Luoksetulo

noo...mun lapinkoira nartulla 12kk. kohta jos se ei tule,menen metsässä piiloon jos ei tule menen jonnekkin minne sekin haluaa tulla,esim. takapihan metässä meen isojen koirien(eli kaksi muuta koiraa) niiden häkkejä päin kävelen,niin perässä tulee vaikka olisi mitä herkkuja syömässä. en nyt oikeen muuta osaa sanoa,kannattaa harjoitella fleksin tai pitkän narun avulla.ja kehut tosi paljon kun tottelee ja aloitat vaikka leikin.

- Palkitse koira aina jollain todella herkullisella sen tullessa luokse kutsusta. Voit käyttää myös lelua, josta koira pitää erityisen paljon. Muista palkita koira aina!
- Älä kutsu koiraa luokse, jos et ole täysin varma, että se tulee. Muuten käsky menettää merkityksensä. Esim. muiden koirien kanssa leikkiessä kutsut luultavasti kaikuvat kuuroille korville.
- Harjoittele aluksi helpossa ympäristössä, esim. sisällä.
- Voit käyttää ulkona apuna pitkää liinaa tai alussa vaikka tavallista hihnaa. Kutsu koiraa ja palkitse se, kun se tulee luoksesi. Jos koira ei tule, vedä se hihnan avulla luoksesi ja palkitse se kuin se olisi tullut itse. Näin koira oppii, että käskyn kuultuaan sen on pakko tulla luoksesi ja piste.
- Sano käsky vain kerran. Muuten koira oppii, ettei ensimmäistä käskyä tarvitse noudattaa.
- Älä ikinä tee koiralle mitään sen mielestä epämiellyttävää kutsuttuasi sen luoksesi. Jo koira ei esim. pidä harjaamisesta tai kynsien leikkaamisesta, älä kutsu koiraa luoksesi tehdäksesi näitä asioita.

Tähän väliin voin kyllä sanoa, että lapinkoira poikkeaa muista koirista siinä, että sitä ei meinaa millään saaha oppiin tuota luoksetuloa. Itellä vankka kokemus koirista ja kyllä nää lappalaiset on niin jääriä, etteivät usko muutako mieletöntä karjumista ja rähinää. Mutta idea piileekin siinä, että kun se viimein päättää antaa periksi ja uskoa ja tulla luokse, niin äänensävy muuttuu komentajalla ja hirmuiset kiitokset ja kehut kyllä saa.

Mielelläni kyllä kuulisin muitten kokemuksia asiasta! Oonko ihan väärillä jäljillä.... onko muita keinoja? muut koirat on kyllä totelleet ja oppineet ne omat pikku niksit, millä kannattaa luokse tulla. Mutta ei lapinkoira, ei millään!

Itselläni on kohta 4 vuoden ikäinen Lapinporokoira uros. Ulkona herra on aina yhtä luupää ja kuuroa esittää. Hajut kun ovat leikkaamattoman uroksen mielestä niin mielenkiintoisia. Mitkään makupalat eivät myöskään ole yhtään kiinnostavia pihalla. Ainoastaan kehuminen ja rapsutukset kelpaa. :D Mökillä vapaana ollessa tulee kyllä samantien luokse kun kutsuu ja pysyttelee koko ajan näkösällä ja tarkkailee missä mennään.
Kotona koiruus taasen tottelee hiljaakin sanottuja käskyjä ja käsin näytettyjä merkkejä. :)

J, kyllä ne hajut on ihan kaikkien lappalaisten mielestä kovin kiinnostavia. Ei se leikkaaminen koiralta nenää vie ...

Mutta on ne ihania :D

Onhan ne aivan ihania! :D Ja myös välillä ihan hassuja! :D

Kiva lukea, että muillakin on samoja ongelmia näiden jääräpäiden kanssa. Meilläkin tuo paimennusvietti on suht vahva, mutta jos on jotain mielenkiintosempaa niin "so what". Auttaako leikkaus tuohon "kuurouteen"? Onko kellään konkreettisia kokemuksia?

3 vuotiaana vasta voi odottaa kunnolla luoksetuloa.Sen verran kesti vaikka muut rodut minulla oppineet vuoden-kahden sisällä.

Meillä luoksetulo on 99 % varma, kunnes alkoi murrosikä. Sitten alkoi testailu ja kaikki hajut yms. oli kiinnostavampia. Otettiin harjoituksia sisällä, narussa lenkkeillessä ja metsässä koiran ollessa irti. Tarkkana piti olla, että kutsuu koiraa silloin, kun se sattuu katsomaan minua tai on jo ehkä tulossa minua kohti ihan muuten vain. Silloin käsky toimi aina ja vahvistui aina. Ja jos käy niin, että koira ei tulekaan, lähden juoksemaan karkuun niin kuin tuli perseen alla. Sillon koira tulee ja vauhdilla.

Meillä ongelmana edelleen, että jos metsässä tulee vastaan esimerkiksi joku lenkkeilijä, niin silloin koira on vähän kahden vaiheilla, että tuleeko vai ei. Joskus jää pyörimään vieraan ihmisen ja minun väliin, kuin empimään. Yhden kerran on mennyt ihan ihmisen luokse, mikä oli noloa. Nyt yritän vältellä moisia tilanteita viimeiseen asti.
Ja kaikille nyt tiedoksi, että en pidä koiraani irti missään yleisillä lenkkipoluilla, vaan sellaisella metsäalueella, jossa ei yleensä ketään ole.

Mun lapinkoiraneiti on nyt 3,5 vuotias ja sillä oli kesän alussa taas juoksut ja sen jälkeen valeraskaus. Juoksut meni ihan vaivattomasti ja tyttö oli ihmeen rauhallinen. Mutta valeraskausaika kun alkoi, niin tuo muuttui taas ihan kakaraksi! :D
Onneksi luoksetulo oli jo tuohon ikään mennessä suhteellisen hyvin kunnossa, niin ei ollut niin suuria ongelmia sen kanssa kuin muina vuosina, jolloin on ollut valeraskaus. Sille kun oli nyt jo iskostunut kalloon se, että luokse pitää tulla tai muuten ei tulla ollenkaan! ;) Kyllä se vielä vähän mietti, että mitäs, jos kuitenkin teen täällä omiani... mutta tuli sitten hetken harkittuaan. :D Nyt neiti on taas onneksi palautunut kuuliaisemmaksi omaksi itsekseen.

Niin, kyllä se sen jälkeen kun täytti 3 vuotta alkoi olemaan kuuliaisempi tuo mun koirani myös. Mutta kyllä se vieläkin koettelee, vaikkakin on jo huomattavasti rauhallisempi ja ei enää niin sitkeästi yritä koetella rajojaan kun jo ne hyvin tietää.

Mun koirani tuntee sanan paikka ja nuoresta pitäen opetin sitä paikkakäskyä, niin että se on iskostunut sen takaraivoon. ;) Nyt, kun lenkillä irtiollessaan se huomaa, että joku ihminen tai koirakko jne. tulee vastaan, niin tämä mun koiruus seisahtuu paikalleen ja odottaa, että otan sen hihnaan. Se kun tietää senkin, että se pääsee vapaaksi taas kun on päästy toisten ohi. Se irtipäästäminen on ollut sille myös palkkio hyvästä käyttäytymisestä eli paikallaan pysymisestä ja antamisesta laittaa kiinni hihnaan. Koira seisahtuu jo silloin, kun se kuulee jonkun tulevan vastaan ja seisahtuu vaikka ketään ei vielä edes näy.

voit kokeilla eripaikoissa tänne käskyä ja jos saisit jonkun kaverin tulemaan koirankanssa paikalle, näin koira oppisi tulemaan paikkana mikä hyvänsä ja missä hyvänsä. käytä eripaikkoja hyväksi. ja kärsivällisyys! ;)

meidän veetipentu on nii onneton että se ei uskalla lähtiä edes 2 metriä pietemmälle, kun se luulee että mie jätän sen johonki :D no hyvä vaan.

tsemppiä

Meillä on muutaman vuoden ikäinen suomenlapin koira, joka tulee aina luokse kun kutsuu :) ei tarvinnut edes kunnolla kouluttaa... ja se oppi sen heti

Olen vasta tutustumassa rotuun enkä omista sitä vielä. Tämä luoksetulemattomuus/ "kuurous" on mulle ihan uutta tietoa... Olen aina kuvitellut sen olevan leppoisa paimen, joka ei lähde mihinkään. Jääräpäisyys rodussa tuli mulle ihan yllätyksenä. Onko tää enemmän sääntö kun poikkeus, että urokset ainakin viilettävät missä lystäävät?

Meillä 1 v lapinporokoira uros ja luoksetulo menee suht hyvin kun ei ole häiriötekijöitä ympärillä. Esim metsässä vapaana tulee hienosti luokse, jos ei nyt joku ihan mieletön vainu ole päällä, mutta silloin on parempi odottaa että koira saa puuhansa tehtyä ja vilkaisee omistajaansa, jolloin tulee 100% luokse kutsusta. Luoksetuloa ei kannatta turhaan jankata kun koiralla on joku puuha/vainu päällä, silloin ei ole kuulevinaankaan. Välillä katoaa metsässä näkymättömiin omille teilleen, mutta olen opettanut että vihellyksestä koira tulee rakettina luokseni.

Koirapuistossa, jossa niitä "häiriötekijöitä" on sitten reilusti, luoksetulo on kaikunut aina lähes kuuroille korville ja välttelee siellä omistajaansa viimeiseen asti. Kun on tullut poislähdön aika puistosta niin on pitänyt vierasta pyytää ottamaan kiinni tai itse "salaa" napata kiinni. Tosin nyt viime aikoina on jo hieman koirapuistossakin saatu luoksetuloharjoituksia onnistuneesti tehtyä, eli uskoisin että kun ikää tulee niin saadaan asia kuntoon. Mutta ei ole tosiaankaan helpoin tapaus tämä porokoira verrattuna esim muihin rotuihin mitä olen koirapuistossa nähnyt ja jutellut ihmisten kanssa. Tätä rotua ei ilmeisesti ole tehty miellyttämään omistajaansa vaan on enempi luonnonlapsi ja työkoira.

Pihalla ei voi vapaana pitää kun juoksee heti karkuun ja hyppii ohikulkijoiden päälle. Kovapäinen, mutta fiksu koira. On ystävällinen kaikkien kaveri, varsinkin pienistä lapsista pitää älyttömästi ja tulee toimeen kaikkien muiden koirien kanssa. Tämmöinen siis meidän yksilö. Tokihan jokainen koira on oma tapauksensa ja luonteissa on eroja.

Täällä luoksetulo alko moitteettomasti toimia n 4v iässä. Siihen asti oli vaan korvat koristeena ( tai siis tuli metrin päähän toikkaroimaan et täs mää oon, kiinni ei antanut). Edes 8vk pentuna tuo maailmaa rakastava, yksilö olisi vaan camel bootsit jalassa marssinu ties minne *nauraa
Ja nyt on toista kesää lampaatkin tuossa pihapiirissämme, yhen illan komensin ja nyt saapi lampaat olla. Traktorit, autot , mopot on meillä ne mitä mentäs jahtaa ja paimentaa, mutta kerran ku karjasee SEIS ni koira pysähtyy ja seuraava komento TÄNNE , niin sipsuttelee portista takasin aidatulle alueelle. Ja enneku kukaan mitään sanoo niin, kyllä tuo osaa avata portin niin halutessaan. Eli koirat eivät ole ilman valvontaa aidatulla pihallamme. Koirapuistoissa emme käy ,kuin satunnaisesti. Pentuna kävin , mutta siellä valk.paimenkoira jahtasi ja kiusasi, joten se siitä. Nyt parikertaa aikuis iällä käyny ja tuo napottaa oikealla puolellani ja pienempi koira napottaa vasemmalla puolellani eli eivät ymmärrä sitä päätöntä hässäkkää mikä siellä on. Enkä ymmärrä itsekkään sitä että koiria ei komenneta jos on aivan päätöntä menoa. Pihallemme saa tulla kuka vain koiransa kanssa eikä ole mitään ongelmia.
Miestä ja vanhempiani kokeilee kyllä esim hihnassa vetäisi ja kekkuloisi yms. Mun kanssa on perässä "laahustavaa" mallia ja helppo vaunujenkin kanssa mennessä. Ymmärtää puhetta äärettömän hyvin ja kerran pelastikin minut , kun liukastuin autotielle ( jalkakäytävällä rekka lastaamassa) ja siinä hötkässä sanoin: Tänne reunaan ( käsi sojotti vasemalle) ja niin lady hilas mut takas jalkakäytävälle.
Ja sinulle Etelän poro : kirjoituksessasi on paljon samaa, kuin minun muistoissani tuosta ladystä. Kyllä se siitä, kun ikää tulee. 3 vuoden iässä huomasin selkeän rauhoittumisen ja nyt tuo on oikea luotto koira.