Tuntui siksi katkeralta, kun tällainen yrityksen tukipylväs heitetään pois niin kuin vanha rukkanen. Ja...ja mistä hän saisi enää töitä tällä iällä? Voi joskus tulla joku pätkätyösuhde ja sitten taas pitkä sätkätyöpuhde. Tuomo tiesi, että irtisanomisesta ilmoitetaan vasta vuosijuhlan jälkeen. Vuosijuhla oli maaliskuun 13., paitsi jos se sattui perjantaille, se oli 12.3. Se oli yrityksen kaupparekisteriin merkitsemisen vuosipäivä. Silloin Isto otti lähimpiensä kanssa kohtuullisesti konjakkia toimistolla. Ravintolassa jatkoilla kohtuuden raja alkoi tuntumaan matalalta. Tuntui, että sitä pitää siirtää ihan toverillisesti vain turvallisemmalle linjalle. Mutta kohta he ylittivät tuon uudenkin rajan nin kuin rosvojoukko. Oli siinä aina muutama, jolla ensin kilisi Porin olut, ja kohta sen jälkeen tömisivät orin polut. Tuomo oli odottanut, että väki on keskimäärin 0,8%o humalassa ja hän kilisytti lasiaan ja nousi ylös.
”Nyt kun meidän yrityksessä on taas saavutettu uusi virtsanpylväs, haluaisin sanoa pari sanaa. Minusta tässä firmassa on jäänyt liian vähälle huomiolle Iston osuus Nää-boysin hengen luojana. Sanoisinkin nyt pari sanaa sinulle kiitokseksi ja uskon, että kaikki täällä olevat haluavat yhtyä näihin sanoihin. Sinä olet aina vahvasti tukenut yritystämme ja työtovereitamme. Sinä et ole mikään vähäinen tuki vaan oikea niskapalkki. Meidän toimintaa on aina ohjannut tieto siitä, miten voimme saada sinulta tukea. Huolehtivaa naista verrataan joskus naarastiikeriin. Sinä huolehdit työvoimastamme kuin nuori urosleijona kaitsee laumansa pienimpiä heti siitä päivästä, kun se on saanut kruununsa. Kun käyt taputtamassa olalle, tunnemme olomme pelvottomiksi ja kestäviksi. Mikään pehmomies sinä et ole. Me tiedämme, että jos olemme vaikeuksissa ongelmien viidakossa, niin sinä tulet oksasi alta avuksemme yhtä nopeasti, kuin Amazonin kolmikyntiset hirmut. Sinä olet saanut aikaan ilmapiirin, minkä ansiosta töihin tullessa kaasujalka on kevyt. Ei ole montaa yritystä niin, kuin Nää- boys, missä niin harvat voivat olla kiitollisia niin monille. Minä ehdotankin että nostamme maljan ja juomme sen Iston terveydeksi.”
Isto vastasi aika lailla sammaltaen. -Kiitos, Tuomo. Minä oonki aina pitäny rehellisestä mielipitteestä. Minä oon miettiny viime aikona, mikä sinun asema on täsä firmasa ja sen minä sanon, että täsä firmasa riittää työsarkaa sinullaiselle miehelle yhtä pitkään ku minullekki. Minä vain sanon ”Kohottaen lasiaan veljet… asiaan”.
Jussi Jurkan Lammio olisi näyttelijä parraan tapin takkaa ilmaisemaan Iston horjuvan painokkaita sanoja. Erinomaisen selvä artikulointi yhdistettynä uskottavaan päihtyneen näyttelemiseen. Selkärangasta ei Isto sentään ruvennut iskemään lauseita.
Isto nousi etunojaan pöytää vasten ja zoomasi yksitellen läsnäolijoihin. -Ville onko meillä titteleitä? -Tittelit pois. -Kauko? -Tittelit pois. -Eevertti? -Tittelit pois. Taunola alkoi ihmettelemään. -Mikä täsä selän takana painaa? Täällähä se on titteliloota.
Isto ummisti silmänsä ja työnsi kätensä laatikkoon ja puhui Tuomolle. -Sinut nimitetään, nimitetään iliman palakonkorotusta, mutta juhulallisesti... Ookko sinä käyny työasioisa ulukomailla? -En oikiastaan koskaan. -Miten niin oikiastaan. Käännyikkö nää Haaparannan sillalla takasi? -Eiku mehä oltiin kerran kurssiristeilyllä Turusta. Ei me vissiin käyty ulukomaan aluevesirajalla? -Joo ei sitä oikein voi laskia, mutta ookko koskaan puhunu ulukomaille työasioisa? -Soitinha minä kerrattain Kanadaan, ku piti selevitellä, kuka omistaa Takamäen naapuritontin. -Iha englanninkielisen puhelun? -Eii se tais olla Lampi, suomalainen se oli, mutta sen vaimo vastas puhelimeen ja minä kyssyin siltä englanniksi, että ”Is tö Pentti ät höym?”. -Mitä sinä kursailet. Mies on suorittanu vaativia vientiponnistuksia. Tuomo Pitkänen. Sinut on nimitetty Mää- boysin (Kauko onko meillä näitä ennestään? -On ainaki Teerivaara on?) -Sinut on nimitetty toiseksi ulkomaanvientipäälliköksi. Sen osoitukseksi sinulla on oikeus pitää pöytälläsi tätä kaiverrettua kylttiä. Onneksi olokoon. Kaikki taputtivat ja Tuomo vastasi melkein punastuen. -Kiitos tästä luottamuksesta. Minä en pijä kahta puhetta samana iltana. Sen vain sanon, että tämä saa kunniapaikan minun vaatimattomalla työpöyvällä ja vielä vaatimattomammasa huoneesa. Taas taputusta, vähän lyhkäsemmin.
Titap.info:ssa tällaista
”Nyt kun meidän yrityksessä on taas saavutettu uusi virtsanpylväs, haluaisin sanoa pari sanaa. Minusta tässä firmassa on jäänyt liian vähälle huomiolle Iston osuus Nää-boysin hengen luojana. Sanoisinkin nyt pari sanaa sinulle kiitokseksi ja uskon, että kaikki täällä olevat haluavat yhtyä näihin sanoihin. Sinä olet aina vahvasti tukenut yritystämme ja työtovereitamme. Sinä et ole mikään vähäinen tuki vaan oikea niskapalkki. Meidän toimintaa on aina ohjannut tieto siitä, miten voimme saada sinulta tukea. Huolehtivaa naista verrataan joskus naarastiikeriin. Sinä huolehdit työvoimastamme kuin nuori urosleijona kaitsee laumansa pienimpiä heti siitä päivästä, kun se on saanut kruununsa. Kun käyt taputtamassa olalle, tunnemme olomme pelvottomiksi ja kestäviksi. Mikään pehmomies sinä et ole. Me tiedämme, että jos olemme vaikeuksissa ongelmien viidakossa, niin sinä tulet oksasi alta avuksemme yhtä nopeasti, kuin Amazonin kolmikyntiset hirmut. Sinä olet saanut aikaan ilmapiirin, minkä ansiosta töihin tullessa kaasujalka on kevyt. Ei ole montaa yritystä niin, kuin Nää- boys, missä niin harvat voivat olla kiitollisia niin monille. Minä ehdotankin että nostamme maljan ja juomme sen Iston terveydeksi.”
Isto vastasi aika lailla sammaltaen. -Kiitos, Tuomo. Minä oonki aina pitäny rehellisestä mielipitteestä. Minä oon miettiny viime aikona, mikä sinun asema on täsä firmasa ja sen minä sanon, että täsä firmasa riittää työsarkaa sinullaiselle miehelle yhtä pitkään ku minullekki. Minä vain sanon ”Kohottaen lasiaan veljet… asiaan”.
Jussi Jurkan Lammio olisi näyttelijä parraan tapin takkaa ilmaisemaan Iston horjuvan painokkaita sanoja. Erinomaisen selvä artikulointi yhdistettynä uskottavaan päihtyneen näyttelemiseen. Selkärangasta ei Isto sentään ruvennut iskemään lauseita.
Isto nousi etunojaan pöytää vasten ja zoomasi yksitellen läsnäolijoihin. -Ville onko meillä titteleitä? -Tittelit pois. -Kauko? -Tittelit pois. -Eevertti? -Tittelit pois. Taunola alkoi ihmettelemään. -Mikä täsä selän takana painaa? Täällähä se on titteliloota.
Isto ummisti silmänsä ja työnsi kätensä laatikkoon ja puhui Tuomolle. -Sinut nimitetään, nimitetään iliman palakonkorotusta, mutta juhulallisesti... Ookko sinä käyny työasioisa ulukomailla? -En oikiastaan koskaan. -Miten niin oikiastaan. Käännyikkö nää Haaparannan sillalla takasi? -Eiku mehä oltiin kerran kurssiristeilyllä Turusta. Ei me vissiin käyty ulukomaan aluevesirajalla? -Joo ei sitä oikein voi laskia, mutta ookko koskaan puhunu ulukomaille työasioisa? -Soitinha minä kerrattain Kanadaan, ku piti selevitellä, kuka omistaa Takamäen naapuritontin. -Iha englanninkielisen puhelun? -Eii se tais olla Lampi, suomalainen se oli, mutta sen vaimo vastas puhelimeen ja minä kyssyin siltä englanniksi, että ”Is tö Pentti ät höym?”. -Mitä sinä kursailet. Mies on suorittanu vaativia vientiponnistuksia. Tuomo Pitkänen. Sinut on nimitetty Mää- boysin (Kauko onko meillä näitä ennestään? -On ainaki Teerivaara on?) -Sinut on nimitetty toiseksi ulkomaanvientipäälliköksi. Sen osoitukseksi sinulla on oikeus pitää pöytälläsi tätä kaiverrettua kylttiä. Onneksi olokoon. Kaikki taputtivat ja Tuomo vastasi melkein punastuen. -Kiitos tästä luottamuksesta. Minä en pijä kahta puhetta samana iltana. Sen vain sanon, että tämä saa kunniapaikan minun vaatimattomalla työpöyvällä ja vielä vaatimattomammasa huoneesa. Taas taputusta, vähän lyhkäsemmin.
Titap.info:ssa tällaista
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.