valitsee aina väärin. Mistä hitosta sitä voi erukäteen tietää, mikä valinta on oikea? Hoitoalakin on jo automatisoitumassa ja silläkin alalla on aluekohtaista työttömyyttä - jotkut vastavalmistuneet sh:t ovat kassatyössä täälläkin. Jos lähtee työnperässä muualle, mistä voi tietää, onko sitä työtä vielä vuoden kuluttua? Kuinka pienen pätkän takia pitää muuttaa? Olen perheellinen nainen ja lapset kouluikäisiä, yläasteikäinen käy erikoistunutta luokkaa jonne valitaan pääsykokein. Pitääkö kokemuksen takia lähteä, vaikka menisi miinukselle? ts. toinen joutuisi kustantamaan asunnosta ja matkat jos lähtee pätkäksi siivoamaan jonnekin missä siivojaa tarvitaan. Omaa syytähän tämä on, ettei töitä ole ja omaa syytä, ettei niitä saa. Kun keksisi miten rahattomana saisi työllistettyä itsensä, kun on kelvoton mihinkään.
Itsehtähän se on kiinni
mutta kun..
27887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itsesäsi oli varmasti myös kiinni lasten tekeminen ja ennen yhdyntää mietit varmasti myös että mitä jos he ovat koulussa, minulla ei töitä ja muualle pitäisi lähteä. Eli päätöksen olet tehnyt lisääntyä, joten vastuu on myös kannettava.
Se vastuu tarkoittaa vastuuta päätöksenteosta. Valinta on paras kun sitä voi helposti muuttaa.
Sitä ei voi tietää oletko edes hengissä vuoden kuluttua, joten turha murehtia onko kyseessä pätkätyö vai ei, murehtiminen ei asiaa ratkaise. Jos katsoisit asian posiitiivisempia puolia useammin löytyisi myös ratkaisu.
Starttiraha yrittämiseen?
Mieti mitä sellaista ei ole tarjolla mitä sinä pystyisi tekemään tai tarjoamaan.
"Itsesäsi oli varmasti myös kiinni lasten tekeminen ja ennen yhdyntää mietit varmasti myös että mitä jos he ovat koulussa, minulla ei töitä ja muualle pitäisi lähteä."
No en miettinyt, olin (ja olen) "hyvinkoulutettu" ja lasten syntyessä hyvässä vakipaikassa. En ole asuinpaikkakunnaltani kotoisin, enkä ole koskaan pitänyt täällä asumisesta. Mutta sekin, että mistä saa kaverin isoille lapsille silloin kun puoliso on reissussa. Puoliso tekee reissutyötä noin viikon kuukaudessa. Pakotanko lapset mukaan? Puoliso ei lähde, hänellä on hyvä työ ja hän on kotoisin täältä. Olen marissut ja maanitellut asiasta vuosikaudet.
yrittäjyydestä. Ei tule mieleen mitään, mitä voisi aloittaa. Starttiraha on tarkoitettu elämiseen ja se on pieni, ei sillä mitään yrityksiä perusteta. Lainoihin pitäisi olla vakuuksia. En oikein keksi muuta kuin kaupallisen alan, sillä erikoisosaamista ei ole, hölmäyksissäni olen käynyt vain kaupallisen alan kouluja. Alan vaihto on mielessä kyllä, mutta lainaa en opintoihin enää ikinä ota, kun ei työllistymisestä voi tietää millään alalla enää. Ihan kaikkeen en pysty, kädentaitoalat on kokonaan poissuljettu, kömpelömpi ei voisi hienomotorisesti olla.
Aikoinaan heittäydyin aivan samanlaiseksi, että minulla on koulutus sinne, joten en ota lainaa tänne jotta saisin uuden työn.
En aloita yrittäjäksi koska se vaatii panostusta ja riskin ottoa.
Todellisuudessa sellaista elämä on. On otettava riskejä saadakseen haluamansa. Jos se olisi helppoa kuka tahansa pystyisi samaan.
Jos ei ole valmis uhrautumaan ja leikkaamaan tiettyjä asioita pois muutoksen puolesta ei auta muu kuin alistua tilanteelle jossa on nyt. Se tyytymättömyyden määrä on vain niin järkyttävän suuri, että en itse ainakaan näe mitään järkeä valita sitä tietä. Elämä eletään kerran ja parasta elää sen mukaan kuin itsestä tuntuu, eikä mitä muut sanoo.
Riskinotto kannattaa, mutta niin myös asian loppuuun miettiminen, ettei mene tappiolle.
Et sinä opintoihin mitään lainaa tarvitse. Aikuinen ihminen voi käydä yliopistoa vaikka viikonloppuisin tai iltatunteina.
Starttiraha on tarkoitettu elämiseen ja jostain on lähdettävä eli turha kuvitella että alkuun laitat maailmanlaajuisen brändin pystyyn. Pienellä valikoimalla, pienillä sijoituksilla suurempaa kohti.
Yrittäjyys, yrittäjyys on ratkaisu, hallitus sanoo kun ei enää muutakaan keksi.
Mutta mistä niitä markkinoita sitten ilmestyy uudelle yrittäjälle? Kansan kokonaisostovoima ei ole juuri noussut, ja jos kysyntää alalla kuin alalla on niin vähän että se aiheuttaa työttömyyttä, miten ihmeessä tilanne muuttuisi yrittäjäksi alkamalla?
Ainoa tapa kilpailla on suurimmalle osalle yrittäjistä dumpata hintoja - eli siis tinkiä tuloistaan. Sitähän tällä kyllä viime kädessä haetaankin.
Jos taas taloustilanne olisi sellainen, että kysyntä kasvaa, niin silloinhan firmat kilvan palkkaisivat ihmisiä töihin hyvillä liksoilla ja eduilla. Olisi niiden edun mukaista, että osaaja tulee duuniin eikä ala kilpailijaksi.
tulevat tulevaisuudessa olemaan.
Yrittäjä pohjaisia tai sitten vuokratyöläinen.
Sesonki hommia.
Säännöllinen päivätyö hiipuu pilkku hiljaa.
Turhaa byrokratiaa vastaan.
Työn ja oikeuksien puolesta.
Siksi:
http://www.adressit.com/tyovoimatoimiston_lopettaminen
Ei yrittäjäksi ole mitään järkeä lähteä ilman hyvää liikeideaa. Starttiraha ei ole mikään automattisesti aloittavalle myönnettävä tuki, vaan harkinnanvarainen ja siinä on tiukat ehdot. Täkälainen työkkäri ei myönnä sitä esim. minkäänlaiselle ravintolatoiminnalle tai vähittäiskaupalle, tai jos myöntää, toiminnan on oltava suunnilleen sellaista, ettei 150 km:n säteellä ole. Kampaajat ja hierojat myös kuuluvat niihin, jotka eivät sitä saa.
Lainoihin on oltava vakuuksia. Tiedän, että koulua voi käydä iltaisin, olen käynyt, mutta silloin oli töitä ja palkkaa, millä kustantaa opiskelut. Ilmaista koulutusta ei ole muu kuin työvoimakoulutus.
Kiitos hyvää tarkoittavista neuvoista, mutta taidan olla itse paremmin asioista selvillä.
...Puoliso tekee reissutyötä noin viikon kuukaudessa. Pakotanko lapset mukaan?...
Jos lapset vielä niin nuoria, etteivät pärjää yksin, niin olisiko vielä parasta hengähtää ja olla kotona. Minusta lapset ovat ykkösasia, vaikka itse lapseton olenkin.
Oletko ajatellut kotiopiskelua? Kieliä voi opiskella kotioloissakin ja netissäkin taitaa olla tarjolla monenlaisia etäopiskelumahdollisuuksia. Kirjallista ilmaisuakin voisit kehittää, se on tärkeää monessa työssä. Otapa asioista selvää. Ennätät kyllä vielä olla työelämässäkin.
"Et sinä opintoihin mitään lainaa tarvitse. Aikuinen ihminen voi käydä yliopistoa vaikka viikonloppuisin tai iltatunteina."
Kommentti: Yliopiston täydennyskeskusten opinnot ovat pääsääntöisesti maksullisia. Käypä tarkastelemassa avoimien yliopistojen kurssit. Puoliso suoritti juuri täydennyskoulutuksen yksityisellä puolella työnohessa hintalappu oli n. 8000 euroa puolitoistavuotiselle koulutukselle. Ilmaista koulutusta ei olekaan, kun olet käynyt koulusi. Eihän yhteiskunta pyörisi, jos ihmisiä aletaan kouluttamaan peruskoulun, lukion, ammattikoulun tai korkeakouluopintojen jälkeen uudelleen ilman maksuja.
Joskus 10v sitten sai käydä kursseja maksutta, ennenkuin oppilaitoksista alettiin tehdä osakeyhtiöitä. Iltaisin sai myös opiskella menettämättä työttömyysturvaa, nykyään se ei käy. Itse en työttömyysturvaa saa, mutta en ole valmis ottamaan sellaisia riskejä, että puolison lähes yksinään nykyään maksama asunto menisi velkojen maksuun ja lapsilta koti.
Toinen lapsi on sairas ja sen takia ei voi yksin jättää vielä kovin pitkiksi ajoiksi. On kohtausvaara.
Olen opiskellut kansalaisopistossa saksaa ja venäjää, mutta ne hinnat ovat nousseet pilviin. Ennen sai yhden kurssin työkkäristä, mutta nykyään ei. Kirjastosta olen joskus lainaillut kielikursseja, mutta kaipaisin opettajan opastusta. Suurin osa kaikesta maksaa; en vaan raski puolisollani maksattaa aina kaikkea - kun maksaa työnhakunikin ruuan lisäksi ja se on turhauttavaa kun tulosta ei tule. Vaatteita en osta jos ei ole ihan pakko.
Lueskelen mm. oman alani kirjallisuutta, mutta kuka sitä uskoo? Työtönhän on automaattisesti laiska juoppo, joka ei töihin halua.
Jos ei kerran ole hyvää liikeideaa, niin sitten kehität. Jos et kykene niin sitten ei auta valittaminen, vika ei ole siinä kohtaa ympäristössä vaan sinussa.
Ulkomailla yrittäminen onnistuu myös jos mietit asiaa pykälän kaksi pidemmälle. Jos ei ole uskallusta ottaa lainoja tai ei ole vakuuksia, niin vika ei vieläkään ole muissa vaan sinussa itsessäsi ja oman sopan olet itsellesi keittänyt.
Eli virheiden korjaamisen ei auta muu kuin uhkapeli.
Jos olet kerran niin hyvin ja paremmin perillä miksi purat täällä tuskia ja huudat apua menestyviltä henkilöiltä? Pieni ristiriita sinun kirjoituksissa.
Miksi täällä työttömien palstalla olisi menestyviä henkilöitä? Sitä pääomaa nyt on oltava, jos osakeyhtiön perustaa. Kaikessa muussa vastataan henkilökohtaisella omaisuudella. Pitääkö minun uhrata asunto, jonka puolisoni on maksanut riskieni vuoksi? Olen noita riskejä ottanut jo tarpeeksi elämässä, en uskalla enää. Muistinko mainita, että olen jo kokeillut yrittäjyyttä, menettäen oikeuteni työttömyysturvaan.
Siis sivutoimista yrittäjyyttä. Lapseni sairaus oli yhdessä vaiheessa niin paha, että katsoin parhaaksi kokeilla yrittää kotoa käsin, koska se oli yhtä sairaalassa laukkaamista. Mutta en jaksa selittää yksityiskohtia. Mietin tässä, että otanko riskin ja uhraan perheeni ja puolisoni maksaman asunnon.
Pankki ei myöntänyt edes visakorttia silloinkaan kun oli vähän tulojakin. Jos on hyviä neuvoja kuinka saisi lainaa, niin kiitos. Asunto ei muuten käykään vakuudeksi, sillä se on kokonaan lainassa kiinni.
..Ulkomailla yrittäminen onnistuu myös jos mietit asiaa pykälän kaksi pidemmälle. Jos ei ole uskallusta ottaa lainoja tai ei ole vakuuksia,..
Älytön ehdotus kehottaa lähteä yrittäjäksi. Olen työskennellyt työttömyysturvan piirissä ja nähnyt riittävän monta huonoa loppua, kun työtön on toivorikkaasti yllytettynä lähtenyt yrittäjäksi. Yritetään viimeiseen asti ja sitten palataan päivärahaoikeuden menettäneenä velat niskassa työttömäksi...
Yrittäjäksi voi lähteä, jos on riittävän hyvät perustiedot, hyvä tutkittu yritysidea ja riittävästi pääomaa, millä päästä alkuun. Velaksi ei kannata yrittämään lähteä missään tapauksessa.
Päättelin ensin, että asut todella aivan korvessa, josta on satoja kilometrejä lähimmälle paikkakunnalle, joka voisi tarjota työtä. Teillä on kuitenkin mm. kansalaisopisto, kirjasto, työvoimatoimisto, kouluja lapsille ja jopa erikoisluokkia niissä. Onko ajokorttia?
Asun pohjoisessa alueella, jossa työttömyys% on suuri. On ajokortti, mutta ei autoa päivisin käytössä. Ei ole kuitenkaan kovin iso paikka ja lähimpiin suurin kaupunkeihin on matkaa. Kyllä täällä työpaikkoja on, mutta en ole tullut valituksi niihin. Ne menevät lähes aina paikanvaihtajille tai vastavalmistuneille. Olen kysynyt itsekin vaikka mistä, siivousta ja varastotöitä myöten. Vuokrafirmaakin löytyy, vastaus on että ei ole tarjota juuri sinulle sopivaa työtä.
Haastattelukutsut vähenivät kun täytin 35 ja kun täytin 40 olen käynyt yhdessä - voi olla vain huonoa tuuria. Silloin kun olin tukitöissä, pääsin haastatteluihin asti, mutta en töihin. Työttömänä ollessa olen päässyt muutamaan haastatteluun jayhden paikan sainkin, siitä on jo aikaa - mutta se talo alkoi irtisanoa väkeä melkein samantien eikä uutena ollut asiaa jäädä. Tuolloin työttömyyteni oli kestänyt alle 3 kk.
Anteeksi, että tulee noita kirjoitusvirheitä - kirjoitan nopeasti eikä tule kunnolla esikatseltua. Tarvitsisin lasit, mutta ei ole rahaa niihin. En voi ostaa marketin halpalaseja, kun toisen silmän näkö selvästi heikompi kuin toisen - huomaan sen itsekin.
...toisen silmän näkö selvästi heikompi kuin toisen - huomaan sen itsekin...
Jos olet täyttänyt jo neljäkymmentä, niin tarkastuta ihmeessä näkösi. Glaukooman mahdollisuus on olemassa tuossa iässä. Se on salakavala tauti ja tietyn rajan ylittämisen jälkeen ei enää paljon tehtävissä...
Että jos nykyisessä hektisessä kilpailuyhteiskunnassa ei pysty kehittämään toimivaa liikeideaa, on törppö ja vika on itsessä?
Voi taittamarallaa sentään ja hellanduudelis. En pysty itse - enkä tule koskaan pystymäänkään - juoksemaan satasta alle kymmenen sekunnin. Mutta vika on tietysti itsessäni.
Vikaa on myös henkilössä, joka ei uskalla ottaa reipasta lainaa? Minä kutsun tällaista yleensä viisaan harkitsevaksi. Vakuuksien puute tekee kanssa urveloksi? Tottakai bwana, ilman muuta. Esimerkiksi rikkaaseen perheeseen syntynythän on ilman muuta ihan samalla lähtölinjalla kuin vaikkapa työttömän ja alkoholisoituneen yksinhuoltajan vanhemmakseen valinnut.
>Eli virheiden korjaamisen ei auta muu kuin uhkapeli.
Tämä on eräänlainen kirjoituksen kruunu! Uhkapeli on nimensä mukaan uhka. Siinä saattaa voittaa, mutta huomattavasti varmemmin häviää. Ja tässäkö se sitten on: ainoa varma asia, jolla virheet korjataan?
Ja kyllä: olen itse ottanut yrittäjäriskin.
Tässä siis ap. Luulen, että tuo kirjoittaja ei edes tiedä mikä vakuus on, kun väittää sen olevan itsestä kiinni.
Keksinnön patentoiminen maksaa maltahia eikä sitä välttämättä edes patentti -ja rekisterihallituksessa hyväksytä. Sitten jossain ulkomailla tehdään sama keksintö ja sillä kirnutaan rahaa miljoonia.
Minä ainakin sain apua omaan alakohtaiseen ongelmaani työvoimatoimistosta. Siellä ihmeteltiin kovasti, että olen aikaisemmin kyllä kelvannut näihin töihin, mutta että nyt työt ovatkin kiven alla.
Päätin työnhakusuunnitelmassani laajentaa työnhakua ammattiani sivuavaan tehtävään. Eräässä hakemuksessakin oikein korostin tätä työttömän rooliani, eikä siitä seurannut minulle mitään huonoa, että tehtävään ensinnäkin valittiin sillä alalla kokeneempi henkilö, ja minä itse tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että olisi tarkoituksenmukaisinta haeskella kuitenkin oman koulutuksensa ja kokemuksensa mukaisia työtehtäviä, koska ne eivät ole mihinkään kadonneet.
Jos mitään työtä ei olisi tähän päivään mennessä löytynyt, niin helmikuussa (vuoden työttömyyden jälkeen) olisi työvoimatoimistossa tarjottu minulle mahdollisuutta osallistua työelämävalmennukseen, mikä kohdallani olisi tarkoittanut kenties aivan jotain uutta uraa. Olen nyt kuitenkin täsmälleen entisenlaisessa työssä - toki määräaikaisena työntekijänä.
ainakin vanhustenhoito. Ja lisäksi kotipalvelu - jos nyt muuten tykkää rikkaitten sotkuja siivoilla.
Olen miettinyt tuota vanhustenhoitoa. Olen tavattoman kömpelö käsistäni, joten vähän pelottaa jos joutuu pistämään - kun jo vaatteen korjauksessa tulee itku. Mutta kai sitä oppii? Vereen ja sellaiseen kanssa varmaan tottuu? Kertokaas hoitoalan ihmiset, miten pystytteä olemaan yökkimättä nähdessänne sisäelimiä? Itselle tekee jo kaupan maksa pahaa. Asenneongelma varmaan, mutta jotenkin siitä pitäisi päästä.
En ole toiminut hoitoalalla, mutta lapseton tätini oli elämänsä kuusi viimeistä vuotta pitkäaikaishoidossa sairaalassa Helsingissä. Vanhusten hoitohan on mitä sattuu, joten jouduin tekemään kaikenlaista, jotta edes jonkinlainen taso säilyi.
Vaihdoin mm. tätini vaipat. Täytyy sanoa, että vähän yökötti. Minulla ei ole minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta jotenkin sitä ajan kanssa oppi oikeat otteet, kun autoin tätini pyörätuoliin ja pois. Ei siinä apua hoitajilta saanut, itse piti toimia.
Kaikenlaista kohtasin sen kuuden vuoden aikana, minkä sairaalassa vähintään viikoittain kävin. Mutta kaikkeen tottuu.