Nyt on kaikki taas hyvin. Känninen aviomies saatiin nukkumaan ilman suurempia "kohtauksia". Enpä olisi naimisiin mennessä uskona saavani saman kohtalon kuin äitini. Tai no, eihän asiat vielä pahasti ole - mutta suunta kuitenkin näyttää huonolta, jos tämä pahenee.
Siispä; Minulla on maailman ihanin mies - niin kauan kuin hän on selvin päin. Viinaa ottaessa hän kuitenkin muuttuu täysin toiseksi ihmiseksi. Eli normaalisti viikon, parin välein mieheni vetää kunnon kännit, mikä tarkoittaa sitä, että viinaa vedetään niin kauan, että silmät vain seisovat päässä. Viinan johdosta miehelle ei saa yhtään viestiä kulkemaan aivoihin asti. Hän ei ole koskaan väkivaltainen minua kohtaan, mutta saattaa haastaa riitaa muille ihmisille ja siksipä mä joudunkin aina "vahtimaan" ja olemaan varpaillani mieheni ottaessa. Eikä sekään ole kiva, kun hän selittelee juovuspäissään minun henk.koht. asioita kavereilleen.
Selvin päin hän aina katuu sitä, että ottaminen menee överiksi. Kuitenkaan tavat eivät muutu - jos otetaan, otetaan kunnolla. Me olemme kokeilleet rajojen asettamista tai vaikkapa sitä, että hänen ottaessa joka toinen "paukku" on alkoholiton, mutta eivät ne keinot auta enää silloin, jos hän on ottanut sen pisteen yli että kontrolli ei pelaa.
Olisiko kellään kohtalotoverilla tms. mitään vinkkejä tilanteen parantamiseksi? Mielestäni apu on tarpeen, koska nämä ottamiskerrat tihentyvät jatkuvasti. Kaikki neuvot on siis tarpeen, vaikka mieheni mielestä asia ei ole paha. "Enhän minä joka päivä ota", on hänen asenteensa.
Kuvittelenko minä, vai onko teidän mielestänne kyseessä (alkava) ongelma alkoholin käytössä?
Siispä; Minulla on maailman ihanin mies - niin kauan kuin hän on selvin päin. Viinaa ottaessa hän kuitenkin muuttuu täysin toiseksi ihmiseksi. Eli normaalisti viikon, parin välein mieheni vetää kunnon kännit, mikä tarkoittaa sitä, että viinaa vedetään niin kauan, että silmät vain seisovat päässä. Viinan johdosta miehelle ei saa yhtään viestiä kulkemaan aivoihin asti. Hän ei ole koskaan väkivaltainen minua kohtaan, mutta saattaa haastaa riitaa muille ihmisille ja siksipä mä joudunkin aina "vahtimaan" ja olemaan varpaillani mieheni ottaessa. Eikä sekään ole kiva, kun hän selittelee juovuspäissään minun henk.koht. asioita kavereilleen.
Selvin päin hän aina katuu sitä, että ottaminen menee överiksi. Kuitenkaan tavat eivät muutu - jos otetaan, otetaan kunnolla. Me olemme kokeilleet rajojen asettamista tai vaikkapa sitä, että hänen ottaessa joka toinen "paukku" on alkoholiton, mutta eivät ne keinot auta enää silloin, jos hän on ottanut sen pisteen yli että kontrolli ei pelaa.
Olisiko kellään kohtalotoverilla tms. mitään vinkkejä tilanteen parantamiseksi? Mielestäni apu on tarpeen, koska nämä ottamiskerrat tihentyvät jatkuvasti. Kaikki neuvot on siis tarpeen, vaikka mieheni mielestä asia ei ole paha. "Enhän minä joka päivä ota", on hänen asenteensa.
Kuvittelenko minä, vai onko teidän mielestänne kyseessä (alkava) ongelma alkoholin käytössä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ikävän ja raskaan tilanteen edessä!
Itse ole samanlaisen käynyt läpi ja vienyt avioeroon saakka. Taistelin aikani, n. 3 vuotta, tajutakseni, etten minä voi tehdä asialle mitään jos henkilö itse ei tunnusta tilannettaan, eikä halua itseään autettavan.
Puolison alkoholiongelma "sairastuttaa" pitkään jatkuessaan koko perheen. Mikään ei ole niin suuri selitysten, valheiden ja katteettomien lupausten mestari, kuin alkoholiongelmainen henkilö. Yleensä hän on erikoistunut eniten huijaamaan itseään ja uskoo vakaasti omia juttujaan. Epäluuloisuus lähimpiensä tarkoitusperiä kohtaan on myös tyypillinen oire tilanteen kehittyessä. Väkivalta tulee usein kuvaan mukaan, kunhan pää alkaa pehmetä ja juomakierre pahentua.
Oma tilanteesi pahenee jos itse lähdet samaan itsepetoksen kierteeseen eli selittelet itsellesi ikävät asiat toisin kuin ne ovat ja uskot vakaasti parempaan, vaikka mitään merkkejä ei sellaisesta olisi näkyvissä.
Pistä mies tosiasioiden eteen. Lääkäriin ja A-klinikalle terapiaan. On olemassa myös AA-kerho. Keskustelukerhoja tarjonnee myös kirkko ja erilaiset yhdistykset. Viina on viisasten juoma. Jos sisäinen kello on heikko ja tilanne koko ajan pahenee, on kohta entistäkin pidempi tie pois jos ihmettelee ja epäilee itseään liian kauan. Jos tunnet miehesi, on epäilyksesi varmasti aivan oikea. Epäusko omia havaintojaan kohtaan on tavallista tuossa vaiheessa. Kukaanhan meistä ei haluaisi kohdata itse läheltä mitään tabu-ongelmia. Epäluulo itseään kohtaan johtunee juuri tulevan pelosta, jonka ikävä tilanne itsessä saa aikaan.
Itse vihelsin pelin poikki heti kun ensimmäiset väkivaltayritykset alkoivat. Etsin asunnon herralle, vein sinne tarpeelliset varusteet ja vein lopulta väkisin miehenkin sinne. Laitoin juristin hoitamaan eron, sillä väsyneenä on turha tehdä itse kaikkea.
Jaksamista Sinulle. Hae reilusti tukea itsellesi asiantuntijoilta jos alkaa oma jaksaminen lopahtaa. Elämä voi jatkua tuollaisenkin kriisin jälkeen. Mies voi korjaantua kovan ja joskus pitkänkin työn jälkeen tai sitten on vain uskallettava aloittaa uusi elämä yksin. kaikesta näköjään toipuu. Itse elelen lapsineni ihan hyvää elämää, vaikka yksin nyt olenkin.
Kiitos realistisita sanoistasi.
"Epäluulo itseään kohtaan johtunee juuri tulevan pelosta, jonka ikävä tilanne itsessä saa aikaan."
Niinpä, sanoit sen ääneen...
Toivoisin,että mieheni saisi keskustella asiasta jonkun "neutraalin" henkilön kanssa, jotta hän itse ymmärtäisi tilanteensa. Asumme kuitenkin pienellä paikkakunnalla, missä ei ole AA-kerhoja tms. keskustelupaikkoja ja jos jokin ryhmä on , ei miestä saisi sinne menemään. Ehkäpä netti voisi olla kokeilun arvoinen? Juuri sitä olenkin tässä pohtinut, että kunpa pelin saisi vihellettyä poikki tässä vaiheessa ennen kuin ongelmat suurenevat.
Pieni paikkakunta asettaa todellakin omat ongelmansa. Jos lähellä on kaupunki, voi asiaa hoitaa myös siellä jos vain kulkeminen on mahdollista.
Netissä on erilaisiä kriisi- ja keskustelutukipalveluja. Lisäksi on olemassa puhelinpalvelua. Löytynevät netin kautta Serch-toiminnolla hakusanoilla kriisiapu,perhetuki, alkoholiongelma, tukipalvelu jne.
Muista kuitenkin hoitaa myös itseäsi, älä vain yritä olla sairaanhoitajana toiselle. Sellaisella ajaa itsensä äkkiä loppuun. Erilaiset pelon tunteet ja oma kyvyttömyyden tunne kaiken edessä kuuluu kuvioon. Myös ulkopuolisten ihmisten viisaat neuvot ja syyllistämiset sekä monen ennen ystäväksesi luulemasi (ja myös joittenkin sukulaisten) selän kääntäminen Sinulle on tyypillisiä ympäristön reaktioita. He pelkäävät kohdata ongelmia, jotka muistuttavat heitä itseään omista peloistaan.
Yksinäisyyden tunne kaiken keskellä on välillä sitäkin suurempi tunne, mutta ei kannata tehdä epätoivoisia tekoja, jotka vain pahentavat tilannetta. Jos Sinulla on läheinen ja luotettava ystävä, älä pelkää keskustella hänen kanssaan. Ilman tukea on jaksaminen varsin rajallista.
Olet jo hyvässä alussa selviytymistielläsi, kun olet uskaltanut asian näin julkisesti, mutta anonyymisti puheeksi ottaa. Älä nyt luovuta kun olet aloittanut! Joskus musta huumori auttaa kun oikein tuntuu mahdottomalle, ja sitten toisinaan taas itku. Kyllä asiat korjaantuvat, mutta tuskin ikävä kyllä itsekseen, helpolla tai ilman kipeitä tunteita.
Rajut kriisit myös kasvattavat itseään. Kun on päässyt kriisistään yli ja uskaltanut tehdä todellisia asioita ongelmien ratkaisemiseksi, on monta astetta vahvempi ja paremmin tasapainossa myös itsensä kanssa.
Ikävä kyllä Suomessa todellinen yhteiskunnan tuki on varsin kevyttä ja tulee yleensä liian myöhään kun ihminen tukea todella tarvitsee. Lähisukulaisille ei tukea juuri ongelmaihmisen tai mielenterveyspotilaan yhteiskunnan tarjoamissa hoitokuvioissa heru. Itse on ikävä kyllä jaksettava käytännön asiat hoitaa ja oma tukensa hakea. En halua Sinulle maalata tällä piruja seinille. Haluan vain kertoa tosiasiat, jotka eivät ole vain minun havaintojani. Älä silti heitä toivoasi. Monet ovat selvinneet kaikesta huolimatta!
Aina pitää muistaa,että alkoholistin on itse tajuttava tilansa ja itse sieltä suosta noustava.
Olen nähnyt monta sinisilmäistä liittoa,jossa nainen on olettanut ,että jo seurustelun aikana ryyppäävästä miehestä saisi tavan pois yhteiselossa.Lähes sataprosenttiseti epäonnistuneita yrityksiä.Se hoitovietti,joka useilla naisilla on, ei toimi eikä auta alkoholistien kanssa.