Miksi ihminen oikein itkee suruunsa. Mitä itkeminen oikein loppujen lopuksi hyödyttää, eihän sitä kuitenkaan yleensä edes kukaan näe, ei ainakaan hän, joka sen aiheuttaa ja voisi auttaa. Itkeekö mikään eläin? Eikö jokin muu reaktio olisi tarkoituksenmukaisempi. Jos surun voisi vaikka nukkua pois. Monet eläimetkin nukkuvat sen osan vuotta, jolloin ne eivät voi elää. Eikö olisi järkevämpää, jos ihminenkin voisi nukkua surunsa yli ja herätä kuin karhu uuteen kevääseen?
Miksi ihminen itkee
turhaan ?
171770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
rakkaansa edessä. Koska se ihminen, joka satuttaa on myös ainoa, joka voi saada sen kivun ja surun pois,
niin oudolta kuin se kuulostaakin. Tiedän vain että näin se on.
Ja itkeminen on aina hyväksi. Paljon huolestuttavampaa olisi, jos ei edes tulisi sitä itkua.
Ja kyllä eläimetkin itkevät omalla tavallaan. Eläimen surun tunnistaa kyllä jos on vähääkään ollut eläinten kanssa tekemisissä.
En yhtään epäile. Mutta kun en saa itkeä rakkaani edessä. En ole koskaan saanut, enkä varmaan koskaan saakkaa! Kun ystäväni sai tietää että rakastan häntä, hän ei halua olla enää missään tekemisissä kanssani.
että kellekään kävisi noin. Periaatteessa tuo on vielä pahempi, kuin ero parisuhteesta, koska eron jälkeenkin asiat sentään ((normaalisti)) selvitetään puhumalla ja puidaan eroon johtaneet syyt jne..
...mutta tuo tilanne, jossa toinen vain päättää häipyä eikä anna sinulle edes mahdollisuutta puhua, kuulostaa julmalta.
Voisi ajatella, että ehkä ystäväsi ei vain pystynyt puhumaan asiasta vaikka olisikin halunnut. Ei voi tietää.
Tuntuu niin pahalta kun joku tuntematon kirjoittaa minulle noin kauniisti. Jos yleensä olen joskus saanut Häneltä muutaman sanan mittaisen vastauksen, on minun sitä vaikea tunnistaa saman naisen kirjoittamaksi. Miksi niin? En voi ymmärtää.
joka sinulle on surua aiheuttanut, mutta tavallaan on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Sitten taas, jos miettii toiselta kantilta, niin tilanteeni ei ole edes vähääkään samanlainen. :) Sekavaa. Riippuu niin paljon, miltä kantilta tätä omaa tapaustani katson.
Uskon kuitenkin, että parasta olisi aina yrittää katsoa asiaa sen toisen osapuolen silmin..nähdä asiat niinkuin hän näkee..mutta ennenkaikkea pitäisi selvittää asiat! Se on vähän pyydetty siltä toiselta osapuolelta verrattuna siihen kuinka paljon hän mahdollisesti tuottaa (tietämättään) tuskaa sinulle. Ikävää, ettei se sinun kohdallasi ole onnistunut.:( Mutta ehkä sinulle joskus vielä tarjoutuu mahdollisuus siihen, sitä toivon.
Minä kuitenkin rakastan häntä edelleen, vaikka en tahtoisikaan ja olisin valmis antamaan hänelle kaiken anteeksi. Minä niin toivoisin, että voisimme olla edelleen ystäviä. On jotenkin ihmeellistä, että Sinä ymmärrät muutamasta lauseesta ja kuin arvaat lopun niin kuin minä ajattelen. Ja hän ymmärtää, tai ainakin kirjoittaa ymmärtävänsä, kaiken aivan väärin päin ja haluaa joko tarkoituksella tai tahtomattaan nyt voin satuttaa minua. Vaikka hän aina pitikin minua vain ystävänään, hänkin kuitenkin selvästi luotti minuun ja tiesi, että minä pidän hänestä kovasti. Minä olin aina niin onnellinen hänen kanssaan ja meillä oli paljon puhumista. Ja nyt hän haluaa ikään kuin kieltää kaiken. Minä en ymmärrä eikä hänkään ymmärrä. Sekin tuntuu pahalle, kun pelkään, että minä aiheutan hänelle pahaa mieltä. Ja vain hän saisi tämän minun pahan olon pois, eikä hän tee enää mitään minua ilahduttakseen.
Haluaisin itkeä rakkaani edessä, jotta hän näkisi sen, miten paljon tuskaa hän tuottaa minulle sanoessaan, ettemme voi enää olla yhdessä. Toisaalta taas ajattelen, että hän pitää minua heikkona ja raukkana, kun itken, eikä varsinkaan sen takia halua olla missään tekemisissä kanssani.
Kun koskee, niin on pakko saada itkeä. Se on jännä huomata, miten henkinen kipu aiheuttaa kyyneleet, mutta fyysinen ei. Paitsi silloin, kun se on äärettömän suuri.
kaikki kohdallaan jos on paha olla ja ei voi sitä itkien purkaa.Anna itkun tulla jos se kerran on tullakseen .Se puhdistaa sisintä ja antaa voimaa.Jos et osaa itkeä ja on kumminkin paha olla, niin sillon on sisällä jokin lukossa ja lukko on saatava auki ja äkkiä.
Nukkuminen ja uni auttavat sitten kun on tasapainossa ittensä kanssa.Silloin lepäät oikeasti.Jos on paha olao ja patoutumia niitä purkaa unissaa pahoina unina ja levottomuutena.
En sanoisi sitä edes itkuksi. Silmät vain vuotavat vettä, eikä sille tahdo mahtaa mitään. Olen nähnyt useinkin unta ystävästäni. Ne ovat olleet, ihme kyllä, yleensä kuin toisintoja siitä kuinka ennen aina näimme toisiamme.
toimintaa, niin kuin kaikki tunteet. Rakkaus on sitä, että silloin olet sitoutuneempi esim. perheeseesi ja näin mahdollistan sen selviytymisen. Kaikki tunteet ovat vain erilaisten hormoonien ja muiden aineiden aiheuttamia aivotapahtumia. Osa eläimistä tuntee myös surua jne. mutta ihmisellä nämä ovat kehittyneet pisimmälle ihmisen kehityksen myötä.
Ne ovat vain tunteita, kemiallista aivotoimintaa.
Mutta itkeekö mikään eläin? Tulisi nyt mieleen apinat, laumoissa elävät sudet, joutsenet tai albatrossit. Kissat ja koirat kyllä näyttävät muuten mielensä ja tapansa, mutta eivät taida kaivata kaveriaan enempää kuin omia pentujaankaan.
heille tärkeitä ihmisiä ja pentujaan tai muita eläintovereitaan, joihin ovat kiintyneitä.
Koirilla on uskomattoman pitkä muisti, muistavat todella pitkänkin ajan jälkeen.
on sellainen juttu, et kyyneleet/ kautta itku kasvattaa. Eli suomeksi, itku on hyvä asia. Meillä ihmisillä on kaksi puolta, henkinen ja fyysinen, jos henkinen puoli voi hyvin niin se heijastaa fyysiseen hyvinvointiin. Selkeetä??? Yritän siis kertoa, et itku kuuluu sun henkiseen kehitykseen. Älä vahingossakaan "tyrehdytä" sitä pitämällä kyyneleitä turhana.... Temppiä sulle...
Siis kyyneleitten mukana lähtee myös aineita jotka saavat aikaan surun tunnetta. Siten kun itkee päästää pois tällaisia aineita. Muutenkin itku rahoittaa, itse prossesi siis.
Ei ole tervettä kun ei itke. Se tulee sitten joskus ulos kunnolla. Kuulin yhdestä naisesta joka ei vaan pystynyt itkee isänsä hautajaisissa, mutta parin kuukauden päästä yhdessä toisessa missä hän ei sillä tavalla tuntenut vainaajaa niin itki niin kuin ei ikinä ennen.
Siis jos vaan pystyy siihen niin pitää itkeä, se tulee kuitenkin.
Niin, jostain syystä silmät käyvät ainakin kipeiksi, toisin kuin esim. uitaessa. Jotain myrkkyjä sen siis varmaan täytyy sisältää. Syynä tuskin voi olla edes poikkeava suolapitoisuus, sillä eihän silmät käy punaiseksi sen paremmin järvivedestä kuin merivedestäkään. Perustuuko tuo johonkin ihan oikeaan tutkimukseen?
kyllähän toisaalta silmät alkaa punottaa sillonkin kun tarpeeks sukeltelet silmät auki etenkin merivedessä tai klooratussa uimahallivedessä. se vaan on jännää että kuinka ne kyyneleet voi olla välillä niin saamarin polttavia?!? tuntuu just ihan siltä kun tuska sitä kautta pyrkis sitten poltellen ulos. tiedän tunteen kun on paha olla ja on yksin eikä sille voi mitään. olo pahenee hetki hetkeltä ja huipentuu itkuun mun kohdalla. silloin on kaikkein pahin olla, on yksin eikä kukaan ole lohduttamassa, etenkään se jonka juuri toivoisi olevan ja kuuntelevan sun suruasi. mutta siitä kun rauhottuu niin jaksaa taas eteenpäin. saa jotenkin uutta voimaa... ihmisten tunteet ja reaktiot ovat todella mielenkiintoisia.
Se on tapa ilmaista tunnetta.