miestäsi?
Oletteko nyt jälleen suhteessa rakastamasi miehen kanssa?
Jos cuscusin vaimon tunteet olivat muuttuneet, miksi hän ei lopettanut suhdetta ennen pettämistä?
Petturille ei mielesätni tarvitse antaa aikaa. Petyttä ei saa jättää täysin yksin, vaan pettäjän tuettava ja alettava välittömästi rakentaa luottamusta uudelleen. Eihän petettyä voi enää enempää kiduttaa. Petettynä olemissa on se ongelma, että aika kuluu jostain kumman syystä niin vietävän hitaasti.
... huomaa, että tekstin kirjoittajalla on pettäjän mentaliteetti!
Mikään, ei mikään, oikeuta pettämään. Ensin on lopetettava vanha suhde, sen jälkeen voi tehdä mitä lystää!
Vaimoltasi kuinka kauan ne tunteet ovat olleet piilossa?
Minun oma näkemykseni on,että ne ovat olleet piilossa jo muutaman vuoden.Naisena tiedän tai siis aavistan,vaimosi tunteet ovat kuolleet jo aikoja sitten.
Tapaus on tietenkin kaikilla erilainen.
Mutta "piilosta" herättäminen on aika vaikea syttyä taas rakkaudeksi,tämähän on vain minun mielipiteeni.Elämää ja parisuhteita seuranneena en kyllä tiedä ketään kuka olisi rakastunut aivan uudelleen,aika harvassa kyllä ovat.
Mutta tapaus tapaukselta ...kaikkeen kyllä löytyy aikanaan selitys.
Meidän tapauksessa mies petti ja petti aina lupasi,ettei moista enää tapahtuisi. Aina kuitenkin sama ralli jatkui.
Nyt kun olen ottanut hänestä eron,hän juo ja on onneton.Joskus vain pitää olla julma itselle ja petturille.
Koetahan jaksaa ja luottaa tulevaisuuteen.
VOIMIA VOIMIA VOIMIA
Tunteiden kuolemansta en tiedä tarkkaa aikaa. Ongelmamme alkoivat suuremmin muutama vuosi sitten, jolloin vaimoni halusi lasta. Itse pyysin tähän harkinta-aikaa ja tästä vaimoni erilleenkasvaminen alkoi. Nyt vajaa vuosi sitten aloin itse puhua lapsista ja silloin vaimoni alkoi puhua tunteiden kuolemisesta. Nyt sitten syykin on selvä. Tapaile he eivät tällä hetkellä siitä olen varma, yhteyttä pidetään kuitenkin tekstiviestein edelleen, luulen niin. Itse olen tunteineni tällä hetkellä prosessissa. Iso osa rakastaa tuota naista yhä yli kaiken, mutta toisaalta valmistaudun jo elämään hänen jälkeensä.
... nukut vaimosi kanssa samassa sängyssä, elättelet toiveita, rakastat, ja edelleen hyväksyt kaiken. Sen täytyy tuntua pahalta. Eikä vaimo "osaa" päättäää ... tuo on nöyryyttävää. Miksi hyväksyt sen? Ymmärrän, että edelleen rakastat vaimoasi, etkä halua "vaarantaa" mitään sanomisillasi tai tekemisilläsi, mutta jos jämäköityisit hieman tekeisit selväksi, että kaikkea et enää hyväksy, niin ehkä hänkin jo heräisi ja hieman säikähtäisi. Kun hän huomaa, että olet todella lähdössä, niin alkaa varmasti ajattelemaan eri tavoin.