joo`o, olen 35 vuotias ja yhä neitsyt. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että sellaisena myös pysyn lopun ikääni. Ystävilläni on jo perheet ja mihet, mutta minä olen hädin tuskin suudellut miestä.
En tiedä mikä minussa on vikana, en ole mielestäni mitensään erityisen ruma tai mitään... Yhden illan juttuja en ole halunnut, varmaankin jostain baarinnurkasta jonkun nasol-jampan olisin voinut poimia, mutta olen aina halunnut, että se ekakerta on jotenkin erikoinen. Enkä ole halunnut tehdä sitä kenen tahansa kanssa.
Olen odottanut sitä killtiä,kunnollista ja komeaa miestä joka tulisi ja "pelastaisi" minut. Eipä ole kuulunut. Herranjumala, olen kohta vaihdevuosissa, enkä ole koskaan edes rakastellut. Eli eipä taida lapsia minulle siunaantua.
Onko ketään kohtalo tovereita? Vai olenko ainut? Välillä ainakin tuntuu siltä...
En tiedä mikä minussa on vikana, en ole mielestäni mitensään erityisen ruma tai mitään... Yhden illan juttuja en ole halunnut, varmaankin jostain baarinnurkasta jonkun nasol-jampan olisin voinut poimia, mutta olen aina halunnut, että se ekakerta on jotenkin erikoinen. Enkä ole halunnut tehdä sitä kenen tahansa kanssa.
Olen odottanut sitä killtiä,kunnollista ja komeaa miestä joka tulisi ja "pelastaisi" minut. Eipä ole kuulunut. Herranjumala, olen kohta vaihdevuosissa, enkä ole koskaan edes rakastellut. Eli eipä taida lapsia minulle siunaantua.
Onko ketään kohtalo tovereita? Vai olenko ainut? Välillä ainakin tuntuu siltä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
yksi elämän julmista perussäännöistähän on se että jos ei ole 25-vuotiaana elänyt parisuhteessa tai seurustellut vakavasti kertaakaan, niin todennäköisyys jäädä ikisinkuksi on lähes 100% luokkaa.
Itse vein poikuuden taannoin 44v-mieheltä. Tuttavuutta,ystävyyttä, lähentymistä kesti sitä ennen n. puoli vuotta.
Sähellystä se alkuun oli.
...sinulla on liian suuret odotukset,tai kriteerit miehiä kohtaan eikä sinulle kelpaa sellanen tavallinen mies?Ajattelin vaan kun sinulla on tuolla iällä tollaset kriteerit...siis esim."komea"???Eikös tavallisen näköiset kelpaa?Vastaatko itse sitä mitä odotat toiselta?
Liian suuret vaatimukset voivat todellakin koitua kohtalokkaaksi....?Kyllä meitä kilttejä,kivoja ja kunnollisia,mutta tavallisen näkösiä(vapaita)...ja lapsiakin haluavia miehiä on vaikka millä mitalla,sen kun vaan poimii pois kuljeksimasta:)Odottavan aika on pitkä,toimeksi vaan...tsemiä sulle!
Moro!
Onhan meitä miehiäkin joilla on poikuus tallella. Itse olen 23 vuotta. Tiedän että monelle tämä on arka aihe, mutta itseäni asia huvittaa.
Jotenkin aina on ollut tärkeämpää tekemistä kun ryntäillä naisten perässä. Minulta on jopa pari kertaa kysytty että olenko homo kun ei naiset kiinnosta. Näin asia ei tietääkseni ole.
Liikaa vaatimuksia ei mielestäni kuitenkaan kannata mahdolliselle kumppanille asettaa.
Meitä ihan kilttejä, kunnollisia, melkein raittiita miehiä kyllä kuljeksii ympäriinsä kunhan joku tajuais napata mukaansa.
Tiedän että joskus tämä poikuus saa minut näyttämään hiukan lapselliselta. Esimerkiksi joskus bileissä kun jotkut parit melkein naivat sohvalla, minun silmäni vaeltavat kohti kattoa tai jotain muuta "häveliästä" katsottavaa.
Tietenkin naiset saattavat nähdä tämän aiheen hieman erilailla mutta miehenä en jaksa asiasta juuri paineita ottaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja joittenkin asioitten aika ei ole koskaan.
Sama tarina kuin still waitingilla, paitsi että olen mies... öh... poika.
Naisena taidat olla harvinainen tapaus. Meitä luuseriruikuttajajämämiehiähän täälläkin on näkynyt useita. Ujo ja hiljainen tuskin olet, koska sellaiset naiset taitavat olla hyvinkin haluttuja.
Komea en taida olla, kun näin vanhaksi on yksin päässyt. Jotain vikaa täytyy olla. Näin vanhana kaipaa muuten juttuseuraakin jo aika paljon.
Voisin "pelastaa" jonkun yksinäisen, kiltin ja kunnollisen naisen, mutta en tiedä missä sellaisen voisi tavata. "Pelastaa" ei vaan taida olla mun kohdalla oikea sana, kun en taida olla sankariainesta, eli komea ja rikas. Jos olisin komea ja rikas, niin olisinkin jo varmasti varattu...
Kyllä mä taidan odottaa, että joku kiltti nainen pelastaa mut. Tätä nyt ei ainakaan tapahdu...
Ei millään pahalla mutta nimimerkkisi kertoo jo sen missä mättää....
Tuntuu että todellakin odotat sitä unelmien prinssiä valkoisella ratsullaan. Säästelet itseäsi että sitten joskus se ensimmäinen kerta on täydellistä ja ihanaa "tyyliin Harlekiini".
Jos vain elelet romanttisissa haaveissa rima liian korkealla, turha ihmetellä missä ne miehet ovat.
Totuus on että ei sinua kukaan pelasta. Laita itse homma pyörimään ennekuin on todellakin liian myöhäistä...
Seksi on ihan liian yliarvostettua, kaikki muuttuu arjeksi ainakin pitkässä parisuhteessa. Pitkä odotuskin luo vääriä mielikuvia. Tulet todennäköisesti pettymään ekalla kerralla, vaikka kumppanisi olisi kuka tahansa. Ja toisaalta en itse haluaisi kumppania, joka olisi täysin eri odotuksin ja kokemuksin seksin osalta liikkeellä. Ääripäät ovat siis seuraavat: täysin kokematon tai sitten jakaa itseään kadulla.
Jos odotat uskonnollisista syistä, niin itse jotenkin ymmärrän sen, mutta muista syistä en oikein ymmärrä odotustasi. Ethän voi tietää kuka niistä vastaantulevista olisi voinut olla se hellä ja osaava seksikumppani ja ehkä enemmänkin.
Aivan totta, eihän sitä kannata loputtomiin odotella mutta ei sentään ensimmäistä vastaantulijaa tarvi hyväksyä ensimmäiseksi... jotain kriteereitä kannattaa asettaa.
Neityt olen minäkin ja periaatteessa tuo viestiketjun aloitus kävisi aivan hyvin minun kirjoittamakseni - tai, no tietenkin voidaan vähän saivarrella mikä on neitsyt... loppuun asti en koskaan ole mennyt eri syistä (liian humalassa, ehkäisyn puute ja kerran jopa väärä sukupuoli). En kadu en tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni mutta kyllä minäkin haluan vielä joskus kokea mitä seksi todella on...
Ei seksiä tarvitse aliarvostaakaan. Se joka väittää että seksi on vain pikkujuttu eikä edes tärkeä asia parisuhteessa, ei ole tainnut koskaan kokea hyvää seksiä; muuten ei niin sanoisi. Ennen omaa ensimmäistä kertaani kuvittelin, että seksi ei tulisi olemaan mitenkään iso osa elämääni ja että tuskin siitä edes nauttisin - tämän kuvitelman olin saanut median kautta. Ja olin täysin väärässä, onnekseni. Luulen että nykyään en itse uskaltaisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa jota seksi kiinnostaa niin vähän että ei "viitsi" (näinhän joku täällä kirjoitti ja valintaansa perusteli?) vielä parikymppisenäkään hankkia kokemusta siltä saralta.
Sen kyllä allekirjoitan, että ensimmäinen kerta kannattaa kokea jonkun todella rakkaan ihmisen kanssa.
Heh, kuten tuossa jo joku mainitsikin, itse näen myös koko tämän neitsyysongelman lähinnä huvittavana. :)
Itse olen vähän yli parikymppinen mies eikä ole minkäänlaisia kokemuksia naisista. Itsellä syyt on lähinnä ihan omasta itsestä johtuvia. En koskaan tietoisesti halua tavata naisia missään, koska itsetunto-ongelmia on ollut jo 10v. Eipä sitä ulospäin näe ja siksi on tietysti vähän noloa jos joku alkaisi utelemaan naisasioista. Rumaksi ei ole kukaan haukkunut, opiskelut tapahtuu yliopistolla ja salillakin nykyään huhkin 4x/viikko, sinänsä elämä on siis ihan mallillaan.
Pointti on, että syitä "saamattomuuteen" on monenlaisia. En ainakaan itse viitsi stressata, koska enhän minä asialle mitään voi. Itsetunto kyllä paranee pikkuhiljaa, mutta vie kuitenkin vuosia. Olen jo sinänsä valmistautunut siihen, että tulen elelemään yksin koko elämän. Jos tilanne joskus muuttuun niin mikäs sen mukavampaa, mutta on kuitenkin tärkeää oppia hyväksymään itsensä puutteineen, oli ne sitten mitä tahansa. Ei parisuhteet ole mielestäni realistisesti mahdollisia kaikille.
ja koska.
Älä siis stressaakkaan, mutta anna kuitenkin joskus tosipaikan tullen jollekin naiselle mahdollisuus "päästä kuoresi" läpi.
Viittaan tällä myös tuohon ylempänä olevaan viestiini.
Tapaamisemme tapahtui niin, että minun piti olla periaatteessa silloin ja siihen aikaan vuodesta ihan muualla. Mutta silläkertaa se "muu" peruuntui ja olin siitä pettynyt.
Lähdin sitten samapa tuo-asenteella mukaan paikkakunnallamme olleeseen projektiin. Ne ihmiset olivat minulle ennestään tuntemattomia, mutta osa ryhmäläisistä keskenään ennestään tuttuja. Siinä sitten viikkojen myötä huomasimme kiinnittävämme tämän miehen kanssa toisiimme huomiota ja vähän tarkemmin aina korva otti toisen kommentit ja lausumat.
Sitten hän pyysi minua kahville baariin. Ja vielä toisenkin kerran, jolloin sitten pois lähtiessämme, hän yllättäen sipaisi sormillaan poskeani...
Niin, sen kuoren läpi ei kyllä kukaan tule ennenkun olen itse siihen valmis. Ei minua kiinnosta tippaakaan naiset ennenkun olen sinut itseni kanssa. Tämä voi viedä vuoden tai kaksi, mutta myös koko eliniän.
Tätä on varmasti täysin mahdotonta käsittää, jos ei itsellä ole ollut itsetunnon kanssa ongelmia. Asia on kuitenkin niin, että vaikka joku mielestäni todella kaunis/mielenkiintoinen nainen osoittaisikin kiinnostusta, niin en yksinkertaisesti voi antaa _minkäänlaista_ vastakaikua, koska en pysty näkemään itseäni samalla tasolla naisten kanssa.
Mutta kuten sanottu, asia korjaantuu vain ajan kanssa jos koskaan, joten turha sitä on enempää miettiä.
Olen vastaavanlainen mies. Tunne olevani aivan normaali ihminen. En ole halunnut suhteita pelkän suhteen takia. Minusta se on oikein. Pitää saada ja antaa rakkautta koko sydämestä. Vain silloin haluan sitoutua johonkin ihmiseen.
voi sua raukkaa....sä oot jääny paljosta paitsi..eti ny joku äijä jostai...ei sellasia oikeita oLe olemassakaa !!
Kerroit itsestäsi: "oot jääny paljosta paitsi".
Naimiseltasi et ole koskaan päässyt kokemaan oikeata ihmnissuhdetta.
Ei ole hyvä olla neitsyt eikä huora. On se kieltämättä vähän erikoista ettei aikuinen nainen ole kertaakaan pannut, mutta ei se niin kauheaa näin miesnäkökulmasta ole. Nimim. huorat on kyllä oikeassa siinä, ettei mitään oikeata ole, mutta ei sängystä toiseen hyppiminenkään hienoa ole. Itselläni säilyi ujouden takia poikuus aika vanhalle iälle, mutta kun sain itseluottamusta ja "kuparisen rikki" niin nykyään naisia riittäisi. olen kuitenkin ihan onnellisessa parisuhteessa. Kyllä sä vielä löydät mukavan miehen, kunhan et potki kaikkia ehdokkaita pois jonkun pikkuvian takia. Tiedän monia ihan asiallisia miehiä, jotka kaipais ok-näköistä 35-vuotiasta (itse en enää). Onnea joka tapauksessa. hyvät asiat tapahtuvat yleensä silloin kun niitä vähiten odottaa.
Moi 35-vuotias ja...:)
Itse olen 42-vuotias mies enkä ole seurustelusuhteissani
päässyt puusta pitkään eli varsinainen rakastelun
paljon mainostettu ihanuus on jäänyt elämästäni puuttumaan.
Olenkin alkanut tässä entisten vaikeiden seurustelusuhteiden
päätyttyä laskemaan itseni erääseen vähemmän tunnettuun vähemmistöön suomalaisessa yhteiskunnassa
nimeltä monoseksualistit:) Joskus tosiaan tuntuu siltä että ei sitä oikeaa kumppania minunkaan kohdalleni tule sattumaan. Silti tulee aina välillä tsekattua sinkkupalstoja sillä silmällä...
Olisihan se kiva löytää kumppani päivien iltojen ja öidenkin iloksi, mutta ei toistaiseksi ole tärpännyt.
10 pistettä uskalluksesta kertoa tilanteestasi niin kuin se on. Se sai minutkin avautumaan ja huomaamaan etten ole yksin.
Voi hyvin,
t. ss