Hei, onko kukaan teistä naisista sellaisessa asemassa, että aikoinaan menitte naimisiin, vaikka tiesitte, että mies rakasti toista ja oli seurustellut tämän kanssa jo vuosia.
Jonkin riidan jälkimainingeissa mies tuli menneeksi naimisiin ensimmäisen tapaamansa naisen kanssa. Nainen teki perässä saman tempun.
Koko avioliiton ajan rakastavaiset ovat olleet rakastavaisia.
En siis puhu muutamasta vuodesta. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, lapsetkin molemmilla jo omillaan.
Kysyn sinulta rakkaani vaimo, millaista se on. Tiedät minun olemassaolostani, vaikka et koskaan ole minua nähnytkään.
Pidät tiukasti miehesi kurissa, vaaniskelet sähköpostit ja tarkistat tekstarit. Kuitenkin jo vanhakansa sanoi, että enemmin paimentaa kapan kirppuja kuin kahta rakastavaista.
Millaista sinulla on avioliitossasi, olethasn koko ajan se toinen, olet oleva loppuun asti. Kerro minulle.
Jonkin riidan jälkimainingeissa mies tuli menneeksi naimisiin ensimmäisen tapaamansa naisen kanssa. Nainen teki perässä saman tempun.
Koko avioliiton ajan rakastavaiset ovat olleet rakastavaisia.
En siis puhu muutamasta vuodesta. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, lapsetkin molemmilla jo omillaan.
Kysyn sinulta rakkaani vaimo, millaista se on. Tiedät minun olemassaolostani, vaikka et koskaan ole minua nähnytkään.
Pidät tiukasti miehesi kurissa, vaaniskelet sähköpostit ja tarkistat tekstarit. Kuitenkin jo vanhakansa sanoi, että enemmin paimentaa kapan kirppuja kuin kahta rakastavaista.
Millaista sinulla on avioliitossasi, olethasn koko ajan se toinen, olet oleva loppuun asti. Kerro minulle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
muuten tuosta tekstistä mitään mutta ai että nauratti se vanhan kansan sanonta - ennemmin paimentaa kapan kirppuja kuin kahta rakastavaista.
Niin toden totta on tuo.
"Kuten vesi, niin rakkauskin löytää aina reitin."
viides sinä raukka olet tai kuudes...
Ihan hyvin menee, mieheni aika ajoin syyllistävä tunne johtaa vain ihaniin minua huomioiviin seksi-sessioihin. Niin että pienenä pirteytenä liitossamme näyt. Eikä minulla mitään sitä vastaan toki ole. Kyllähän minäkin osaan käydä "piristäytymässä".
Avioliitossa on kuitenkin kyse aivan jostain muusta.
Se on elin-ikäistä kumppanuutta, ystävyyttä. toveruutta, ja yhteen hiileen puhaltamista.
Onko Sinulle vaikeaa käsittää olevasi ikuinen kakkonen, / tai kuutonen....?
Kas, mieheni valitsi parhaan...toki olisi ottanut Sinut, jos olisi Sinuun tyytynyt.
Voimia vaan Sinulle. Kyllä Sinäkin vielä miehen löydät, on se vaan niiiin vanha keksintö.
Kannattaisi lukea ap. kirjoitus ennenkuin noita vastauksia keksii.
Minä en suostuisi sääliseksiin pettävän miehen kanssa. Hyi helvetti. Naisen ei pitäisi koskaan olla noin säälittävä. Itsekunnioitusta hyvä ihminen.
Et tajua ironiaa ja piikkejä.
Eikä ymmärrä alkuperäinenkään, että ei ole ykkönen.
Pääasia ei ole, soittaako ensiviulua kunhan kuuluu orkesteriin : D
Yllytän miettimään vaimoja vielä kerran. En puhunut mistään huikentelevaisesta gigolosta vaan vastuullisesta rakastuneesta rakkaastani. Meillä ei ole tarvetta paimentaa toisiamme. Kun tulee mitä tahansa ongelmia tai hauskoja asioita, kuulemme kumpikin asian ensimmäisinä.
Tiedän kaiken tarpeellisen rakkaani elämästä. Tiedän, millaisessa tilanteessa lapset ovat saaneet alkunsa, miten vaimon synnytys on mennyt, mitä vaivoja vaimolla on, milloin poika erehtyi näpistelemään marketista tupakkaa.
Kun tapaamme emme puhu puolisoistamme, me keskitymme toisiimme. Meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut muita kumppaneita.
Kumpikin elää jokseenkin tasapainoisessa avioliitossa. Molemmilla on oma elämänsä. Joiltakin osin ne elämät eivät kohtaa.
Mutta loppupeleissä tiedämme että on olemassa vain yksi ainoa ja oikea.
Valitan, vihitty vaimo. Näin keski-ikäisenä olisin kerran halunnut tietää, miltä sinusta tuntuu. Tiesit jo hääpäivänäsi, että olit miehelle hätävara. Teillä menee hyvin. Raha riittää, seksikin sujuu, on paljon perhetuttuja. Niin kuin meilläkin.
Teillä on paljon yhteisiä asioita. Mutta miehesi rakkautta et koskaan oleva saava. Eikä se riipu minusta yksin.
Onpa epätoivoinen kirjoitus ! Roikkuu kakkosen ja vieläpä epätoivoisen oloisena varatussa miehessä ? Luulisi että olisit jo tajunnut vuosien saatossa paikkasi ja kannattaako siinä pysyä ? Kun et koskaan vaimon paikalle yltänyt. Surullista luettavaa.
Tosiasia on niin, että minä jätin nuoruudessani tämän miehen. Enkä ole myöhemminkään halunnut mennä naimisiin, koska meidän olisi kummankin pitänyt ottaa avioero.
Meistä rakkaustarinamme toimii näin paremmin. Tapaamme usein työn merkeissä, lähes kaikki Suomen kaupungit ovat pian tulleet tutuiksi.
Mutta meille molemmille riittä tämä suhde. Miksi haluaisimme tehdä monta ihmistä onnettomiksi.
Nyt kun löysin tämän nettikeskustelupalstan, rupesin nimettömänä kirjoittamaan ajatuksiani.
Miltä tuntuu aviovaimosta?
Onko paras rakkaustarina elämänpituinen, johon kuuluu paljon juhlaa ja päivittäiset viestit, myös ulkomailla ollessamme?
Näin me olemme nähneet hyväksi.
Kirjoittelet tänne yksinäisyydessäsi. Jos kaikki olisi niin hyvin kuin annat ymmärtää, et vaivautuisi. Olet säälittävä ja yksinäinen. Niin kuin me muutkin.
eikös tähän löydy ihan kuninkaallinen esimerkki tuolta saarivaltiosta?
senhän tietää koko maailma miltä prinsessa dianasta tuntui, kun charlesin ja camillan ikuinen rakkaus oli välissä? nythän he sitten ovat toisensa saaneet. ja jättäneet taakseen pahaa jälkeä. surullista.
ollut vähän eri asia kuin meillä taviksilla.
Me sentään olemme saaneet mahdollisuuden itse päättää näistä asioista.
Ihan vain niille, jotka eivät muista: Diana myi itsensä vanhalle miehelle, joka oli rakastunut jo kauan ennen Dianaa Camillaan. Kuningatar opasti Dianaa tavoille. Luultavasti nainen tiesi, mistä hinnasta myi itsensä. Hänen tehtäviinsä kuului tehdä kruununperillinen. Siinä se.
Omasta asiastani. Väärin luultu, että olisin yksinäinen. Päinvastoin. Ympärillä on liikaakin ihmisiä ja tapahtumia. Matkalla ja hotellissa on mukava selata läppäristä erilaisia sivustoja.
Mutta kunhan kyselin, kun kerrankin saan vähän aikaa itselleni eli tämän päivän.
ns. taviksilla on ja ei ole mahdollisuuksia päättää omista asioistaan. Joskus taviskin jää miettimään, mitä omat päätökset ovat mahdollisesti aikaansaaneet.
se arki kuitenkaan niin auvoista hänen kanssaan? ei voi tietää..
sinä päivänä kun mieheni itselleni "otin", niin aloin hänen ensimmäisekseen, en toiseksi kuten kuvittelet. Sinä et tiedä liitostamme tai suhteestamme mitään. Sinä vain oletat, koska olet niin omahyväinen ja tyhmä, joka kuvittelee olevansa miehelleni jotain suurempaa kuin se tavallinen p..o
Minä kyllä ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa. Olen hieman samantapaisessa tilanteessa. Sanoisin, että joskus elämä on rankkaa näin, mutta niin makaa kuin petaa. Kaikki pitää kestää. Se että on kokenut ihanan rakkauden on jo paljon.
Mitä muuta minun tarvitseekaan tietää? Minä tunnen. Siis olen elämässä kiinni.
Täytyy kiirehtiä junalle. Ei tästä oikein kunnon keskustelua syntynyt. Ehkä vaimo pesee pyykkiä tai makaa flunssassa?
Rakkaani saattaa minut junaan. Sen jälkeen hän ajaa kotiinsa. Kahden viikon päästä tavataan Espoossa.
Miksi täällä muuten pohtisit vaimon tuntoja ? Ja itsekin olet siis toiminut petturina omalle miehellesi ja lapsille vuosien ajan. Eikö siinä itsellesi herännyt koskaan mitään tuntoja ? Täällä pohdit vaimon tunteita ? Kannattaa varoa, sillä iän myötä katkeruus vaan kasvaa. Ja saatko tuota suurta rakkautta koskaan itsellesi kokonaan ? Ilmeisesti et, mikä onkin nyt alkanut nakertamaan omaa itsetuntoasi.
Itse ihminen päättää mitä elämällään tekee, minä ainakin noin pääpiirteissään. Itselläni oli vuosia sitten rakkaussuhde, josta ei sitten kohtalon oikkujen takia tullut pysyvää tämän miehen kanssa. Suhde jäi kesken ja tunne elämään. Se on haavekuva, näin olen itselleni selittänyt ja sellaiseksi sen jättänyt. Tapasin sittemmin aviomieheni, menimme naimisiin ja perustimme perheen. Joskus vielä ajattelen tätä miestä, tiedämme toistemme vaiheet ja voisimme pitää enemmänkin yhteyttä. En vain ole halunnut antaa hänen ja sen tunteen hallita elämääni, koska olen onnellinen tässä nykyisessänikin. Kaikki on hyvin. Ja kaikkein viimeiseksi kirjoittelisin tänne pohtiakseni miltä tästä rakastettuni vaimosta tuntuu, kun miehensä tunteet luultavasti ovat välillä luonani. Tsiisus, se on hänen ja heidän elämästä ja minulla on omani.
Hyvä, hyvä! Oikein teit! Ja onhan ne ihania muistoja, joita joskus voi vaalia. Ja jos leikitellä ajatuksella, että mitä jos ? Mutta kuitenkin antaa sille omalle perheelleen se kaikki rakkaus, joka heille kuuluu!