Olen seurustellut vasta puolisen vuotta nykyisen poikaystavani kanssa. Han on erittain mustasukkainen kaiksita miespuolisista kavereista ja miehista jotka ylipaataan juttelee mulle. Tiedan myos etta han lukee kannykastani viestin vaikka ei myonnakaan. En ikina satuttaisi hanta, eika edes kukaan muu kiinnosta silla rakastan vain hanta! Tunnen hirveeta epaluottamusta koska han koko ajan epailee ja kyttaa!! Voiko tallaisen mustasukkaisuuden kanssa elaa? totunko tahan ajan myota? En itse ole mustasukkainen ellei ole syyta. Elamme lattarimaassa missa ihmiset koskettelevat paljon toisiaan, tanssivat lahekkain jne.. minua se ei hairitse mutta poikaystaani kylla vaikka yritan kaikkeni etta emme joutuisi tilanteeseen jossa han taas aloittaa murjottamisen! Han haluisi kovasti jo naimisiin ja perustaa perheen. Minakin toki haluan mutta en tosiaan taman aarimmaisen mustasukkaisuuden on loputtava!! varmasti on pareja josta toinen on myos mustasukkainen..miten hemmetissa noi mustat sukat voi heittaa roskiin???!!
olen nyt vasynyt mustasukkaisuuteen
inhottavaa
61747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos rakastat poikaystävääsi, niin oletko miettinyt asiaa niin miten sinä voisit toimia erilailla ettei hän tulisi mustasukkaiseksi ? Usein mustasukkainen kärsii itsekkin asiasta, mutta ei voi sille mitään välttämättä, mutta jospa pystyisitkin tukemaan häntä siinä asiassa ?
Miesystävälläni ja minulla on aika sama tilanne kuin teillä. Tiedän että hän ei haluaisi olla mustasukkainen, mutta se on joku pään sisään rakennettu mekanismi jolle hän ei vain voi mitään. Ainakin se on siellä niin kauan ollut että muuttuminen olisi todella vaikeaa.
Olemme seurustelleet puoli vuotta ja hyvin nopeasti jo ihan alkuaikoina aloin tunnistaa tilanteet , jotka johtavat mieheni mustasukkaisuuteen -> riitatilanteeseen. Alussa kestin nuo hyvin, mutta nyt kun elo alkaa suhteessamme arkiintua niin alkaa miettimään enemmän sitä että miten hän ei voi jo luottaa minuun oikeasti. Olemme molemmat suunnilleen saman verran kontaktissa toisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
Nyt taistelen vastaan sitä että alan omaksua mieheni käyttäytymismallin. Eli jos sinä käyttäydyt noin niin miksi minun pitäisi katsoa hyvällä jos puhut muiden naisten kanssa. Pieniä merkkejä tästä jo on. Mieleni kieroutuu ja ajattelen että jos hän kerran epäilee minua monesti niin pitäisikö minunkin epäillä häntä.
Tälläinen minä en ole ollenkaan, enkä halua muuttua sellaiseksi.
Kestän kun erottelen päässäni mieheni tietoisesti tekemät ratkaisut ja tiedostamattomat (joita on myös paljon). Ollaan puhuttu tästä ja tärkeää on myös että hän myöntää ja yrittää parhaansa auttaakseen itseään.
Mustasukkaisuus on kyllä sellainen luonteenpiirre joka on aika syvällä jos on ollakseen.
Toivottavasti teilläkin yhteisymmärrys pelaa..
Jos et kerro sitä hänelle vaan kirjoittelet sen nettiin niin se kertoo jo kaiken, et arvosta häntä niin paljon että pystyisit puhumaan suoraan. Jos ei ole luottamusta etkä pysty tappelemaan siitä hänen kanssaan niin jätä hänet äläkä itke.
ei voi muuta sanoa... mun ex taas ei ollut ikinä mustasukkanen..MISTÄÄN. sain tehdä mitä huvitti ja mennä miten huvitti.. tuntui siltä ettei hän välittänyt musta. yksi suurista ongelmistamme suhteessamme. itse kun kuitenkin olen mustasukkainen. Ehkä mieheltäsi menisi ajan myötä tuo liiallinen mustasukkaisuus ohi. jaksamista..=)
Älä ainakaan vielä suostu naimisiin tuollaisen miehen kanssa. Mustasukkaisuus voi pahentua ajan myötä ja kohta olet henkisessä vankilassa.
Ihmettelen noita saamiasi vastauksia "mieti mitä itse teet väärin", "ehkä miehesi vielä muuttuu" jne. Miten hän voisi muuttua, jos ei mene johonkin hoitoon tai muuta suurta muutosta tapahdu?
Tietenkään en tiedä, miten itse käyttäydyt, mutta jos käytöksesi nyt on ihan normaalia (ei ylenpalttisen flirttailevaa) varatun naisen käytöstä tuon maan olosuhteisiin nähden, älä etsi syytä itsestäsi.
Itse en kestäisi tuollaista ollenkaan. Teininä seurustelin yhden mustasukkaisen (epävarman) poitsun kanssa ja jälkikäteen olen miettinyt, että huhhuh! onneksi ei sen kanssa päädytty naimisiin! Kamalaa kyttäystä, julkisilla paikoilla ei voinut minnekään katsoa kun aina se oli miesten tiirailua, jne.
Uskon myös, että jos aina syytetään jostain, mihin ei ole antanut aihetta, saattaa kohta huonojen aikojen tullessa miettiä: "No mitä jos petänkin, saanhan haukut kumminkin, olenpa pettänyt tai en". Näin kertoi ystävättäreni päätyneensä pettämään, kun mies aina nalkutti mustasukkaisena, vaikka ei aihetta ollutkaan. No, pettäminenhän tuhosi tietenkin sitten kaiken, mutta ymmärrän myös, miksi nainenkin päätyi ajattelemaan noin kieroutuneesti.
Keskinäinen luottamus! Missä se on?
ongelmahan on että se mitä on tavallinen käyttäytyminen yhdelle voi olla täyttää flirttailua toiselle. Sitten on tietysti olemassa ns. tavallinen mustasukkaisuus ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Viimeinen asia on kyllä tosi rankka ja sellaisen ihmisen kanssa ei voi elää.
Tavallinen mustasukkaisuus liittyy usein käyttäytymiskoodiin, eli kannattaa puhua siitä mitä tuntuu normaalilta ja mitä ei. Toinen asia on myös että ihmisillä on eri käsitykset avoimuudesta. Jotkut kertovat kaiken, jotkut ei mitään. Eli jos sinä pidät asioita itsellesi niin se on hänelle osoitus siitä ettet luota häneen, joten hänkään ei voi luottaa sinuun.