Laitetaan nyt tännekin, kun en ihan tiedä minne tämä kuuluisi.
Onko teillä muille käynyt niin, että yhteydenpito ex:ään on loppunut, koska hän ei halua olla yhteydessä? Minulle on käynyt niin ja se sattuu paljon. Me kyllä puhumme puhelimessa kuulumisia, harvoin kylläkin, mutta nähdä hän ei halua. On kuulema liian vaikeaa, kun vanhat asiat painavat päälle. Minulle taas tulee syyllinen olo kaikesta suhteessa tapahtuneesta, vaikka olihan meitä siinä kaksi.
Miten teillä?
Onko teillä muille käynyt niin, että yhteydenpito ex:ään on loppunut, koska hän ei halua olla yhteydessä? Minulle on käynyt niin ja se sattuu paljon. Me kyllä puhumme puhelimessa kuulumisia, harvoin kylläkin, mutta nähdä hän ei halua. On kuulema liian vaikeaa, kun vanhat asiat painavat päälle. Minulle taas tulee syyllinen olo kaikesta suhteessa tapahtuneesta, vaikka olihan meitä siinä kaksi.
Miten teillä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
siihen exään pitäisi olla yhteydessä, onko teillä yhteinen lapsi? Jos ei, niin en oikein näe mitään syytä yhteydenpitoon, jos toinen ei kerran sitä halua.
Jätä hänet rauhaan ja jatka omaa elämääsi.
Ex:ä ei kans halua olla missään tekemisissä, loukkaa siten että kuvittelin olevamme ainakin ystäviä vaikka eroaisimme. Se on paska tunne kun alkaa syyttämään itseään että tekikö jotain väärin tms. kun yhteydenpito loppuu ja joskus tekisi mieli puhua asioita läpi. Mun mielestä on täyttä sontaa että yrittää jatkaa elämää ilman että on sinut eron kanssa, seuraava kumppani saa vaan niskaansa käsittelemättömät asiat. Enkä mä olisi oikeasti rakastanut jos olisin heti vaan unohtanu.
tottakai, mutta se pitää tehdä kerralla. Ja selvinpäin. Ja lopullisesti, niin ettei kumpikaan jää elättelemään toivoa yhteenpaluusta, jos kerran toinen tai jompikumpi on halunnut erota lopullisesti.
Sen jälkeen alkaa surutyö, jota molemmat tekevät tahoillaan. Jos pari ei ole vain "kasvanut erilleen" niin yleensä toinen osapuoli on enemmän satutettu ja saattaa toivoa yhteenpaluuta. Jos näin on, niin hänen kannaltaan on vain parempi, että se toinen osapuoli vetää tiukan rajan yhteydenpidolle. Koska niin kauan kuin toinen voi pitää yhteyttä, hän luultavasti myös haaveilee yhteenpaluusta, eikä surutyö pääse alkuun.
Eli ei puheluita ja tapaamisia kuukausia eron jälkeen vaan yksi rauhallinen istunto, jossa käydään kaikki läpi ja that's it. Muu on sekä itsensä että toisen kiusaamista.
"kaverina eroaminen" vaatii aika paljon, koska silloin pitää periaatteessa pystyä kohtaamaan se kumppani vaikka heti seuraavana viikonloppuna uuden naisen/miehen seurassa. Aika harva pystyy sellaiseen kaveruuteen, joten kannattaa miettiä haluaako edes pysytellä "kavereina".
Mitään patenttivastausta ei varmaan ole, eli ystävyys joko toimii tai ei.
Luultavasti kuitenkin "kavereina" eroaminen onnistuu parhaiten juuri niin että toisella on uusi ja hän näyttää sen avoimesti ilman ennakkoluuloja exän mustasukkaisuudesta. Yleensä nämä ennakkoluulot ovat huuhaata, joka saattaa pilata sen uuden suhteen.
yhteyttä entiseen/entisiin. Mikä pakottava tarve sulla siihen on? En tiedä seurusteleeko teistä kumpikaan nykyään uusien kanssa, mutta jos seurustelette niin sit ymmärrän vielä vähemmän. Toisaalta miksi olette eronneet, jos vieläkin pitäisi olla yhteyksissä. Jos sinulla esim. on jo uusi mies niin ajattele asiaa hänen kannaltaan, luulen, että ei siitä hyvää seuraisi jos kauheesti haikailee entisten perään. Siitä ei tule seuraamaan muuta kuin riitoja, mieti sekin asia valmiiksi, kannattaako?
Olin vuoden yhdessä entisen tyttöystäväni kanssa. Nainen piti yhteyttä entiseen mieheensä ja en kuulemma voinut tavata tätä kun hän ei halunnut tavata mua ja oli muslimi.
Toki tällä exäni vanhalla oli ollut jo muita naisia mutta tätä tyttöystävääni ei kiinnostanut ajatella mun kannalta asiaa ollenkaan. Siltä ainakin tuntui vaikka sanoi että exänsä oli kuin sukulainen hänelle...miksi en sitten voinut tavata tätä jos olivat vain kavereita? Tyttöystäväni sanoi ettei ollut tunteita tätä entistä kohtaan mutta jotenkin aina musta tuntui että olikohan asia nyt ihan noin.
Hänen exä soitteli kun oltiin tyttöystäväni sukulaisilla yms. ja kävi exän luona synttärikahvilla jopa äitinsä kanssa.
No tässä menneitä kokemuksia.
kanssa jäänyt tuo yhteydenpito aika minimiin.
Mies jätti minut ja sen jälkeen katui. En ottanut takaisin. Löysin uuden miehen ja hän uuden naisen. Pidettiin aluksi paljon yhteyttä mutta nykyään ei juurikaan. Joulukortin lähetin heille molemmille mutta mitään en ole sieltäpäin kuullut.
Toisaalta ikävää koska pitkään olimme yhdessä ja ihan sovinnossa erottiin.
En näe mitään syytä enää miksi emme olisi ollenkaan yhteydessä.
Samoin hän teki silloin minua edeltäneen exänsä kanssa, eli poltti kaikki sillat takanaan... tuota en osaa ymmärtää.
pitää yhteyttä exiin, ainakin mun mielestä. Tai siis, ainakin loppupeleissä se on säälittävää. Huomaa itsekkin kun on päässyt eksästään lopullisesti yli, miten ei olisi kannattanut pitää yhteyttä, vaan kummankin jatkaa omaa elämäänsä. Noin säästyy monilta sydänsuruilta ja kaipauksilta. Ei sitä tarvitse vihamiehiä olla..ja yleensä se viha siitä laantuukin tunteiden jäähtyessä ja exän hyvät puolet ja huonot puolet huomaa, kun kenen tahansa hyvät ja huonot puolet. Ja on, jos niikseen tulee, ylpeä ja onnellinen sitä, että sai tutustua tähän ihmiseen. Voi tietty soittaa joskus harvoin ja mielenkiinnosta toisen elämänkulkua (ei henkilöä ;) kohtaan kysyä, miten elämä on vierinyt eteenpäin vanhalla tutulla. Mutta that's it mun mielestä. Eihän se exä muuten mikään exä ole, jos siihen ylläpidetään tunnesidettä edelleen. Jos taas ollaan yhteyksissä sen takia, että selvitellään entisen suhteen asioita niin se on tietty kehittävää toimintaa...mut mieluummin ne asiat olis hyvä puhua silloin, kun ollaan sanomassa adjö toiselle. Tosin ymmärrän sen, että todelliset tunteet eroon liittyen voivat tulla vasta jonkin aikaa eron jälkeen, ja kysyttävää tai selitettävää voi toiselle ilmaantua. Ja noista asioista musta kannattaa puhua toisen kanssa ja keskustella halki. Mut mitään "Hei, mitä kuuluu tänään? Mitä teit viikonloppuna?"-viestejä en halua vastaanottaa exiltä. Asia ei heille eron jälkeen enää kuulu, miten viikonloppujani vietän. Jos ei olisi erottu, niin sitten se kuuluisi.
Itse en voisi/haluaisi seurustella jonkun kanssa, kuka pitäisi yhteyttä eksiinsä..muissa kuin noissa asioissa että 2 kertaa vuodessa kysyy miten maailma makaa toisella tai exään törmätessä pysyähtyy juttelemaan. Jos on ex-pariskunnalla on yht. lapsia niin asia on eri.
Itse olen jopa vastannut liian henkilökohtaisia kyselevälle eksälle "No comments." tai "En halua keskustella sun kanssa tälläisesta asiasta"...jos on alettu jotain uusia mieskuvioita kyselemään tai jotain muuta mitä nyt en ala elämääni joskus ennenmuinoin kuuluneelle rakkaalle selittämään. Kissan ja perheen kuulumiset ja omat yleiset kuulumiset voin kysyttäessä kertoa. Niin, ja en pidä yhteyttä eksiini. Mulle voi soitella, jos joku asia menneestä suhteesta on jäänyt kaivelemaan..ja tavatakkin voin sen puitteissa. Ja itse soittaisin exälle jos mua olisi jäänyt joku asia vaivaamaan.
On sitä joku ex ehdottanut sekstaamistakin eron jälkeen :( Mut miksi tyytyisin vanhaan, jonka kanssa suhde ei toiminut (eli luottamuksessa on vikaa...tai muuten fiilikset tyyppiä kohtaan ovat meenneet pakkasen puolelle), kun kerta out there on pussillinen uusia (minulle sopivampia) miehiä, joihin voin tutustua.
Pistämpä minäkin lusikkani tähän"soppaan".Kyllä asia vaan tuntuu olevan ajankohtainen jatkuvasti,kun katkerat entiset yrittävät sotkea tarkoituksellisesti exiensä uusia suhteita,ja varsinkin kun on otettu sitä neuvoa antavaa vahä liikaa.Eipä ole pitkää aikaa kun taas se tapahtui,miehen työkaveri soitti ja yllättäen sieltä luurista alkoi kuulua kamala kälätys,miks et sä haluu puhuu hänen kaa ym.ym älytöntä,aikaa sitten heidän välinsä jo menneet poikki,ennen kuin minä tutustuin nykyiseen mieheeni.Oli kuullut huhuja että me ollaan menty avikseen,ja kaiken lisäks naikkosella oli kanttia sit viel soittaa munkin puhelimeen,kertoen ettei tää mun mieheni tuu unohtaa häntä koskaan???Empä ehtinyt sanoa mitään kun kuului vaan piip piip.Olisin kyl sanonut vaan,etten ole sellaita vaatinutkaan,onhan mullakin ollut elämää ennen nykyistäni,miks tuijottaa menneisyyttä,sehän meillä jokaisella on,mut rakennetaan tulevaisuutta ja toivottavasti kunnioitatte toistenne uutta suhdetta häiritsemättä.HANKKIKAA ITSELLENNE ELÄMÄ!!!!
"On kuulema liian vaikeaa, kun vanhat asiat painavat päälle" tuo lause kyl kertoo paljon, eiköhän sun olis vaan aika katkasta side tohon exään ja antaa hänen elää omaa elämäänsä.
Vaikka tuo lopullinen eroaminen voi sattua, niin on se molemmille parempi.
Itse olen eroni tehnyt suht siististi ja asiat käytiin läpi kun erosta päätettiin. Yhteyksiä en exiini pidä, moikkaan jos kadulla tulee vastaan mutta muuten eläkööt omaa elämäänsä, ei se enää mulle kuulu eikä heille mun elämän käänteet. En oikeestaan usko että pitkän seurustelusuhteen jälkeen on mahdollista olla vain kavereita.
Vielä lopuksi haluisin kysyä, miksi toi yhteydenpidon loppuminen sattuu? oisko sulla kuitenkin jotain tunteita exääs kohtaan?
Mua ainakin ottaa päähän, jos tyttökaveri tapailee vielä exäänsä. Vaikka ois kuinka kaveri vaan niin vituttaa
Minua aina kummastuttaa mikä ihmeen tarve joillakin on pitää yhteyttä kaikkiin exiinsä. Useimmiten tuollainen vaan, jos ei loukkaa, niin ainakin saattaa sen nykyisen kumppanin vähän epävarmaan tilanteeseen. Joutuu miettimään onko toisella kenties vielä tunteita sitä exää kohtaan? Eihän muutenkaan kaikkiin vanhoihin koulu-, työ- tai lapsuuden kavereihin pidetä enää yhteyksiä. Minkä takia sitten kaikkiin exiin pitäisi ne yhteydet säilyttää. Tuo on semmoinen asia millä useimmiten vaan se nykyinen kumppani saatetaan hankalaan välikäteen.
Itse tuumin ex kumppanista että hän kuului perheeseen ja 'kaveria ei jätetä'. Annan tarvittaessa kaiken avun ja tuen jos suhde on muuten ollut ok, eli ei pettämistä tms.