Mikään ei voisi olla hankalampi paikka ihastua vastakkaiseen sukupuoleen kuin työpaikka. Eihän se ole seurustelua varten olemassa, vaan ihan muu tarkoitus. Tunnollisena ihmisenä yrittää unohtaa kaikki pinnalle pyrkivät rakkauden tunteet ja siitä seuraa vain vielä suurempi soppa.
Ja sit kun on vielä kaikenlaiset ihme kuviot mukana, kaikenlaista kolmiotraamaa, muuta ei tarvita...mikä pelastas mut tästä tilanteesta?
Ja sit kun on vielä kaikenlaiset ihme kuviot mukana, kaikenlaista kolmiotraamaa, muuta ei tarvita...mikä pelastas mut tästä tilanteesta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Se auttais, kun menet ja sanot asian suoraan, ja lopetat jahkailun ja vatvomisen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001141&posting=22000000022764954
muuten, paitsi aina ei voi sanoa päin lattua kaikkee, vaikka MITEN haluaisi. Eikös tää foorumi ole sitä varten, että täällä näitä tunteita puretaan ja vaikka kaskustellaankin.
Eihän ne siitä muutu miksikään, mutta saa paljon muita näkökohtia asioihin...näin.
Ja jos joku selvii jostain hetkellisestä vaikeesta piinasta tään foorumin avulla, ollaan kaikki kiitollisia siitä, että tänne voi kirjoittaa.
Kiitos!
Sitä kutsutaan avoimuudeksi ja rehellisyydeksi. Kokeile, ei se niin vaikeaa ole, ja tekee elämäst6ä helpompaa ja omasta(kin) olosta mukavamman.
olet pikkutyttö. Naiset eivät Rakastu työpaikoillaan. Ja jos rakastuvat, tuskin sen jälkeen tänne kirjoittelevat.
eihän se ikää katso. En ymmärtänyt edellistä viestiä.
on varattu, niin luulisi kummaltakin löytyvän sen verran itsekunnioitusta ja halua pitäytyä poissa moisista kolmiodraamoista. Ihastumisten perässä juokseminen aika tehokkaasti estää tasapainoisen elämän rakentamista.
Jos et kunnioita ihmisten mahdollisesti heikkoakin halua sitoutua, vaan yrität siitäkin huolimatta kammeta itsesi varatun viereen, olet itsekäs - etkä sillä terveellä tavalla. Kaikkia varattuja kun ei imartele se, että joku on ihastunut, vaan se voi ärsyttää. Jos et myöskään tippaakaan välitä, miltä varatun kumppanista moisen tunkemisen tai pahimmassa tapauksessa salasuhteen paljastuminen voisi tuntua, sinulta puuttuu empatiakyky. Jos taas itse olet varattu, ja koetat iskeä vapaata: mitä helvettiä sinun päässäsi oikein liikkuu?!
Psst. Empatiakyvyn puute muuten on tärkein ominaisuus, mistä tunnistaa narsistisen luonnehäiriön.
joo, kyllä oli hyvin kirjoitettu tarina, mutta vierestä meni...kolmiotraamaa tarkoitin lähinnä työpaikalla.
Ja kun kaiken lisäksi olen liiankin empaattinen, olen hyvä kuuntelija ja pystyn mukautumaan toisen ongelmiin, en ymmärrä taaskaan edellistä kirjoitusta.
Mutta tunteellisena ihmisenä tiedän, että kun rakastuu, sitä ei voi estää, peittää toki voi..mutta mitä siitä seuraa, jää nähtäväksi??
Eiköhän näissä jutuissa ole aina kaksi osapuolta. Emmekä voi tietää heidän elämäntilanteitaan. Antaa ihmisten elää.
älä mene sotkemaan toisten suhteita!! Ja vielä 1000 x !!! Kavereiden suhde ei koskaan pääse paranemaan kun sinä sotket siinä vieressä! Älä nyt v..ttu sotke siinä ... sinä tätä soppaa nyt hämmennät. Anna toisille mahdollisuus parantaa olemassa olevaa suhdettaan. Olet itsekäs olento. Tekis mieli... no joo...
mitä tekee,meinaan aikuinen ja järkevä tai on tekemättä.Onhan se selvää että joskus työpaikalla tuntee johonkin suurta myötätuntoa ja on imarreltu huomiostakin puolin ja toisin.Yleensä vain on niin että tunteilullaan aiheuttaa vahinkoa ja turhaa spekulointia.Sitä ikäänkuin fantasioi sitä sinänsä "tuntematonta",jota tapaa päivittäin työnroolin merkeissä!!Joskus se johtaa todella jopa avioitumiseen,mutta yleensä riitaan ja jopa työpaikan vaihtoon.Varatuille tämmöinen ihastuminen on erityisen paha paikka.Kun se vain aina on niin että se on vaarallista ,salaista ,riskialtista kiinnijäämisineen ja siksi kiehtovaa.Usein vain unohtuu kuinka noloksi se loppu sitten koituu ihan kaikille osapuolille,jopa niin että riitaisasti erotaan,mutta sitten se ei ollutkaan sen arvoista että nämä työpaikka romantisoijat menisivätkään yhteen.Kummasti alkaa totuuden paljastuuttua kääntyä toinen toisiaan vastaan kun asian alullepanijaa ryhdytään hakemaan.Mieti siis tarkkaan mihin olet "ihastumisesi vuoksi valmis ja mistä olet valmis myös luopumaan.Ratkaisujahan kiinni jääminen aina vaatii.Onkohan kaikki se ihastumisen tuoma kuitenkaan ihan realistista vai harhaankohan se tunne hurmio on viemässä.
Lounashan on "ei työaikaa". Nyt huomenna heti aamulla pyydät henkilöä kanssasi lounaalle ja tunnustelet asiaa aloittamalla puhumisen esim. ei-työasioista. Jos asutte samalla paikkakunnalla, niin voithan pyytää henkilöä vaikka kahville?? Kuinka hyvin tunnet henkilön?
jonkin verran, mutten riittävästi. Mutta naisena odotan silti, että minua pyydetään, vaikka sitä saan odottaa varmaan tuomiopäivään asti.
Tää ryöpytys ei mun tunteita kyllä mihinkään poista, vaikka mikä olisi...kaikella on kyllä tapana järjestyä, minustahan se on vain kiinni.
Kokemuksesta voin sanoa, että voi mennä hyväkin suhde sivusuun, jos on asenteella "mies pyytää". Jos on ujo tapaus tai ei muuten vaan tajua(!), niin saat varmasti todellakin odotella ties minne asti! Jotkut vain ovat sellaisia, etteivät kehtaa pyytää, elleivät tiedä toisen kiinnostuksesta.
totta! Ja sit aattelee, onks tässä ihan hukkaan heitettyä energiaa ollut kaikki. Vaan katsotaan, mitä tuleman pitää...
Paitsi siinä tapauksessa voin kyllä sanoo, että aika k-päistä mennä tosiaan sotkeen, jos mies on varattu! Siitä kun ei ihan selvyyttä saa noista sun viesteistä. Omassa työpaikassa on eräs nuori naishenkilö, joka on tyrkyttäny itteensä "todella ovelasti" monelle firman miehelle ja sen on kyllä muutkin huomannu! Jos vaan tyttö tietäis, mitä hänestäkin puhutaan... on tai ainakin oli vielä kihloissakin ja kaikkee.
sillä ei oo mitään merkitystä, kun ihminen rakastuu. vaikka olis työpaikka.
Ja niitä pahasuisten akkojen juoruja jos alkaa kuuntelemaan , niin eihän muuta tarvii tehdäkään.
Tuommoinen tyrkytys on sitten asia erikseen, meitä on moneen junaan.
Kyllä ne miespuolisetkin tuntuu välillä olevan pahempia juorukelloja kuin ne pahasuiset akat.
näin on. Mutta olen silti vakaasti sitä mieltä, että "puheista" ei työpaikalla kannata välittää, käsitteli ne sitten mitä tahansa. Jutut kulkee ja muuttuu sitä mukaa.
En minä ole mikään työpaikan vamppi, vaan paremminkin mainettani kuin jalokiveä varjeleva romantikko. Sen tähden tänne kirjoitankin, kun tunne ja järki taistelee..
Puujalka! Olet kammottava ihminen, jätä toisten miehet omiin oloihinsa. Miksi ei sinkut kelpaa?
puujalalle vai puujalka naiselle?
"Oliks tää..." ei "olis tää...".
Ja se oli Puujalka naiselle (= puujalka).
huonoa suomen kielen taitoani, tai paremminkin huolimattomuuttani...
kuten jo tuolla aikasemmin totesin, miten jutut muuttuvat työpaikalla, niin ne näkyy tekevän myös täällä ketjussa..hämmenetään, ei pysytä asiassa ja alkuperäinen sisältö muuttuu.
Mut so what..iha samma :)
Vitun lehmä menisit hoitoon. Jätä toisten miehet rauhaan. Tiiän mitä se on. Meikäläiseltä hajos perhe, kun ex-ämmälle iski työpaikkaromanssi. 3 vuotta siitä kesti selvitä. Vieläkin menee välistä kylmät väreet kroppaa pitkin, kun aattelee niitä aikoja.
Juuri näin. Saman olen kokenut myös minä. kuulostaa hurjalta kolmen uvoden helvetti. Siis perussääntöhän on, että työpaikkaa pitää vaihtaa, tai ei olla lainkaan samassa työvuorossa tai osastolla. Mitä kytköksisä tähän vieraaseen hoitoon ei saa enää olla. Jos niitä on, niin silloi tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Ja sitten se epäselvyys joka raastaa; mitä ne nyt siellä töissä taas oikein yhdessä puuhaa? Huh, huh. Työpaikaromanssit on perseestä! Mua v*tutttaa kanssa Puujalkanainen, niin kuin sanoit - lehmä se on! Lopeta ...tanan p-jalka!
Joko meni tajuntaan..Ja pikkasen miettikää , mitä tänne kirjotatte!!!
Menisit itse hoitoon, jos on noin vaikeeta kestää elämän karikot.
Suhteen hajoaminen on aina kriisi ja siihen ei kannata jäädä makaamaan. Hyvää viikonloppua sinulle, mä lähden nauttimaan kauniista suomen luonnosta, tee samoin!!
ihanpa naurattaa mua..mut jos sinun sielusi tässä keveni, niin saan olla hyvillä mielin, ja ennen kaikkea omatunto puhtaana!
Minultahan ei ole puoliso lähtenyt vieraan matkaan...onhan siihen joku syy pitänyt olla! Olisit pitänyt siitä topakammin kiinni, mitäs laskit menee.
Olikohan parisuhteessa jotakin vinksallaan??