Lähes viiden vuoden seurustelu on sit ohi, ilmoitin tänään hakevani omaa asuntoa, ongelmia on ollut niin paljon ja niin pitkän aikaa. Oon itkeny silmät päästä, pahaa tekee kaikesta huolimatta. Miten päästä yli ja uuden elämän alkuun vaikka tunteita on vieläkin? (Varmaan aika yleinen ongelma)
Nyt se on ohi...
neiti x
91594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitten sulla vasta vaikiaa onkin..kun ne pahat asiat toisessa alkaa ajankuluessa tuntua mitättömiltä pikkuasioilta.Ja sinusta alkaa tuntua,et joka ainut riita oli sun syytä ja toisessa ei ollukaan mitään vikaa.Jos voitte nyt puhua,niin koittakaa vielä selvittää välinne.Ei näytä hyvältä tuo,että kadut eroa jo ennenkuin olet ees muuttanut pois.
Tämä vain mun ohje,varmaan niitä tulee sulle tässä muitakin.
Ennenkuin alat uusia suhteita miettiin,kannattaa entinen puida loppuun kunnolla,et vaikuta kylmältä ja kovalta luonteelta,joilla nämä erot on käyttää kuin sukkien vaihto!!
Minäkin tahtoisin puhua asiat halki mutta minkäs teet kun mies ei suostu puhua pukahtamaan(ei kuulemma osaa?!)Ikävää tää on mutta mä olen nyt yrittäny ihan tarpeeksi kauan ja tilanne senkun pahenee. Ehkä sit kun tilanne on rauhottunu ja kumpikin saanu miettiä rauhassa aikansa...
Näin minunkin ex-poikaystäväni ilmoitti, kun olisin halunnut selvittää asioita. Kummallisesti oli puhekyky yli kolmen yhteisen vuoden jälkeen kadonnut. Onneksi nyt saan elää onnellista elämää ilman tuollaista keskustelutaidotonta miestä. Jos jostain puhekykyinen mies löytyy, ehkä minä vielä jonain päivänä luovun tästä onnellisesta yksinelosta:)
Kun mulla ero tuli aikonaan,koitin ennen sitä kyllä puhua asioita kuntoon.Mulle naurettiin vasten naamaa silloin,muistan sen ilmeen pitkään vielä.Mut kummasti ex:n puhehalut heräsi muutaman kuukauden päästä erosta,liekkö tullut katumapäälle
kun vaihtoi lapset ja kodin keskiolueen.
Kannattaisi puhua aikonaan,mutta tilanteitahan on monenlaisia.Ei kannata lähteä ovet ryskyen koskaan.
pahimman yli ja tehnyt ratkaisun lähteä. Itseltäni loppui saman pituinen suhde viikko sitten. Vaikka olenkin jollain tapaa surullinen
ja hiukan hädissäni, nautin kuitenkin yksin olosta
ja vapaudesta. Monta ongelmaa on poissa. Yksinäisyys kalvaa vähän väliä, mutta senkin kestää. En voi kuunnella lauluja onnettomista rakkaustarinoista. Kunhan saat sen uuden asunnon ja pääset sitä laittamaan, niin se kyllä helpottaa. Kyllä rakkautta maailmassa riittää vielä sullekin! Välillä vaan täytyy oppia pärjäilemään yksin ja tehdä kovia ratkaisuja. Sinulla on tunteita koska itket, joten ei mitään hätää! Osta vaikka uusi takki ja anna keväisen auringon paistaa silmistäsi sisään!
Sinkku-mies, kirjoitit jotenkin niin kauniisti, että tuollainen mies tuskin kauaa ehtii sinkkupäivistään nauttia.
Tänään, kun mä menen kotiin, aion sanoa, että haluan eron. Se tulee olemaan kova paikka, vaikkakin enteileviä merkkejä onkin ollut ilmassa. 3-4 vuoden seurustelun jälkeen tää tuntuu kauheelta, varsinkin kun tietää, että toinen tosissaan rakastaisi minua. Mun sydän on ihan murtunut, kun mä tiedän miten paljon aion tänään häntä satuttaa. Toiselta hajoaa ihan kaikki.
..olen monta monta kertaa sanonut jättäväni mieheni..kumpikin on pettänyt kumpikin on loukannut ja kumpikin on tehnyt paljon väärin.. Mutta silti yhä aina vaan yritetään uudelleen!
Mulla on jo mielenterveys aika lailla mennyt, en luota yhtään ja silti en osaa lähteä! Rakastan häntä aivan älyttömästi ja kumpikin luultiin ja haluttiin olla loppu elämämme yhdessä!
Minä olen elättänyt meidät pari kk ku mieheni on ollut sairaslomalla.. Mutta nyt minulta loppuu työt ja uutta työtä ei ole näköpiirissä..no voisi olla mutta kun olen niin masentunut ja väsynyt etten jaksa etsiä töitä!
Ollaan nyt oltu kolme viikkoa ettei olla nähty, ollaan kyllä soiteltu ja tekstailtu ja nyt se on tulossa tänään tai huomena kotiin..saa nähdä miten käy..
Kaverit jo vakiintuu ja tekee lapsia. Meillekin lapsi olisi tullut ihan näinä päivinä, mutta mieheni ei ollut valmis isäksi vaikka hänellä jo kaksi lasta entisestä avioliitosta on, jonka minä rikoin (kaikkien mielestä) vaikka mieheni ei ollut enää pitkään aikaan ollut onnellinen avioliitossaan!
olen ihan mielettömän mustasukkanen..ja aina kun minä suutun jostain epäilen häntä pettämisestä niin hänellä on kuulemma silloin oikeus chattailla tekstailla, soitella ja jopa tavata muita naisia! Ei jaksa enää.. jos hän vielä kerran minua loukkaa niin mulla leviää pää.. En kestä kyllä tällä hetkellä yhtään vastoinkäymistä enään. Olen miettinyt parisuhdeterapeuttia, psykologilla käyntiä ym..mutta en saa aikaiseksi lähteä! Help me please!
Olin onnellisesti seurustellut tyttöystäväni kanssa jo yli 2v, tahdoin ja toivoin että meillä olisi tulevaisuutta, mutta pilvilinnani romahtivat ja pudotus maahan oli pitkä kun hän minulle kertoi että hänellä on toinen...
Tapahtuneesta on kulunut puoli vuotta ja nyt vasta voin sanoa että olen päässyt hänestä 'yli' ja löytänyt sinkkuna olemisen hyvät puolet.
Vaikeaa oli ainakin minulle toipua moisesta, mutta aika parantaa haavat, niinhän se menee.
Ja sitten kun aika tulee niin voi hypätä taas 'oravan pyörään' ... :)