Kaikille teille ihanille Suomen tytöille haluan paljastaa ihan normaalin aviomiehen päivärytmin:
Herään arkena klo 6:45. Haen lehden ja teen perheelle aamiaisen. Nostan pienimmäisen sängystään, vaihdan hänelle vaipan ja nostan äitinsä viereen vetämään pikku tisulit. Herätän vanhemmat lapset ja katson, että he syövät aamiaisensa, pukevat päälleen ja pakkaavat reppunsa. Vanhin menee kouluunsa kävellen, keskimmäisen heitän päivähoitoon.
Töistä tullessani haen ensin keskimmäisen. Käydään kaupan kautta, jos tarvetta on (minä aina käyn ja aina maksan). Kotiin tultua vaihdan vaatteeni. Teen lapsille välipalat. Sen jälkeen teen pihahommat. Minä valmistan meillä päivällisen lähes poikkeuksetta.
Käytän lapset harrastuksissa. Huollatan autot. Teen kaikki talon korjaukset, lampun vaihdot, taulun kiinnitykset, maalaukset. Lämmitän saunan kaksi kertaa viikossa. Teen sauna- ja takkapuut. Leikkaan kesällä nurmen ja luon talvella lumet (silloin kun lunta on). Hankin kaiken ulkopuolisen avun, mitä tarvitaan: teen sähkösopimukset, jätehuollon, hoidan korjaukset ja huoltomiehet, tilaan öljyt.
En pese pyykkiä, mutta nostelen pyykit kuivumasta. Viikkaan ne ja laitan kaappiin. Omat vaatteeni ja lasten pyhävehkeet silitän. Jos en silitä, vaatteet ovat ryppyiset kuin Sun Maidin rusinat.
Minä en valita muuten kuin, että vituttaa vaimon nalkutus. Olen pahoillani: minä en keksinyt sitä, että nainen synnyttää. Minä en ole keksinyt synnytys kipuja. Minä en ole keksinyt sitä, että lapsi elää syömällä äitinsä rintaa.
On se vittumaista kuunnella, että kaikki se, mitä minä teen on harrastuksen omaista puuhastelua. Todella tärkeät tehtävät, kuten kodin sisustuksen hankinnat (minun rahoillani) vaimon pitää ihan yksin tehdä. Ja muut shoppailut. Ja tietenkin maaninen imurointi ja vessojen hinkkaaminen. Muutoin bakteeri tulee ja tappaa kaikki!
Kyllä on perseestä suomalaisen naisen ajatusmaailma. Ainoastaan tietoisuus siitä huojentaa, etten ole yksin. Näin on lähes kaikissa tavallisissa miehen hankkimissa omakotitaloissa asuvissa perheissä. Akka puuhastelee. Mies tekee kaiken ja kuuntelee narinat!
Herään arkena klo 6:45. Haen lehden ja teen perheelle aamiaisen. Nostan pienimmäisen sängystään, vaihdan hänelle vaipan ja nostan äitinsä viereen vetämään pikku tisulit. Herätän vanhemmat lapset ja katson, että he syövät aamiaisensa, pukevat päälleen ja pakkaavat reppunsa. Vanhin menee kouluunsa kävellen, keskimmäisen heitän päivähoitoon.
Töistä tullessani haen ensin keskimmäisen. Käydään kaupan kautta, jos tarvetta on (minä aina käyn ja aina maksan). Kotiin tultua vaihdan vaatteeni. Teen lapsille välipalat. Sen jälkeen teen pihahommat. Minä valmistan meillä päivällisen lähes poikkeuksetta.
Käytän lapset harrastuksissa. Huollatan autot. Teen kaikki talon korjaukset, lampun vaihdot, taulun kiinnitykset, maalaukset. Lämmitän saunan kaksi kertaa viikossa. Teen sauna- ja takkapuut. Leikkaan kesällä nurmen ja luon talvella lumet (silloin kun lunta on). Hankin kaiken ulkopuolisen avun, mitä tarvitaan: teen sähkösopimukset, jätehuollon, hoidan korjaukset ja huoltomiehet, tilaan öljyt.
En pese pyykkiä, mutta nostelen pyykit kuivumasta. Viikkaan ne ja laitan kaappiin. Omat vaatteeni ja lasten pyhävehkeet silitän. Jos en silitä, vaatteet ovat ryppyiset kuin Sun Maidin rusinat.
Minä en valita muuten kuin, että vituttaa vaimon nalkutus. Olen pahoillani: minä en keksinyt sitä, että nainen synnyttää. Minä en ole keksinyt synnytys kipuja. Minä en ole keksinyt sitä, että lapsi elää syömällä äitinsä rintaa.
On se vittumaista kuunnella, että kaikki se, mitä minä teen on harrastuksen omaista puuhastelua. Todella tärkeät tehtävät, kuten kodin sisustuksen hankinnat (minun rahoillani) vaimon pitää ihan yksin tehdä. Ja muut shoppailut. Ja tietenkin maaninen imurointi ja vessojen hinkkaaminen. Muutoin bakteeri tulee ja tappaa kaikki!
Kyllä on perseestä suomalaisen naisen ajatusmaailma. Ainoastaan tietoisuus siitä huojentaa, etten ole yksin. Näin on lähes kaikissa tavallisissa miehen hankkimissa omakotitaloissa asuvissa perheissä. Akka puuhastelee. Mies tekee kaiken ja kuuntelee narinat!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hatunnosto sinulle, kuullostat juuri sellaiselta mieheltä minkä suurin osa naisista itselleen haluaisi. Yksi juttu kuitenkin särähti, ei oikeasti suomalainen nainen ainakaan kaikki ole vaimosi kaltaisia. Myönnän kyllä tuntevani pari samantyyppistä tyytymätöntä nyttemmin ex vaimoa (toki kiristelevät exää lapsilla nykyisin kuten odottaa sopii), vaikka mies tekisi mitä mikään ei ole oikein, hyvin tai riittävästi. Olikohan vaimossasi jo prinsessan elkeitä ennen avioliittoa ja lasten syntymiä... Keskustelut kehiin, ilman huutoa ja hampaiden kiristystä. Sano hänelle että nyt riittää ja laita lukemaan vaikka tämä ketju....
Meillä mies vaihtoi öljyt ja autojen lamput. Joskus teki lumitöitä. Teki ruokaa ja laittoi astiat ja siivosi keittiön pöydän ehkä noin puoliksi ja hoiti nalkutuksen. Nainen teki kaiken muun omakotitalossa, jossa on todella iso piha ja nurmikkoa.
En voi uskoa että tuollaista on olemassa kuin Sinulla "rentoutunut". Suu auki luin tarinaasi epäilin koko ajan että siinä on jokin juju takana. No,oli toki:se että vaimo kaiken tuon päälle vielä kehtaa nalkuttaa. Ei helvetti...sanon vaikka olenkin nainen.
natisemasta, mokomkakin surkimus. Vai vielä miehen hankkimassa. pah.
varmaan joo sun vaimos päivittäin narisee synnytyskivuista......hehehehe
'
ja imettämisestä....hehehehe.
et sitten keksinyt parempaa????
miehiä löytää?
Ne on harvinaisia joita ei etsimälläkään tapaa!
Onkohan nyt niin, että parisuhteenne on hukkumassa vanhemmuuteen ja suorittamiseen?
"Näin on lähes kaikissa tavallisissa miehen hankkimissa omakotitaloissa asuvissa perheissä"
Väitteesi ei pidä paikkaansa. Ensiksikin kaikki naiset eivät ole samanlaisia ja toiseksi kaikki miehet eivät tee kotitöitä. Mahdatko lukea lehtiä tai muita tietölähteitä, kun olet tietoumpiossa?
Kirjoituksesi vaikuttaa provolta. Eikö vaimosi hanki mitään, kun vain sinun rahoilla kotia sisustetaan?
Pakkoko oli lapsia hankkia ja kukapa se vaimosi sinulle valitsi?
naisia en haluaisi tavata kun sinä olet. Mutta tuollaisia kasvaa joka oksalla raakkumassa....
On kuin minulla silloin, kun lapset vielä olivat pieniä. Meillä on kaksi poikaa. Kun he kasvoivat isommoksi, vaimoni ei tullut toimeen heidänkään kanssan. Eli nalkutti jatkuvasti jatkuvasti lastenkin kanssa.
Eräänä "kauniina" päivänä hän yksinkertaisesti vain lähti, eikä hänestä kuulunut mitään neljään kuukauteen.
Hain eroa, pidin lapset, jaoin omaisuutemme ja elämä helpottui huomattavasti.
Erosta on kulunut jo n.10v. Poikamme ovat muuttaneet pois kotoa.
Neuvon sinua eroamaan. On kamalaa pilata koko elämäänsä tuollaisen demoni-naisen kanssa. Hän ei sinua rakasta! Eikä ole varmaan koskaan rakastanutkaan!
Ei ilman rakkautta voi, eikä kannatakaan elää.
On suuri rikos mennä avioliittoon ilman rakkautta!
Mieti, haluatko todella jatkaa elämääsi ihmisen kanssa, joka vaan valittaa, valittaa ja valittaa, vaikka teet todella paljon yhteiseksi hyväksi! Laittakaapa paperille nuo asiat, mitkä kumpikin hoitaa ja verratkaa niitä listoja. Jos vaimosi ei edelleenkään tajua kokonaisuutta, niin kannattaako tuollaista arkea valituksen siivittämänä jatkaa?
Kaikki vaimot eivät todellakaan ole tuollaisia! Hän on ilmeisen täydellisyyden hakuinen kodin siisteydessä, mutta onko se todella niin tärkeää ottaen huomioon, miten PALJON kodissa ja perheessä riittää kaikkea muuta hommaa? Yrittäkää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen yhdessä sopien! Jos ei onnistu, niin olisi ihan paikallaan, että vaimosi saisi kokeilla arkea ilman sinun apuasi! Kyllä sinä kultaisemman vaimon itsellesi löytäisit.
Tässä vertailun vuoksi meikäläisen päivärytmi.
Herään 6.30. Käyn suihkussa ja teen itselleni aamiaista. Herättelen vaimon hellästi silittelemällä. Vaimo herää ja menee suihkuun, syön sillä välin aamiaista tv:n ääressä. Vaimo tulee suihkusta, tekee itselleen aamiaisen ja syö sen tietokoneen ääressä. Lähden töihin n. 8.00; suukotan vaimoa lähtiäisiksi. Hän lähtee töihin siinä klo 8.45-9.00 maissa.
Tulen töistä kotiin useimmiten 18-19 välillä. Ennen töistä lähtöä soittelen vaimolle ja kysyn onko hänkin lähdössä. Jos sattuu olemaan, tapaamme hänen työpaikkansa alaovella (on kävelymatkani varrella). Useimpina iltoina menemme läheiseen kauppaan josta ostamme iltaruokaa.
Jos vaimo ei ole vielä valmis lähtöön (joskus harvoin hän on mennyt kotiin jo ennen minua) ja kävelen kotiin yksin ja käyn matkalla kaupassa. Vaimo käy sitten itsekseen töistä lähdettyään. Odottelen vaimon kotiin tuloa surffaillen netissä. Vaimo tulee, suukottelemme ja juttelemme miten päivä on mennyt. Teen itselleni iltaruokaa; vaimo tekee itselleen (emme arkisin syö koskaan samaa ruokaa; viikonloppuisinkin todella harvoin). Syömme tv:n ääressä. Sen jälkeen tiskaan tiskit. Useimpina iltoina vaimo laittaa pyykinpesukoneen pyörimään.
Syötyämme ilta menee rattoisasti. Surffailemme molemmat netissä omilta koneiltamme; katsomme yhdess telkkaria jos tulee jotain erityisen mielenkiintoista; luemme lehtiä ja kirjoja.
Viikonloppuisin siivoamme niin että minä imuroin; vaimo pesee pinnat ja vessan sekä vaihtaa sänkyyn lakanat. Käymme kaupassa, minä kannan kaikki kauppakassit autolle ja autolta kotiin; vaimo laittaa kaikki tavarat kaappiin.
Lähes viiden vuoden aikana vaimo ei ole kertaakaan tiskannut, vaan enpä ole minäkään pessyt ainoatakaan vaatekappaletta. Laitan likaiset vaatteeni pyykkikoriin ja näen ne seuraavan kerran puhtaina kaapissa.
Asumme kerrostalossa, joten mitään pihatöitä ei ole. Auton talvirenkaitten vaihdon hoitaa rengasliike, samoin kaikki auton korjaukset. Vaihdan lamput kattoon, mutta jos tarvitaan jotain korjaustöitä, vaikkapa vain naulan lyöminen seinään, palkkamme jonkun tekemään sen.
Vaimo kasaa yksin kaikki Ikeasta yms. ostetut huonekalut.
Vaimoni on suomalainen nainen. Mielestäni hänen ajatusmaailmansa ei ole lainkaan "perseestä".
Mitä vaimosi tekee?
-siivoaa kodin; pesee vessat, pinnat, imuroi, siivoaa lastenhuoneet leluista
-pesee pyykit, vaihtaa lakanat
-leikkii lasten kanssa, hoitaa vauvan 24/7
-hoitaa tarhakassin, vahtii koululaisen läksyt ja pitää yhteyttä tarhaan/kouluun
-hoitaa pihaa: kasvattaa, istuttaa ja leikkaa istutukset, kastelee
-hoitaa laskut maksuun, rahaliikenteen
-viihdyttää sinua illalla, kun lapset nukkuvat ;)
Onneksi minulla ei ole tuollaista miestä, joka valittaisi oheisen listan suorituksen jälkeen. Ei silti, tuskin kukaan suomal. normaali mies kokisi lastenhoidon työnä. Vaimonko vika se on, että hän joutuu olemaan lähes palkatta kotona, kun nyt sattuu omistamaan vauvan ruokavarastot? Voithan aina ehdottaa, että jäät koti-isäksi. Eipä tarvitsisi sinun valittaa, että vaimosi vaan makaa hankkimassasi omakotitalossa!
Sama tuli mieleen. Mies luettelee taulun ripustuksia ja maalaamisia ihan kuin ne olisivat joka päiväisiä kotitöitä. Ja vielä hänen rahoillaan! Voi juma****ta, sanon minä. Tällä jumalan lahjalle (naisille tietysti) ei ole tullut mieleenkään, että synnytys on helvetin rankka tapahtuma, joka imetyksineen voi viedä yli vuoden toipumiseen. Se vauva ihan kirjaimellisesti roikkuu tississä lähes 24/7; pelkästään kaloreiden kulutuksena se on 700kacl/vrk. Nukkua et saa, syödä et voi, pesulle ei päse, _mitää_ ei voi tehdä... Ja silti teet. Hoidat sen kodin jokapäiväisiä inhottavia rutiineja, joiden tekemistä se oma siippa ei huomaa ennen kuin ne jättää tekemättä.
Ja palkinnoksi vittuilee, miten vaimo vaan makaa kotona ja nalkuttaa.
Olisikohan ap:n aika ottaa lusikka kauniiseen käteen, _jutella_ sen rouvansa kanssa kauniisti ja yhdessä miettiä onko kaikki niinkuin pitää. Kun ei vissiin ole tullut mieleen, että se kotona laiskotteleva ja herran rahoilla elelevä omien lasten äiti voisi olla vähän väsynyt myös?
Kyllä vaimo teki:
Hän siivosi ja pyykkäsi ja hoiti vauvan imetyksen.
Hän ei leikkinyt lasten kanssa.
Ei hoitanut tarha eikä kouluasioita (ei läksyjä, ei kasseja eikä yhteyksiä kouluun eikä tarhaan).
Ei hoitanut pihaa:ei kasvattanut, istuttanut, leikannut istutuksia, eikä kastellut. Hän kylläkin usein antoi mielestään hyviä neuvoja ja arvosteli kitkerästi tekemisiäni minulle ja tuttavillemme.
Raha-asiat hoidimme yhdessä, paitsi että hän piti kirjaa minun menoistani.
Vaimoni lopetti minua "viihdyttämiseni" toisen poikamme syntymän jälkeen.
Nalkutus alkoi hääpäivänä ja loppui eroomme.
n.18v. vuoden avioliiton jälkeen hän "eräänä kauniina" päivänä kiukuissaan lähti. Pidin lapset.
Nyt myöhemmin kun kysyin häneltä miksi hän meni naimisiin kanssani,vaikka hän ei rakastanut minua, hän sanoi; etten muuten olisi muuten mennyt hänen kanssaan naimisiin.
Tämä on minun avioliittotarinani.
Jos vaimosi perusteeton nalkutus kesti hääpäivästä eroon, miksi sinä katselit sitä touhua niin kauan? Luulisi jokaisen, joka tietää "itse olevan oikeassa" lopettavan itsensä kiusaamisen lyhyempään. Tiedän kyllä kokemuksesta, että huonosta liitosta lähteminen vaatii lähes ylivoimaista rohkeutta. Mutta silti, jos puntit ovat noin epätasan...
Totuus kun vaan on se, että täällä nettipalstoilla asioilla on monia puolia riippuen siitä, kuka niistä kertoo. Viestiketjun aloittajankin vaimo varmasti näkee asiat aivan eri valossa. Jos heillä yhteisymmärrys olisi, tuskin tänne tarvitsisi kirjoittaa.
Kyllä parisuhde on kahden kauppa...
Ehkä siksi kun lapset olivat pieniä. Enkä oikein halunnut jättää heitä äitinsä kanssa. Enkä erotessa olisi varmaankaan "miehenä" saanut lapsia itselleni.
Ihan ensimmäiseksi: Mitä vaimosi tekee? Miksi olet suostunut tuohon kaikkeen. Itse en tekisi tuota kaikkea yksin, varsinkin jos muija kaikesta em. huolimatta keksii vielä jotain nalkuttamisen aihetta. Meillä tehdään asiat yhdessä, ei ole miehen töitä ja naisen töitä. Se tekee kumpi ehtii ja kumpaa alkaa aikaisemmin joku asia vaivaamaan. Meillä ei harrasteta minkäänlaista nalkutusta kummaltakaan puolelta. Siitä ei mielestäni seuraa kuin turhaa riitaa. Olemme kaiken vapaa-ajan yhdessä, kaupassa käymme yhdessä jne. eikä siinä ole mitään pakontunnetta vaan haluamme 20 vuoden yhdessäolonkin jälkeen tehdä juttuja yhdessä. Minulla naisena pysyy jopa porakoneet, vasarat ym. työkalut kädessä. En edes viitsisi vaivata miestäni pikkujutuilla, teen samassa kaiken itse. Piha- ja heinähommia tehdään samoin yhdessä. Vaimosi, ikävä kyllä vaikuttaa poispilatulle prinsessalle. Kirjoituksestasi voi päätellä vain, että sun täytyy rakastaa vaimoasi yli kaiken, ei tommosta touhua kyllä muuten katselisi.
teidän perheessä vaimolla on ne munat
maskuliinisuuttakin että pystyy ajattelemaan myös sitä miltä miehestä tuntuu ja onko esim. niissä miesten töissä todellakin jotain niin ylitsepääsemätöntä etteikö nainen pysty niistä suoriutumaan. Pystyyhän miehetkin hoitamaan akkain hommia ja monesti paremmin kuin vaimo. Kukin rahkeidensa mukaan.
Teet sen ymmärrettävän ajatusvirheen, että kun oikein kovasti yrität toteuttaa sitä ihanneaviomiehen roolia, jota naisten toisilleen toimittamissa lehdissä markkinoidaan, myös vaimosi muuttuu ihannepuolisoksi. Sinun toimintasi ei muuta vaimoasi miksikään eikä vaikuta kuvaan, joka vaimollasi on miehistä ja elämästä yleensä. Sinua tullaan aina arvostelemaan myös sen perusteella, miten "miehet yleensä" toimivat, ja saat vastata jopa edellisten sukupolvien synneistä. Joten rentoudu oikeasti ja lakkaa kuvittelemasta, että elämä olisi oikeudenmukaista.
Kirjoituksesi ei ole provo vaikka jotkut sitä epäilivätkin -tunnistan hyvin luonnetyyppisi koska itse olen aika tavalla samankaltainen, teksti tuntui tutulta -olisin vaikka voinut kirjoittaa hieman samankaltaista menneestä elämästäni exän kanssa!
Munaa peliin, mies hyvä!
Vaikka kirjoituksesi paljastaa että haluat olla hyvä isä ja hellä aviomies, vaimosi ei sitä ymmärrä. Häs on sitä lajia naisia (miehiäkin toki on) jolle ei mikään riitä. MItä enemmän teet kotitöitä, sitä enemmän hän on tyytymätön!
Tällaista naistyyppiä on pohdittu tällä palstalla aiemminkin -ja itselläni on tuollaisesta omakohtainen 8 vuoden kokemus joka päättyi eroon. Arvaat varmaan että eron hakijana oli -nainen, aivan oikein! Kun kysyin syytä niin hän kertoi "että syitä on niin paljon ettei niistä kannata edes keskustella" ja lisäksi "kaikki olisi hyvin jos minä muuttuisin" -ehkä täysin tahdottomaksi lattiamatoksi, hänen mielestään.
Nosta kissa pöydälle, hyvä mies, ja näytä että sinulla on munaa! Tuollainen muutos herättää varmasti riitelyä ja vastustusta naiseltasi -mutta keskinäisiä roolejanne on syytä ravistella. Omakohtaisesti olen havainnut että tuollaisen prinsessanaisen muuttaminen on vaikeaa, jopa toivotonta jos hän on kovin hemmoteltu -mutta kokeile.
Kaikki naiset eivät ole kuvaamasi kaltaisia, tervepäisiäkin löytyy!
En jäänyt murehtimaan elämän kurjuutta vaan nyt on kumppanina aika järkevä, tervepäinen ja tavallisia asioita arvostava avovaimo- Samalla elämän laatu parani melko harppauksen edelliseen prinsessavaimosuhteeseen verrattuna.
Siis päivärytmisi oikoluettuna:
- herätys aika myöhään
- lehdenhaku - ei työtä
- aamiainen - keität vettä ja nostat leivät, leikkeleet ja murot pöydälle
- vauvan nostaminen ja vaipan vaihto - laatuaikaa lapsellesi
- lasten herätys ja "peräänkatsominen" - normaalia arkea
- päiväkotiin "heitto" - totta hemmetissä - Sinullahan se auto on
- kaupassa käynti ja ostosten maksaminen - edelleen, auto on Sinulla
- ostosten maksaminen - ostaja maksaa
- vaatteiden vaihto - pitäisikö vaimosi pukea Sinutkin?!
- lapsille välipalat - vanukkaat pöydälle
- pihahommat - ovat harrastus
- ääääähhhh, en jaksa!
Ruoditaanpa toisin, siis TYÖT, jotka teet:
- päivätyö, no siinä se sitten olikin.
Kaikki luettelemasi on normaalia lapsiperheen arkea, onko päässsyt yllättämään?
Jos minun siippani kertoisi, että kaikki rahat ovat hänen ja vain hänen, potkisin perseelle ja toivottaisin hyvää elämää....muualla.
miksi miehen mielestäsi pitää hoitaa pääsääntöisesti kauppa-asiat? Kyllä sinne kauppaan pääsee pienen vauvankin kanssa. Eikä mielestäni kaiken maksaminen kuulu pelkästään miehelle. Äiti saa myös rahaa kotona ollessaan, äitiyspäivärahat, vanhempainrahat ja myöhemmin kotihoidontukea (vaikkei ne välttämättä hääppösiä olekaan)
Itse omakotitalossa asuvana, en pidä pihatöitä pelkästään harrastuksena, ne on velvollisuuksia, jotka on hoidettava piti niistä aina tai ei. Miksi vaimo ei voisi tehdä myös pihahommia? Itse ainakin teen, sekä kesällä että talvella. En jää odottamaan miehen töistä tuloa ja sitä, että tehköön hän kun tulee. Kyllä se lumilapio ja kola pysyy myös naisen kädessä. Entäs ruuanlaitto? Toki hyvä, että mieskin tekee ruokaa, mutta miksi vaimo ei voi pääsääntöisesti tehdä ruokaa, kun kerran kotona on? Tietenkin voi olla päiviä jolloin ei "pysty" siihen, lapsi sairas, itkuinen, ei viihdy kuin sylissä tai itse sairas.
Jos miehelle sanotaan, että työtä on pelkästään päivätyö, miksi sitä sitten sanotaan, että lasten kanssa kotona olo on kovaa työtä?
No, jokaisella omat katsantokantansa. Tämä vain minun mielipiteeni.
Meillä mies käy töissä, tarvittaessa tuo kaupasta tullessaan tavaraa, mutta pääsääntöisesti minä käyn kaupassa. Mies maksaa meillä lainanlyhennykset ja tietenkin suurimman osan laskuista ja minä ruokaostokset ja pienempiä laskuja. Kesällä teen pihahommia ja talvella luon ne lumet(En tietenkään aina) Pyykit pesen, suurimmaksi osaksi myös viikkaan ja laitan kaappeihin. Siivoukset hoidan myös, ja ruuanlaiton. Enkä koe olevani mikään kotiorja tai vastaavaa. Mieheni kyllä auttaa minua ihan oma-alotteisestikin, on hyvä mies. Tekee raskasta työtä, ja välillä tosi pitkiä päiviä, on yrittäjä. Rahaa antaa, jos on tarvis, eikä valita vaikka sitä pyydän. Meille tämä systeemi sopii:)
Jos mies yhden kerran päivässä vaihtaa vaipan pikkuiselle niin kyllä ihmettelen, että siitä pitää nettikeskusteluissa valittaa?!
Minä muuten käsitin alkuperäisestä kirjoituksesta, että vaimo pitää kodin hyvinkin siistinä, se vaan ei satu miestä kiinnostamaan lainkaan.
Pihatöistä sitten, omakotitalo on meilläkin ja olen edelleen sitä mieltä, että pihahommelit eivät ole TYÖTÄ. Jos tuntuu ylivoimaisilta niin silloin on valittu väärä asumismuoto.
Kauppa ei kaikilla ole aivan nurkalla, nykyäänkin saattaa olla matkaa aika montakin kilometriä, kyllä silloin on viisainta, että autolla kulkeva hoitaa kaupassakäynnit.
Alkuperäinen antoi niin kiivaasti ymmärtää, että HÄNEN rahoillaan tehdään kaikki. Miksi sitten on parisuhteeseen lähtenyt jos asia on noin arka. Toisaalta, onhan sekin hyvä asia, jos toisen tulot säästyvät.
Itse olen myös nainen ja teen mielelläni lumitöitä, minä tosiaan nautin siitä puuhasta, leikkaan myös nurtsin aina välillä, kitkemiset hoidan pääsääntöisesti itse ja meillä on todella paljon istutuksia pihallamme, en koe niitä kuitenkaan TYÖNÄ, sehän on jokaisen itsensä päätettävissä, minkä verran haluaa pihalla touhuta.
Mitä tulee sähkösopimuksen, jätehuollon, ym. juttujen tekemiseen, niin eivät ne ole todellakaan TYÖTÄ. Alkuperäinen kirjoittaja vaan oli vetänyt kaiken mahdollisen "paperille", että hänen päivänsä näyttäisivät olevan todella hektisiä. Hän ei ilmeisesti nauti mistään, kaikki on vain suorittamista.
Meillä on jokaisella tietty omat mielipiteemme, niin minullakin....ja edelleenkin olen sitä mieltä, että alkuperäinen kirjoittaja on mies, jonka minä pistäisin surutta kiertoon.
Minä haluan näet MIEHEN, en mitään valivali-raukkaa.....Tosin minulla on jo mies ja hyvä onkin, keväällä on vuorossa 35. hääpäivä :)
olen kanssani samaa mieltä. Ap:n kirjoitus on kyllä "töiden" listaamista. Mutta ehkäpä mies on myös kyllästynyt vaimonsa valitukseen asioista. En itse henkilökohtaisesti pitäisi siitä, jos minulle sanottaisiin kaiken mitä teen olevan pientä puuhastelua ja harrastuksen omaista toimintaa.
Ja ap kirjoittaa kylläkin, että huollattaa autot. Eli vaimollakin on auto käytössä, joten kykenisi aivan hyvin huolehtimaan kaupassa käynnit. Silityksistä suoriutuisi aivan mainiosti myös.
Ap:n kanssa olen myös siitä samaa mieltä, ettei mies ole syyllinen synnytyskipuihin tai imetykseen. Vaimon ei ole myöskään pakko imettää, jos asia on liian raskas.
Tuosta raha-asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ei ole oikein jos "syyllistää" kotona olevaa vaimoa tyyliin:"Minä maksan kaiken!"
Totta kyllä, vaimo ilmeisesti siivoaa kovastikin kotona, mutta eipä sitä imuria joka päivä tarvitse hulluna heiluttaa, jollei nyt ole aivan siivoushullu.(Itse olen kyllä aikoinaan imuroinut joka päivä l. jonkin asteista hulluutta?)
Perheen iltatoimista ei ap. kertonut, kumpi tekee mitäkin, mutta tuskinpa se vaimo kaikki iltahommat lasten kanssa yksin tekee:)
Mielestäni kumpikaan ei ap:n suhteessa ole onnellinen, ei vaimo eikä mies. Molemmat ovat oloonsa tyytymättömiä.
Niin ehkä miehen mielestä pihahommat tuntuvat ylivoimaisilta, mutta niin tuntuu vaimollekin olevan ylivoimaista imettäminen, jos siitä vastaavasti hänen tarvitsee miehelleen napista.
Itse en ymmärrä sitä miksei ap. keskustele asioista vaimonsa kanssa, jotta löytäisivät molempia tyydyttävän elämän.
Ap:stä ymmärrän kyllä siinä mielessä, ettei se varmaan ole mukavaa, jos vaimo mieltää kaiken miehen tekemän puuhasteluksi tai vastaavaksi. Voisihan mieskin siinä tapauksessa sanoa vaimolleen saman asian. Onhan se vaimon kotona olokin sitten pelkkää "puuhastelua" jollei sitä mitenkään työksi voi laskea.
Itse voisin hyvinkin ap:n housuissa(jos tilanne ei parane mitenkään kummankaan osalta) taasen sanoa vaimolle:"Rakas, parin vuoden päästä voit sinäkin lähteä töihin, niin puuhastellaan ja harrastetaan sitten töiden jälkeen yhdessä tätä kodin- ja lastenhoitoa!" :)
En kyllä lähtisi allekirjoittamaan väitettäsi, että omakotitaloperheiden työnjako olisi tällainen.
Onko vaimosi aina ollut samanlainen vai liittyykö nalkutus lapsensaantiin? Lapsensaanti ymmärtääkseni altistaa esim. masennukselle. Valitit vain osaasi ja kohtaloasi, muttet kertonut, mitä olet asian vuoksi yrittänyt tehdä (muuta kuin kirjoittaa tänne). Hyvä mies, ota kissa pöydälle ja keskustele vaimosi kanssa asiasta! Ei tuollaisella menolla pidempään jaksa kukaan!
Kun maailma ei riitä...
Tsemppiä sinulle pidä arvosi ja tee kuten näet olevan oikein. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
Rankkaa on nyt, mutta myöhemmin iloitset siitä että olet tehnyt itsellesi oikeita valintoja!!