Hei,
Suunnitelmissani on muutto 100 km päähän toiselle paikkakunnalle. Muutamia kuukausia sitten suunnitelmia sotkemaan ilmestyi ihana mies.
Minulla on asunto ja kaikki jo valmiina, tavaroiden pakkaaminen kesken jne, mutta nyt olen alkanut epäröidä muuttopäätöstä ja miettinyt jäämistä kotipaikkakunnalleni. Ajatus siitä että rakkaani kanssa asuisimme 100 km päässä toisistamme kuulostaa aivan kamalalta. Mies kuitenkin kannustaa minua lähtemään ja tavoittelemaan unelmiani ja uskoo että suhteemme kestää välimatkan.
Mitäpä tekisitte tilanteessani?
Suunnitelmissani on muutto 100 km päähän toiselle paikkakunnalle. Muutamia kuukausia sitten suunnitelmia sotkemaan ilmestyi ihana mies.
Minulla on asunto ja kaikki jo valmiina, tavaroiden pakkaaminen kesken jne, mutta nyt olen alkanut epäröidä muuttopäätöstä ja miettinyt jäämistä kotipaikkakunnalleni. Ajatus siitä että rakkaani kanssa asuisimme 100 km päässä toisistamme kuulostaa aivan kamalalta. Mies kuitenkin kannustaa minua lähtemään ja tavoittelemaan unelmiani ja uskoo että suhteemme kestää välimatkan.
Mitäpä tekisitte tilanteessani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa lähteä. Sata kilometriä ei ole mitään.
Vuoden tässä olen elänyt suhteessa, jossa välimatkaa n 100km. Alussa ajattelin ettei tuo matka merkitse mitään kun molemmilla autot käytössä, tunnissahan sen ajaa.
Mutta sitten työt( vuorotyö ) molemmilla, lapset entisistä liitoista ja heidän tapaamiset aiheuttavat ylimääräisiä järjestelyitä. Arki-iltana ei aina jaksa ajaa tuota matkaa ja vaikkapa sitten yöksi kotiin. Jos jää toisen luo yöksi, pitää herätä tosi aikaisin jotta ehtisi omaan työhönsä omalle paikkakunnalle...ja minun lapseni asuvat luonani. En halua viikolla välttämättä jättää lapsiani yksin, vaikka ovatkin jo ihan koululaisia, eivätkä ihan alemmmilla luokilla.
Yhteisiä vapaita viikonloppuja on harvoin, koska molemmat teemme myös usein viikonloppuisin töitä. Sitten kun vapaata sattuu olemaan tai olemme järjestäneet niin, silloin niille viikonlopuille kasaantuu liikaa odotuksia, paineita ym
Vuosi on takanpäin, yritämme vielä ,kai tämä sitä suurta rakkautta on...emme haluaisi luovuttaa. Olen itse miettinyt muuttoa, voisin ajatella muuttavani lähemmäs toista, vaikka hänen kotipaikkakunnalleenkin. Toisaalta silloin meidän olisi hankittava uusi, yhteinen, isompi asunto. Vielä emme ole kuitenkaan mitenkään vakavasti mietitty yhteenmuuttoa. Kumpikin ailahtelee ajoittain, ollakko vai eikö olla...tuleeko tästä mitään...Raastavaa tämä tällainen.
Yhteinen viikonloppu juuri takanapäin. Ihana sellainen, hyvää ruokaa, yhdessä tekeminen, oleminen, rakastelu, juttelu läpi yön...toivoin että aika pysähtyisi, mutta niin vaan tuli sunnuntai-ilta ja oli lähdettävä kotiinpäin. Nukuin huonosti kun ajattelin toista yöllä. Rakastan, rakastan...MUTTA...
Kevät ja kesä helpottaa jotenkin, valoisa aika saa jaksamaan paremmin, lomat tulossa, toivon että tämä kestää,jatkuu.
Muuta ja tavoittele unelmiasi. Miehiähän löytyy.
Halusin vain kertoa että on tuo 100km:kin pitkä matka joskus.
Löytyiskö muita minun tilanteessani olevia ? Mites teillä - REHELLISESTI !!!
Meillä siis tuo reilu 200km välimatkaa, minulla kolmivuorotyö, mies päivätöissä ja lisäksi melkein joka viikonloppu pe- ja/tai la-illan töissä. Yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta, eikä mielessä ole käynyt kertaakaan lopettaa suhdetta tuon välimatkan takia.
Minulla ala-asteikäiset lapset, jotka asuvat luonani. Miehellä yksi lapsi, asuu äitinsä kanssa, tapaamiset n. joka toinen viikonloppu.
Meillä tapaamiset menevät tällä hetkellä minun työvuorojeni mukaan. Käytännössä siis niin, että silloin kun minulla vkl vapaa, menen rakkaani luo viikonlopuksi. Joskus myös viikolla. Eli minä olen se, joka matkustaa, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Tämä siis omasta halustani, en ole vielä halunnut tuoda lasteni elämään uutta ihmistä, takana vaikea ero ja elämäntilanne muutenkin.
Jatkosta ollaan puhuttu paljonkin, molemmat haluamme jakaa loppuelämämme toistemme kanssa, mutta kiirettä emme aio pitää. Aika näyttää. Ikää minulla 31 ja miehellä 35, vielä ehdimme vaikka sen yhteisenkin perheen perustaa, jos luoja suo...
niin älä lähde!!!
nimim. kokemusta on