Mielestäni olisi jo aika kyseenalaistaa koko työn hakemisen metodi, jos halutaan saada ihmiset töihin.
Vikaa haetaan vain työnhakijoista, ei koskaan työtä tarjoavista.
Työnantajille kelpaa vain paras ja he tivaavat kaikki asiat ihan yksityisasioista lähtien, mikä on mielestäni jo loukkaavaakin.
Mitä se työnantajalle kuuluu, miten ihminen elää ja mitä hän harrastaa?
TÖIHIN hän on tulossa eikä harrastamaan.
On myös huono juttu, että jos on joskus elämässään tehnyt erheitä, niin niistä saa kärsiä lopun elämänsä koska ne aina kaivetaan esille työmarkkinoilla.
Jos on vaikka nuorena ollut rikollinen tai sosiaalielätti, mutta se on mennyttä ja haluaisi ryhtyä kaidalle tielle, se on aivan mahdotonta!
Eikö luulisi että vain tällä hetkellä on merkitystä eikä menneisyydellä?
Minä olin pudota kokonaan työelämästä vain siksi, että olin puoli vuotta tekemättä mitään..
Olin masentunut ja makasin vaan kotona liiton rahoilla. Jokaiselle voi joskus käydä niin, se ei tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Eikö ole parempi että makasin työttömänä kotona kuin että olisin väkisin mennyt töihin ja jäänyt heti puoleksi vuodeksi saikkarille?
Jäin kotiin koska TUNSIN olevani työkyvytön.
Väärin tein näköjään.
Kaikissa työhaastatteluissa takerruttiin tähän puoleen vuoteen, enkä saanut töitä.
Vasta kun valehtelin olleeni töissä sen ajan mutta hukanneeni työtodistuksen, niin sain paikan ja senkin oikeasti suhteilla.
Mitenköhän entiset rikolliset voivat päästä töihin kun se on muillekin niin vaikeaa, pitää vaikuttaa täysin puhtoiselta ja virheettömältä.
Monessa työpaikka ilmoituksessakin vaaditaan "nuhteeton tausta", tasan näillä sanoilla.
Mikä on nuhteeton tausta?
Ihminen voi olla epärehellinen ketku ilmankin että se näkyy papereissa.
Täysin puhtoinen ja virheetön ihminen on jopa hiukan epäilyttävä omasta mielestäni.
Enemmän luotan ihmisiin jotka ovat tehneet virheitä ja oppineet niistä, he todella osaavat arvostaa elämän perusasioita kuten työtä.
Jollekin täydelliselle tyypille työpaikka voi olla vain yksi monista vaihtoehdoista, joita hänenlaiselleen virheettömälle on aina tarjolla.
Kovia kokeneesta saa varmasti uskollisemman työntekijän.
Lisäksi työnhaussa otetaan valokuvia, minkä ihmeen takia?
Ehkä asiakaspalvelutyössä sen ymmärtää, mutta kun on menossa tehtaaseen töihin missä kukaan ei sua edes näe, mitä hiton väliä sillä ulkonäöllä on? Vai ollaanko siinä oikeasti tarkistamassa ihonväriä?
Myös sen olen kokenut että piti mahdollisimman nopeasti koota joku laite, mikä menee jo kidutuksen puolelle koska haastattelutilanteessa on aina jännittynyt olo eikä varmasti sorminäppäryys ole parhaassa kukoistuksessaan.
Joku tolkku näihin työnantajien testeihin olisi saatava, kaikenmaailman älykkyystestien teettäminen vaikka kyseessä olisi paskakuskin jobi, on aivan naurettavaa!
Vikaa haetaan vain työnhakijoista, ei koskaan työtä tarjoavista.
Työnantajille kelpaa vain paras ja he tivaavat kaikki asiat ihan yksityisasioista lähtien, mikä on mielestäni jo loukkaavaakin.
Mitä se työnantajalle kuuluu, miten ihminen elää ja mitä hän harrastaa?
TÖIHIN hän on tulossa eikä harrastamaan.
On myös huono juttu, että jos on joskus elämässään tehnyt erheitä, niin niistä saa kärsiä lopun elämänsä koska ne aina kaivetaan esille työmarkkinoilla.
Jos on vaikka nuorena ollut rikollinen tai sosiaalielätti, mutta se on mennyttä ja haluaisi ryhtyä kaidalle tielle, se on aivan mahdotonta!
Eikö luulisi että vain tällä hetkellä on merkitystä eikä menneisyydellä?
Minä olin pudota kokonaan työelämästä vain siksi, että olin puoli vuotta tekemättä mitään..
Olin masentunut ja makasin vaan kotona liiton rahoilla. Jokaiselle voi joskus käydä niin, se ei tee kenestäkään huonoa työntekijää.
Eikö ole parempi että makasin työttömänä kotona kuin että olisin väkisin mennyt töihin ja jäänyt heti puoleksi vuodeksi saikkarille?
Jäin kotiin koska TUNSIN olevani työkyvytön.
Väärin tein näköjään.
Kaikissa työhaastatteluissa takerruttiin tähän puoleen vuoteen, enkä saanut töitä.
Vasta kun valehtelin olleeni töissä sen ajan mutta hukanneeni työtodistuksen, niin sain paikan ja senkin oikeasti suhteilla.
Mitenköhän entiset rikolliset voivat päästä töihin kun se on muillekin niin vaikeaa, pitää vaikuttaa täysin puhtoiselta ja virheettömältä.
Monessa työpaikka ilmoituksessakin vaaditaan "nuhteeton tausta", tasan näillä sanoilla.
Mikä on nuhteeton tausta?
Ihminen voi olla epärehellinen ketku ilmankin että se näkyy papereissa.
Täysin puhtoinen ja virheetön ihminen on jopa hiukan epäilyttävä omasta mielestäni.
Enemmän luotan ihmisiin jotka ovat tehneet virheitä ja oppineet niistä, he todella osaavat arvostaa elämän perusasioita kuten työtä.
Jollekin täydelliselle tyypille työpaikka voi olla vain yksi monista vaihtoehdoista, joita hänenlaiselleen virheettömälle on aina tarjolla.
Kovia kokeneesta saa varmasti uskollisemman työntekijän.
Lisäksi työnhaussa otetaan valokuvia, minkä ihmeen takia?
Ehkä asiakaspalvelutyössä sen ymmärtää, mutta kun on menossa tehtaaseen töihin missä kukaan ei sua edes näe, mitä hiton väliä sillä ulkonäöllä on? Vai ollaanko siinä oikeasti tarkistamassa ihonväriä?
Myös sen olen kokenut että piti mahdollisimman nopeasti koota joku laite, mikä menee jo kidutuksen puolelle koska haastattelutilanteessa on aina jännittynyt olo eikä varmasti sorminäppäryys ole parhaassa kukoistuksessaan.
Joku tolkku näihin työnantajien testeihin olisi saatava, kaikenmaailman älykkyystestien teettäminen vaikka kyseessä olisi paskakuskin jobi, on aivan naurettavaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarkoittanee sitä, että tehdään se suppea turvalilsuusselvitys ja sitä koskevassa laissa on selvitetty mihin rekistereihin selvitys ulottuu. Kaiken lisäksi ao. työnhakijalta pitäisi saada kirjallinen suostumus selvityksen tekemiseen. No, mun kohdalla se on tehty pari kertaa, ja kummallakaan kerralla en minkäänmoista paperia kirjoittanut alle asian suhteen. Lisäksi selvityksen kohteella ilmeisesti on oikeus saada tietää selvityksen tulos.
Valokuvia otetaan esim. kulkulupien vuoksi, nehän ovat kuvallisia kortteja. Näitä kulkulupia on tehtaillakin.
Mutta ihan oikeassa olet: yksityiselämän asiat ja työelämään kuulumattomat asiat kyllä pomppivat esiin haastattelussa tai jo työssä ollessa. Vahvat osaavat moiset kusipäät nitistää, heikot eivät. Se nyt vaan on niin mukava ahdistaa toista - häh häh hää, tolla onkin sitä ja tätä takanaan. Ja ko. parjaaja saattaa itse olla joku ensimmäisenä entisestä duunistaan pellolle potkittu saneerauksen uhri tms.
Jos tästä maailmasta yksi ihminen löytyisi, jolla ei olisi muuta kuin suoraa ja rikkeetöntä matkaa takanaan saati edessään, niin johan olisi! Vaan kun ei sellaista ihmistä ole, on vain joukko raukkoja, jotka peittelevät omia asioitaan ottamalla toisten asiat puheenaiheeksi ja päähuomion kohteeksi!
Taitaa se olla niin että jos on rikostaustaa niin aika vaikeeta saada töitä kun ns. kunnon kansalaisetkaan ei saa. Pitää vaan yrittää eteenpäin. Olisiko koulutus kenties hyvä vaihtoehto. Yrittäjäksi voi ryhtyä kuka vaan.
minulla - ainakaan vielä.
ja se on helppoa tulla niiden mielestä.
Parempi ottaa "puhdas"