Joka viesti on pidätttelyä, "mitä jos", "en mä voi tätä sille sanoa", "mitähän se ajattelee" jne jne.
Lopettakaa jahkailu. Menkää ja sanokaa hitto soikoon suoraan päin naamaa sille ajatustenne ihmiselle KAIKKI, mikä mieltänne painaa. Parhaassa tapauksessa homma menee onnellisesti, ja teistä tulee pari. Huonossa tapauksessa olette varattuja, puolisko kuulee, tulee riita. No, sitten vaan kiellätte kaiken. Päin nassua sanottu ei ole todistettavissa, vai kuinka.
Ja, jos se ajatustenne ihminen ei osaa arvostaa suoruuttanne, se on sitten hänen häpeänsä, ei sinun... Tehkää hyvät ihmiset asioillenne jotakin, kukaan ei järjestele elämäänne puolestanne! Hankkikaa sinne kotiinne kanssanne asumaan joku, jonka kanssa olette onnellinen. Elämäänsä ja oloonsa voi ihan itse valinnoillaan vaikuttaa melkoisen paljon. Ei tässä ole loputtomasti aikaa jahkailla, se jahkailu muuttuu yllättävän pian kiikkustuolissa katumiseksi, ja sitten onkin jo kaikki ohi.
Tehkää elämästänne onnellinen. Tavalla tai toisella huonon puolison omaavat: teitä kohdellaan juuri niin huonosti, kuin annatte itseänne kohdella. Lopettakaa se hemmetin ovimattoilu ja rohkeasti kohti uusia tuulia!
Lopuksi, ystävällisyys, hyväsydämisyys ja rehellisyys mukaan- jossakin odottaa joku, joka osaa arvostaa sitä. Onnellista elämän jatkoa! ;-)
Lopettakaa jahkailu. Menkää ja sanokaa hitto soikoon suoraan päin naamaa sille ajatustenne ihmiselle KAIKKI, mikä mieltänne painaa. Parhaassa tapauksessa homma menee onnellisesti, ja teistä tulee pari. Huonossa tapauksessa olette varattuja, puolisko kuulee, tulee riita. No, sitten vaan kiellätte kaiken. Päin nassua sanottu ei ole todistettavissa, vai kuinka.
Ja, jos se ajatustenne ihminen ei osaa arvostaa suoruuttanne, se on sitten hänen häpeänsä, ei sinun... Tehkää hyvät ihmiset asioillenne jotakin, kukaan ei järjestele elämäänne puolestanne! Hankkikaa sinne kotiinne kanssanne asumaan joku, jonka kanssa olette onnellinen. Elämäänsä ja oloonsa voi ihan itse valinnoillaan vaikuttaa melkoisen paljon. Ei tässä ole loputtomasti aikaa jahkailla, se jahkailu muuttuu yllättävän pian kiikkustuolissa katumiseksi, ja sitten onkin jo kaikki ohi.
Tehkää elämästänne onnellinen. Tavalla tai toisella huonon puolison omaavat: teitä kohdellaan juuri niin huonosti, kuin annatte itseänne kohdella. Lopettakaa se hemmetin ovimattoilu ja rohkeasti kohti uusia tuulia!
Lopuksi, ystävällisyys, hyväsydämisyys ja rehellisyys mukaan- jossakin odottaa joku, joka osaa arvostaa sitä. Onnellista elämän jatkoa! ;-)
Vastaukset 12
Vanhimmat
tekstiä, tässäpä elämämme agenda!
perseeseenpotkua oon tainnut kaivatakin...
Samanlaiset ajatukset on mielessä - että ei tää tästä parane, jossei itse uskalla nostaa kissoja pöydälle - mut uskallus puuttuu. Siitä lähdetään, et lähitulevaisuudessa voin sanoa ton menneessä aikamuodossa!
Niin se on, et jokainen on oman onnensa seppä.
Sitä samaa sullekin - onnellista jatkoa elämällesi! :-)
jokainen on oman onnensa puuseppä...
Sulla lienee kristallipallo puunattuna - ei sen pitänyt rivien välistä niin selvästi näkyä, et mul on pää puuta...
Jos romanttisten ajatusteni kohde sattuisi olemaan varattu, ja lähestyisin häntä, niin antaisin itsestäni kohtuullisen idioottimaisen ihmisen kuvan. Varsinkin, jos tietäisin hänen olevan parisuhteessa. En halua osoittaa epäkunnioitusta häntä ja hänen sitoutumishaluaan kohtaan.
Joka tapauksessa: mielummin odottelen, että saan tietää varmaksi hänen olevan vapaa.
"Ja, jos se ajatustenne ihminen ei osaa arvostaa suoruuttanne, se on sitten hänen häpeänsä, ei sinun..."
Minun häpeänihän se nimenomaan olisi, jos käyttäytyisin julkeasti.
Ei käsketty tekemään mitään aloitetta tai ehdottelamaan suhdetta tai lääppimään ynnä muuta, vaan PUHUMAAN suunsa puhtaaksi. Vai onko sekin jo rikos? Usein kun ongelmat menevät puhumalla ohi... Nämä ihastuneet eivät usein kunnolla edes tunne kohdetta, jos menisivät ja puhuisivat suoraan toisilleen, olisi hyvinkin mahdollista, ettei enää kiinnostaisikaan, ja ongelma ja jahkailu olisi ohi. Typerää sen sijaan on jahkata vuositolkulla jonkun varatun perään, pysyä naimisissa "lasten takia" ja narista palstoilla, kun ei itse omille asioilleen mitään aikaiseksi saa. Lause niistä lapsista vielä mietittäväksi sinulle:
Lapsi mieluummin TULEE rikkinäisestä kodista, kuin ON rikkinäisessä kodissa.
on varattu. Kuten minä...onneton.
Kaikki ei ole niin valkoista ja mustaa.
Olet aivan oikeasa. Elämää varmasti nähnyt. Lapsista juuri oikein sanottu. Ja nuo hyvät työkaverit voivat saada keskusteluillaan paljon hyvääkin aikaan. Toinen voi esim. antaa hieman potkua.
"Lapsi mieluummin TULEE rikkinäisestä kodista, kuin ON rikkinäisessä kodissa."
Ja mitenköhän tämä liittyy aiheeseen? En keksi, vaikka mietin. Ei se tee kotia rikkinäiseksi, jos yksi ihminen siellä onkin vastuuntunnoton ja itsekäs, tai vaikkapa uskoton. Eikä se, että toinen on uskoton, tarkoita sitä, että perhe-elämä ei toimisi tai suhde olisi paska. Se, jos joku pettää, kertoo ainoastaan sen pettäjän käyttäytymistavasta, arvomaailmasta, luotettavuudesta ja muista ominaisuuksista. Koti voi olla vaikka kuinka hyvä ja samoin parisuhdekin, mutta silti toinen katsoo asiakseen olla kunnioittamatta em. asioita tai lupauksiaan. Voi ne asiat olla tosi huonostikin siellä kotona, mutta siltikään kenelläkään ulkopuolisella ei ole mielestäni oikeutta tunkea itseään siihen tilanteeseen, tai kenelläkään ei ole oikeutta pettää.
Kuvittelet varmaan, että jos joku on houkuteltavissa kotoa ja kumppaninsa vierestä, että siellä olisi vikaa. Vikaa on siltikin vain ja ainoastaan siinä, joka pyrkii viettelemään varattua ja siinä varatussa, joka suostuu siihen.
Hmm... Mikä muukaan tarkoitus tunteistaan kertomisella voisi olla, kuin halu saada vastakaikua? Daa. Ihan tietoiselta ja motivoituneelta toiminnalta se vaikuttaa.
Työkaveri pyysi vuosi sitten lasilliselle. Eihän siinä mitään kummoisempaa ollut, oltiinhan käyty jo vuosien ajan yhdellä tai kahdella. Mutta hänellä olikin tunnustus, että on ihastunut minuun. en säikähtänyt sitä,vaan toppuuttelin, että kyllä tällaiset ihastukset nopeasti menevät ohi.
Rakkaus roihahti lopulta aika pian ja jo parin kuukauden päästä puhuttiin yhteisestä elämästä. Aivan uskomatonta, mutta totta. Ajattelin, että minä olen maaiman onnekkain nainen, olin löytänyt sielunkumppanin. Tuli syksy, ja miehen piti ottaa ero asia kotonaan esille. Vaimo tietää meistä ja välillä soitteleekin minulle, kun haluaa tietää jotain yksityiskohtia. Vaimo taitaa olla sitä sarjaa ihmisiä jotka eivät ole koskaan itsenäistyneet vaan pitäneet toista tiukasti talutusnuorassaan. Ei vaimo pistä miestään pihalle, se on selvä. Eikä se ole tämän jutun ongelma. Ongelma on tämä mies, haluaa olla minun kanssa, on jäänyt suhteestaan kiinni, mutta ei saa aikaiseksi lähteä kotoa pois. Aivan uskomatonta! Tiedän jo tässä vaiheessa, että minä tässä omaa elämääni tuhlaan varattuun mieheen, eli oma mokani. Mutta se tunne ja suhde mikä meillä vielä viime vuonna oli, on ollut tämän tuskan arvoista. Annan suhteen olla. Jos tämä mies todella haluaa olla mun kanssa ja lähteä, niin tietää että otan hänet vielä vastaan. Mutta en enää odota sellaista tapahtuvan, niin ei tarvitse enää pettyä.
ihmisiä, osaatte hoitaa asian tyylikkäästi..toivon teille ratkaisua ;)