Ollaan tunnettu tämän miehen kanssa useampia vuosia. Tutustuttu yhteisten ystävien kautta, mutta emme ole olleet mitään läheisiä ystäviä kuitenkaan. Olen ollut häneen vähän ihastunut jo kauemman aikaa, mutta koska hän on ollut naimisissa en ole näyttänyt asiaa hänelle enkä ole asialle mitään tehnyt.
Nyt hän jonkin aikaa sitten kertoi eroavansa vaimostaan. Avioliitto on kestänyt vajaat kymmenen vuotta.
Tämän miehen kanssa ollaan nyt sattumalta tavattu useamman kerran, tämän eroilmoituksen jälkeen. Ja olemme jutelleet paljon. Ja näemmä olen nyt sitten ihastunut häneen hieman lisää. Ehkä hänkin vähän minuun, ellen väärin tulkitse.
Kuinkahan kauan hänelle pitäisi antaa toipumisaikaa erolleen? En viitsisi "hyökätä kimppuun". Ja mikähän mahtaisi olla miehen mielestä miellyttävä tapa saada tietää naisen kiinnostuksesta?
Kommentteja, kiitos.
Nyt hän jonkin aikaa sitten kertoi eroavansa vaimostaan. Avioliitto on kestänyt vajaat kymmenen vuotta.
Tämän miehen kanssa ollaan nyt sattumalta tavattu useamman kerran, tämän eroilmoituksen jälkeen. Ja olemme jutelleet paljon. Ja näemmä olen nyt sitten ihastunut häneen hieman lisää. Ehkä hänkin vähän minuun, ellen väärin tulkitse.
Kuinkahan kauan hänelle pitäisi antaa toipumisaikaa erolleen? En viitsisi "hyökätä kimppuun". Ja mikähän mahtaisi olla miehen mielestä miellyttävä tapa saada tietää naisen kiinnostuksesta?
Kommentteja, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota nyt ihan rauhassa vaan. Ehkäpä se pitää sua hyvänä kamuna vaan. Jos sä nyt käyt päälle kuin yleinen syyttäjä, niin susta ei tule muuta kuin laastari joka revitään jonkin ajan päästä pois.
Olen itsekin rakastunut avoliitosta eroamassa olevaan mieheen. Olemme tunteneet vajaan vuoden ja kun tutustuimme, olimme kumpikin tahoillamme varattuja. Itse erosin muutama vko sitten. Asuimme eri paikkakunnilla satojen kilometrien päässä, kunnes nyt tänä syksynä muutin samaan kaupunkiin, tosin töiden perässä. Muuttoni jälkeen olemme tapailleet, tosin aika harvakseltaan, mutta tunteeni ovat kasvaneet vastusteluistani huolimatta.
Suhteemme ei ole pelkkää seksiä, vaan tunteita on puolin ja toisin. Minulle tämä tilanne on ollut hyvin hankalaa ja yritin lopettaa suhdettamme, koska en halua olla toinen nainen ja tämä ei minulle riitä. Mies ilmeisesti otti onkeensa ja oli todella murtunut pahasta olostani. Olen kuitenkin niin rakastunut ja tunnen rakastavani yhä vaan enemmän, haluan olla hänen omansa, etten voinut häntä taakseni jättää. Hän sanoi olevansa rakastunut minuun..
Viikko sitten hän ilmoitti olevansa kotona pakkaamassa, jonka jälkeen en ole kuullut hänestä mitään. Tiedän, että tilanne on siellä hyvin hankala, sillä hänen avovaimonsa haluaisi jatkaa hinnalla millä hyvänsä. Mies kuitenkin tietää, että minä vaadin jo tekoja, mutta en sellaista, mitä hän ei itsekin haluaisi. Hän on selvästi kertonut, ettei halua suhteessaan olla, mutta yhteinen omaisuus taloineen ym. vaikeuttaa. Onneksi ei ole lapsia kuvioissa.
Nyt minulla on vain hurjan vaikeaa olla ja miettiä, mitä siellä oikein tapahtuu. En halua ahdistella, enkä kysellä, vaan minun on pakko odottaa, että hän ottaa minuun yhteyttä, kun on siihen valmis. Hän tietää, etten pysty olemaan tukena, enkä ymmärtämään, kun olen niin tunteet mukana tässä. Luulen, et hän haluaa säästää minua "valitukseltaan" tai mistä tiedän, vaikkei siellä mitään konkreettista muutosta olisi edes tapahtunut.
Mutta luulen, että sinunkin kannattaa antaa tuon miehen olla ihan rauhassa. Noin pitkän suhteen jälkeen hän tarvitsee omaa tilaa, se on aivan varma. Itsekään en halua olla mikään laastari tai ylimenonainen, johon mies sanoi, etten sitä hänelle ole. Pakko vain odottaa, vaikka tämä on niin tuskallista. En voi sotkeutua heidän eroonsa, eikä minun uteluni tms. auta tilannetta pätkääkään. Jos hän todella minua rakastaa, hän tulee olemaan minun. Ja minulla on sellainen tunne, että niin vielä käy.
Tsemppiä sinulle, tiedän hyvin, miltä sinusta tuntuu.
Ihan tässä on tarkoitus olla ja katsella ihan rauhassa, en meinaa todellakaan painaa päälle kuin yleinen syyttäjä, vaan annan hänen toipua rauhassa. Pystymme kyllä näkemään toisiamme ihan mainiosti ilman että siinä tarvitsee hyökätä toisen kimppuunn. :)
Laastariksi en halua, joten pitää ottaa asiat ihan ajan kanssa.
Kiitos, kun kerroit tarinasi ja jaksamista vaikeaan tilanteeseen!! :)